Huippututkijoiden tukija
- Huippulahjakaskin tutkija voi virkaa tai
määrärahaa hakiessaan saada tosi kylmää
kyytiä, toteaa professori Juha Sihvola. Hän
on toiminut viiden vuoden ajan Helsingin
yliopiston tutkijakollegiumin johtajana ja
pohtii nyt uusiin toimiin siirtyessään yliopistojen
kiristyvää kilpailua ja jaksamista.
- Eri tieteenalojen yhteistyöhön perustuvaan tutkijakollegiumiin
tulee vuosittain noin 400 hakemusta,
enemmistö Suomen ulkopuolelta, Sihvola
kertoo. - Joudumme hylkäämään satoja erittäin
hyviäkin hakemuksia.
Tutkijakollegiumissa on parhaillaan noin 40
tutkijaa.
- Pyrimme valinnoissa oikeudenmukaisuuteen
siten, että hakemukset arvioidaan 16 kansainvälisen
huippututkijan muodostamassa tieteellisessä
neuvottelukunnassa. Jokaisen hakemuksen lukee
vähintään kaksi henkilöä. Mutta täydellinen oikeudenmukaisuus
lienee mahdoton siltikään saavuttaa.
Kun päätökset on tehty, palautetta tulee
pettyneiltä hakijoilta.
- Pyrin itse helpottamaan pettymystä vastaamalla
palautteen antajille mahdollisimman usein
henkilökohtaisesti. Perustelen ratkaisujamme ja
kannustan kaikesta huolimatta eteenpäin. Tähän
menee aikaa, mutta katson tämän kuitenkin tärkeäksi.
Kunnioituksen vaaliminen on Sihvolalle tärkeä
itseisarvo, mutta aina tässäkään ei onnistuta. On
ollut muutamia niitäkin, jotka ovat suuttuneet
kovasti. Sihvola rohkaisee heitäkin käsittelemään
pettymyksiä rakentavilla tavoilla.
- Joskus voittaa, joskus häviää, tässä kilpailuyhteisössä.
“Maailmankansalaisen etiikka” -kirjani
sai aikanaan paljon kiitosta, mutta vastapainona
myös kaksi täysin murskaavaa kritiikkiä, mutta
en antanut tämän tehdä säröjä itsetuntooni.
Moniarvoisuuden kunnioitus
Sihvola oivalsi jo lukiolaisena, että on syytä tutustua
toisin ajattelevien ajatusmaailmaan. Erityisesti
konflikteissa tämä on mitä tärkeintä.
- Konflikteja ei voi aina kaihtaa. Välillä asiat
riitelevät, mutta ihmisten tulisi silti kunnioittaa
toista tasaveroisena kumppanina.
Tällä hetkellä yliopistomaailman suuri konflikti
on yliopistouudistus. Sihvola ei halua ottaa
jyrkästi kantaa kummankaan näkemyksen puolesta.
- Ymmärrän johdon näkemystä, jonka mukaan
uudistus jättäisi enemmän aikaa perustehtäville ja
tuottaisi enemmän taloudellista itsenäisyyttä. Pidän
toisaalta hyvänä myös aktiivisen protestiliikkeen
tuomia ongelmakohtia.
- En itse usko kauhuskenaarioihin, sillä kun
ongelmat tuodaan esille, mahdollisuudet niiden
ratkaisemiseen paranevat.
Hyvään yliopistoon kuuluu Sihvolan mielestä
moniarvoisuuden kunnioitus myös tutkimuksessa.
- Yliopistoissa ei tule olla sellaista ideologista
linjaa, että ajettaisiin vain yhden koulukunnan asiaa. Jokaisella tutkijalla pitäisi olla mahdollisimman
pitkälle vapaus toteuttaa omia päämääriään.
Terveyden itseisarvo
- Tutkijan työssä on iso uhka, että tutkija uuvuttaa
itsensä. Erityisesti silloin, kun tutkija tekee
työtään sydänverellään ja harjoittaa älyllistä huippu-
urheiluaan niin paljon, että menee ylikuntoon.
- Olen kohdannut lähipiirissänikin työuupumusta.
Uupumus ei ole välttämättä uran loppu.
Jotkut ovat toipuneet täysin, jopa huippututkijoiksi,
mutta tiedän sellaisiakin tapauksia, ettei
tutkija enää ole enää kyennyt palaamaan työhönsä.
Tutkijakollegiumissa vaalitaan yhteistä terveyttä
muun muassa siten, että tutkijoilla on oikeus
mennä työpäivän aikana maksuttomille joogatunneille.
Yhteisöllä on käytössä myös työpäivän aikana
hieroja, jota tilataankin paljon.
- Meillä on joka torstai yhteinen lounas, mikä
on tutkijoille ilmainen, Sihvola kertoo. - Ulkomaisille
tutkijoille on yhteinen Family club, joka järjestää
kulttuuriohjelmaa.
