Onko yliopistoissa elintilaa tieteidenvälisyydelle?
Monitieteisyys, poikkitieteisyys ja tieteidenvälisyys
ovat tavoitteita, joita yliopistoille
asetetaan tiedepoliittisissa kannanotoissa.
Mitä ne todellisuudessa tarkoittavat
ja onko niillä toteutumismahdollisuuksia
suomalaisessa korkeakouluelämässä,
pohdittiin Suomen tieteen- ja
teknologiantutkimuksen seuran sekä
Helsinki Institute of Science and Technology
Studies:n järjestämässä seminaarissa
Helsingissä 26. helmikuuta.
Professori Petri Ylikoski (TaY) ja Tomi Kokkonen
(HY) avasivat seminaarin melko pessimistisellä
“tapauskertomuksella” – aiheena oli evoluutionäkökulman
tuominen ihmistieteisiin.
Evoluutiopsykologia on saanut julkisuutta käymällä
puoliviihteellistä tiedesotaa.
Ylikosken mukaan evoluutiopsykologian
“darwinilaiset kumoukselliset” eivät yleensä ole
evoluutiobiologeja taustaltaan. Biologit suhtautuvat
evoluutiopsykologiaan varauksellisesti,
oman alansa julkisuuskuvasta huolestuneina.
- Listaa ei ole vedetty opetusministerin pöytälaatikosta
vaan se pohjautuu muun muassa
korkeakoulujen johdon marraskuisessa seminaarissa
esiteltyihin ajatuksiin sekä sivistyspoliittisen
ministerityöryhmän linjauksiin, Sarkomaa
totesi tiedotustilaisuudessa.
Akatemiaprofessori Uskali Mäki esitteli
Trends and Tensions in Intellectual Integration -
projektia, jonka tarkoituksena on ollut kehittää
työvälineitä tieteidenvälisen toiminnan tarpeiden
määrittämiseksi. Mäki muistutti, että tieteidenvälisyyttä
vaivaavat jumiutuneet käsitykset,
jotka täytyy uskaltaa kyseenalaistaa.
– Yhden tieteenalan teoriat voivat olla laajasti
sovellettavissa, ja toisaalta kahden tieteenalan
välille voi syntyä todella ahdas “tieteidenvälinen”
projekti.
Mäki hahmotteli tasoja, joilla tieteidenvälisyys
käytännössä toteutuu: intellektuaaliselle tasolle
sijoittuvat muun muassa tutkimuskysymykset,
organisatoriselle laitokset ja tiedekunnat ja
mentaaliselle esimerkiksi ryhmään kuulumisen
tuottamat ongelmat. Tieteidenvälisyyden hyvänä
puolena hän piti ainakin sen käyttöä virheiden
korjaamisessa.
– Jos kaksi alaa väittää yhdestä asiasta eri totuuksia,
jossain on virhe.
Yleisöstä kyseltiin Mäen mielipidettä siitä,
missä opintojen vaiheessa tieteidenvälisyys tulisi
ottaa mukaan tutkijakoulutukseen. Mäki ei
osannut antaa selkeää neuvoa, mutta kavahti nykyistä
tilannetta, jossa koulutus pyritään pitämään
hyvin kapeana ja erikoistavana. Laaja-alainen
opiskelu suosisi paremmin monitieteistä
ajattelua.
Rahoituksen rooli tutkimuksen
suuntautumisessa
Tieteiden rajoilla tapahtuu jatkuvasti liikehdintää:
uusia aloja syntyy, vanhat sulautuvat yhteen
tai nielaisevat toisensa. Tutkimusjohtaja Erkki
Kaukonen Tampereen yliopistosta esitteli tieteen
ja teknologian tutkimuksen näkökulmia tieteidenvälisyyteen.
Trendinä on rakentaa osaamiskeskittymiä,
joissa yhdistyy monta erilaista tutkimustyyppiä.
– “Tieteenalan” käsite hämärtyy ja saa uusia
tulkintoja. Professio- ja koulutuspohjaisten oppiainedisipliinien
lisäksi kaupalliset ja teknologiset
sovellutukset sekä hallinnollinen hyödyntäminen
synnyttävät uusia aloja.
Kaukosen mielestä uudet alat ovat jo lähtökohtaisesti
aiempia synteettisempiä: – Ne yhdistävät
perustutkimusta yhteiskunnalliseen tavoitetutkimukseen.
