 
|
|||||||||||||
|
Kannanotto Tutkimus on työtä – työstä maksetaan palkkaa!Tampereen yliopiston pyrkimystä edistää väitöskirjaa tekevien nuorten tutkijoiden tutkimustyötä pikemminkin opinto- kuin työsuhteessa yliopistoon on Tieteentekijöiden liiton nuorten tutkijoiden työryhmässä seurattu huolestuneena. Tieteentekijöiden liiton ja Nuorten tutkijoiden työryhmän kanta on, että väitöskirjatyötä päätoimenaan tekevien tutkijoiden tulee olla palkkasuhteessa yliopistoon, eikä apurahakäytäntöjä voida hyväksyä kuin niissä poikkeustapauksissa, joissa tutkija on saanut apurahansa yliopiston ulkopuoliselta säätiöltä tai lyhytaikaisena väitöskirjan viimeistelyapurahana. Väitöskirjan tekijöitä ei pidä missään tapauksessa rinnastaa vain opiskelijoihin, vaikka väitöskirjan tekijät ovat myös jatko-opiskelijoita. Me väitöskirjatyötä tekevät nuoret tutkijat olemme ammattilaisia, ja meille on maksettava työstä asianmukainen korvaus - palkka! Tämä on tunnistettu useissa Suomen yliopistoissa käytössä olevassa ja opetus- ja kulttuuriministeriönkin ajamassa neliportaisessa tutkijanuramallissa, jossa väitöskirjaansa valmistelevat tutkijat ovat nuorempia tutkijoita. Työmarkkinaosapuolten yhdessä hyväksymässä ypj-palkkausjärjestelmässä on määritelty nuorten tutkijoiden palkkausta koskevat minimit. Jo tämä selvästi, toisin kuin Tampereen yliopiston rehtori ja vararehtori 17.3.2011 Aikalaisessa ilmestyneessä kirjoituksessa väittävät, osoittaa, että väitöskirjaa päätoimena tekevät ovat nuoria tutkijoita, joiden työstä tulee maksaa vaativuustasojen (1-4) mukaista palkkaa. Tietääksemme muissa Suomen yliopistoissa ei olla ottamassa käyttöön apurahapohjaista tutkijakoulua. Väitöskirjatyön tekijät otetaan työsuhteeseen tohtorikoulutettavan tai nuoremman tutkijan nimikkeellä, ja usea Suomen yliopisto on kieltäytynyt apurahapohjaisesta tutkijakoulusta, koska se ei sovi yliopiston profiiliin. Nyt kun Tampereen yliopisto uudistaa tutkijakoulutustaan, olisi mahdollista valita rahoitusmalli, jossa päätoimiset väitöskirjantekijät palkataan yliopistoon työntekijöiksi. Näin yliopisto ei halua tehdä. Se tyytyy apurahajärjestelmän kehittämiseen. Apurahalla työskentelystä seuraa monia arjen sosiaalisia ja taloudellisia ongelmia. Toimeentulo apurahalla on niukkaa ja epävarmaa. Tutkijat joutuvat kohtuuttomiin taloudellisiin vaikeuksiin esimerkiksi vanhemmuuden tai sairauden sattuessa, elämään ilman työterveyshuoltoa ja oikeutta muihin työpaikan tarjoamiin etuihin. Apurahalla tehty työ viivästyttää palkkatyössä tehtävän uran käynnistymistä. Apurahasta ei makseta veroa, eli apurahatutkijat eivät osallistu yhteiskunnan tukemiseen samoin kuin palkkatyönä väitöskirjaa tekevät. Työnantajat vieroksuvat apurahalla tehtyä työtä, mikä voi vaikuttaa kielteisesti väitöksen jälkeiseen urakehitykseen yliopiston ulkopuolella. Yliopiston lyhytnäköisellä stipendikäytännöllä on kauaskantoiset, kansantaloudellisestikin merkittävät seuraukset. Tieteentekijöiden liiton Nuorten tutkijoiden työryhmä kysyy: onko Tampereen yliopistossa todella harkittu tarkkaan stipendikäytännön käyttöönotto? Onko se paras tapa tukea lahjakkaita nuoria ja houkutella heitä Tampereen yliopistoon? Onko 1 375 € kuukaudessa sellainen korvaus (1 600 € – Melaturva), jolla lahjakkaat ja kyvykkäät haluavat elättää itseään ja perhettään useamman vuoden ajan väitöskirjatyötä tehdessään? Tieteentekijöiden liiton ja liiton Nuorten tutkijoiden työryhmän kanta on, että väitöskirjatyötä päätoimenaan tekevien tutkijoiden tulee olla palkkasuhteessa yliopistoon. Me paheksumme nyt valittua käytäntöä, joka sysää osan Tampereen yliopiston tutkijoista palkkatyön ulkopuolelle. Pirjo Pöllänen,
|
||||||||||||
