Perustutkimus on innovatiivista
Euroopan komissio on ehdottanut, että
EU:n jäsenvaltioiden hyväksymän Eurooppa
2020 -strategian yhdeksi ”lippulaivaksi”
perustetaan Innovaatiounionihanke.
Sen on tarkoitus vahvistaa eurooppalaisen tutkimuksen
asemaa. Innovaatioita tarvitaan, jotta vaikeat
yhteiskunnalliset haasteet — energiansaanti, ilmastonmuutos,
terveysuhat, väestön ikääntyminen —
saadaan ratkaistuiksi.
Innovaatiounionin idea on sinänsä hyvä: tiede ja
tutkimus nähdään välineinä kansalaisten hyvinvoinnin
lisäämiseen. Euroopan osaamisperustaa vankennetaan,
tutkijanuraa kehitetään ja tutkimusinfraa parannetaan.
Eurooppa tarvitsee miljoona uutta tutkijanpaikkaa,
jotta pärjäämme kilpailussa Yhdysvaltain ja
Aasian maiden kanssa. Unionin kunnianhimoisena
päämääränä on siis eurooppalaisen tutkimusalueen
kehittäminen.
Valitettavasti kyse on kuitenkin vain innovaatiovetoisesta
tutkimuksesta. Perustutkimukselle ei anneta
sille kuuluvaa asemaa. Hankkeen keskiössä ovat
taloudellista hyötyä tuovat innovaatiot, ja niinpä tiede-
ja yritysmaailman välille halutaan vahvat kumppanuussuhteet.
Perustutkimusta ei mainita. Sana uteliaisuustutkimus
on esillä kerran: tutkimus- ja innovaatioketjusta
on tehtävä johdonmukainen aina uteliaisuustutkimuksesta
(blue sky research) tuotoksen markkinoille
tuloon asti.
Innovaatiounioni on valaiseva esimerkki 2000-luvun
tiedepolitiikasta. Suomen Akatemian julkaiseman
Tutkimuspolitiikan välineet ja käytännöt -selvityksen
mukaan yliopistojen kansainvälisiä trendejä ovat
2000-luvulla olleet innovaatiolähtöisyys, markkinaorientaatio ja yritysmaailman mallit. Iskusanoja ovat
huippuosaaminen, painoalat ja priorisointi. Tosin
kansallisesti priorisoidut tutkimusalueet ovat Euroopan
eri maissa usein osuneet samoiksi: tieto- ja viestintäteknologia,
biotieteet, nanoteknologia, ympäristö-
ja energia-alat.
Yliopistoihminen kytkee perustutkimuksen tieteen
vapauteen. Miten taloushyötyihin tähtäävä innovointi
ja tiukkaan määritellyt tutkimuksen painoalat
vaikuttaisivat perustutkimuksen mahdollisuuksiin?
Kun minun yliopistoni määrittää tutkimusprofiiliaan, onko oma tieteenalani mukana?
Tällaiset asiat liikkuivat niiden tutkimus-, opetus-
ja kirjastohenkilökuntaan kuuluvien mielessä,
jotka viime marraskuussa vastasivat Professoriliiton ja
Tieteentekijöiden liiton kyselyyn. Heistä 59 prosenttia
oli samaa mieltä siitä, että akateeminen vapaus on
yliopistossa vähentynyt. Vielä vahvempi viesti on nyt
saatu Professoriliiton jäsenkyselyssä, jonka tulokset
julkistetaan myöhemmin tässä kuussa. Peräti 71 prosenttia
760 professorista sanoo, että akateeminen vapaus
on yliopistoissa vähentynyt viiden viime vuoden
aikana.
Teemoihin sitomaton,
akateeminen, tutkijalähtöinen
tai vapaa
tutkimus ja toisaalta
temaattinen, innovaatiohakuinen,
soveltava
tutkimus eivät tietenkään
ole toistensa
vastakohtia. Kaikkea
tarvitaan. Kuitenkin
julkisen rahoituksen
tulee kohdistua entistä
vahvemmin perustutkimukseen.
Se on myös
innovaatioiden perusta.
Maarit Valo maarit.valo@jyu.fi
Professoriliiton puheenjohtaja
17.3.2011
- Artikkeli löytyy painetun lehden sivulta 2
|