Kaukonen korosti rahoituksen roolia tutkimusten
suuntautumisessa. Tällä hetkellä tieteidenvälisyydestä
ei palkita erikseen, mutta monet
Suomen Akatemian, Tekesin ja EU:n rahoittamat ohjelmat ovat luonteeltaan tieteidenvälisiä.
Määräaikaisilla ohjelmilla ei välttämättä ole
pysyvää vaikutusta.
Professori Timo Jämsä Oulun yliopistosta
esitteli lääketieteen tekniikan historiaa ja haasteita
– kyseinen alahan on luonnostaan poikkitieteellinen.
Se alkoi kehittyä pitkälti yhtaikaa
teollisuusvallankumouksen myötä, ja esimerkiksi
röntgentutkimus ja elektrokardiogrammi ovat
nyt lääketieteen arkipäivää. Tulevaisuudessa biotieteet
tulevat ottamaan yhä suuremman roolin
lääketieteen tekniikassa, kun erilaiset kudos-,
kantasolu- ja nanotekniikat kehittyvät ja yleistyvät.
Kunniakkaasta historiastaan huolimatta lääketieteen
tekniikkakin on saanut kärsiä vakiintuneista
oppiainerajoista.
– Ongelmia esiintyy yhä esimerkiksi rahoituksen
hakemisessa, Jämsä kertoi. – Jos laitamme
hakemuksen Akatemian terveyden tutkimuksen
toimikuntaan, sitä moititaan liian teknilliseksi.
Jos haemme luonnontieteiden ja tekniikan
tutkimuksen toimikunnalta, hakemus on liian
lääketieteellinen.
Innovaatioyliopisto herätti keskustelua
Seminaarin viimeisessä osiossa keskityttiin tieteidenvälisyyden
toteutumiseen korkeakoululaitoksen
uudistusten keskellä.
Professori Antti Ainamo (TY) ja lehtori Robin
Gustafsson (TKK) esittelivät seminaariyleisölle
rakenteilla olevan Innovaatioyliopiston lähtökohtia.
Aihe herätti paljon keskustelua. Ihmisiä
vaivasi tiedon vähäisyys, avoimuuden puute
sekä pelko rahoituksen vähenemisestä muilta yliopistoilta.
Edellisistä puheenvuoroista jonkin verran
poiketen professori Arto Mustajoki (HY) otti
optimistisen asenteen tieteidenvälisyyden käytännön
toteutumiseen yliopistoissa.
– Koulutusjärjestelmämme tukee poikkitieteellistä
ajattelua, Mustajoki sanoi ja perusteli näkemystään
muun muassa väljillä tutkintorakenteilla,
pääainetta laajempaan kurssivalikoimaan
“pakottamisella”, JOO-sopimuksella sekä yliopistojen
omilla tieteidenvälisillä tutkimus- ja opetusohjelmilla.
Mustajoki halusi myös kaataa sen väitteen,
että poikkitieteelliset projektit saisivat rahoitusta
huonommin kuin perinteisten rajojen sisäpuolella
pysyttelevät tutkimukset. Akatemia on tehnyt
aiheesta raportin, jonka mukaan mitään eroa
rahoituksen saamisessa ei ole.
Hallintojohtaja Päivi Nerg Kuopion yliopistosta
viittasi omassa esityksessään Innovaatioyliopiston
herättämään vastustukseen.
– Itä-Suomeen syntyvä uusi yliopisto on syntynyt
täysin “bottom-up”-mallisesti, siis liittyvien
yliopistojen omasta tahdosta.
Kuopion ja Joensuun yliopistojen on tarkoitus
yhdistyä vuonna 2010.
Nerg korosti, että uusia tiedepoliittisia linjauksia
ja korkeakouluja suunniteltaessa on tärkeää
olla synnyttämättä tieteidenvälistä toimintaa
vaikeuttavia rakenteita.
Turun yliopiston rehtori Keijo Virtanen kehui
omassa puheenvuorossaan Akatemian ohjelmia,
jotka integroivat eri tieteenaloja yhteen.
Samaa suuntausta on näkyvissä monissa tutkijakouluissa.
– Tieteidenvälisissä toiminnoissa tutkijoiden
ja opettajien henkilökemioilla on todella suuri
merkitys, Virtanen muistutti lopuksi.
Tiina Raevaara
FT, vapaa kirjoittaja
|