Sihvola peräänkuuluttaa myös jokaisen omaa
vastuuta terveydestä, minkä menestyneet tutkijat
tuntuvat ottavankin.
- Tiedän paljon tutkijoita, jotka ovat läpikäyneet
psykoanalyysin. Monet harrastavat myös urheilua.
90-luvulla pidin antiikin filosofian opintopiiriä,
joka kokoontui aamulla puoli kahdeksalta ja
aloitti aina työnsä juoksulenkillä kaksi kertaa
Töölönlahden ympäri, entinen maratonjuoksija
kertoo.
Muisto lämmittää edelleen Sihvolan mieltä, ja
hän alkaa miettiä, pitäisikö tämä toimintamuoto
ottaa uudelleen käyttöön. Toisaalta osallistujat
ovat nyt yli kymmenen vuotta vanhempia.
Ehdotan Sihvolalle Roskakävelyä, jossa kävelyn
lomassa kunnioitettaisiin yhteistä ympäristöä keräämällä
roskia. Sihvola asenne vaikuttaa myönteiseltä.
Ystävällisyys voimauttaa
- Tiedän tutkijoita, jotka eivät tarvitse ympärilleen
muuta kuin tutkijayhteisön. Mutta useimmat kyllä kaipaavat myös perheen ja ystävien antamaa
voimaa. Usein ajatellaan, että ihminen voi ystävystyä
syvällisemmin vain nuorena, mutta itse
olen solminut merkittäviä ystävyyssuhteita myös
keski-ikäisenä, Sihvola rohkaisee.
- Arjen keskellä ystävällisyydellä voi voimauttaa
sekä itseä että toista. Jokin aika sitten puhuin
puhelimessa filosofi Esa Saarisen kanssa. Hän kysäisi
lasteni ikää, ja kerroin lasteni olevan murrosiän
kynnyksellä.
- “Sinulla on edessäsi ihania vuosia!”, Saarinen
sanoi, ja tämä epätavallinen lause antoi minulle
hyvän mielen koko päiväksi. Yleensähän ihmiset
näkevät murrosiän merkitsevän vain ongelmia
vanhemmille.
- Yritän itsekin harjoittaa ystävällisyyttä ja antaa
tunnustusta, mutta varmaankin onnistun siinä
liian harvoin, Sihvola miettii.
- Kilpailuun perustuvassa yhteisössä ihmiset
ovat usein liiankin kilpailullisia: pelätään, että ystävällisyys
ja tunnustuksen antaminen on “itseltä
pois”, kilpailijan vahvistamista.
Vastapainoksi emotionaalista vaurautta
Yhteiskuntatieteiden tohtori Leila Simonen esittää
uudessa kirjassaan “Naiset ja raha - Matkalla
arjen vaurauteen” (Voimapaja 2009) uuden käsitteen:
emotionaalisen vaurauden.
Voisiko ajatella, että ystävällisyyttä kilpailunkin
keskellä harjoittava kertoo toisaalta omasta
emotionaalisesta vauraudestaan, ja toisaalta tuottaa
sitä sekä toiselle ihmiselle, että koko yhteisölle?
Vaikka taloudelliset ja materiaaliset resurssit
ovat rajalliset, henkiset resurssit puolestaan kasvavat
niitä käytettäessä. Ja niitähän me laman oloissa
erityisesti tarvitsemme?
“Rakkaus on kuin meri, yhtä ääretön ja syvä -
mitä runsaskätisemmin sitä jaan, sitä enemmän
myös itse saan”, Shakespeare puki asian sanoiksi.
Teksti: Tuula-Maria Ahonen
Kuvat: Veikko Somerpuro
Juha Sihvola
• syntynyt 1957 Sippolassa
• väitellyt filosofian tohtoriksi 1989 Helsingin yliopistossa
• monia Suomen Akatemian tutkijan virkoja sekä
tutkimuskausia Italiassa ja Yhdysvalloissa
• Jyväskylän yliopiston yleisen historian professori
2000-
• Helsingin yliopiston tutkijakollegiumin johtajan
viisivuotinen kausi 2004-2009
• siirtyy ensi kesän jälkeen Jyväskylän yliopistoon
johtamaan Filosofisen psykologian, moraalin ja
politiikan tutkimuksen huippuyksikön antiikin filosofian
tutkimusryhmää
• tunnetuimpia teoksia Toivon vuosituhannet
(1998), josta sai Vuoden tiedekirja -palkinnon sekä
Maailmankansalaisen etiikka (2004), josta sai Lauri
Jäntin Säätiön kirjapalkinnon
• kirjoittaa parhaillaan kirjaa Maailmankansalaisen
uskonto, joka ilmestyy Otavan kustantamana 2010
• naimisissa, kaksi lasta
• harrastaa kestävyysjuoksua, kaunokirjallisuutta ja
rockmusiikkia sekä toimii molempien lastensa jalkapallovalmentajana
FC Viikingeissä
|