Kolumni
Salamin siivutusta ja datamaniaa
Että on taas käyty konferenssissa ja vielä ulkomailla,
toteaa ystäväni happamasti. Myönnän
käyneeni, joskaan taas-määrittely ei aivan päde
noin kerran vuodessa tapahtuvaan virkaretkeilyyn.
Ymmärrän yskän, sillä hän ei voi työkseen
matkustaa lainkaan. Sitten alkaa kuulustelu matkan
mahdollisesti aiheuttamista viisastumisvaikutuksista:
accountability, you know.
Kerron kuulleeni esitelmän ylikansallisesti
vaeltavista hallinnollisesti hapatetuista koulutusinnovaatioista.
Jossain keksitään vaikkapa työajanseuranta
tai suuri-on-suurenmoista -ihanne,
jota käydään lennättämään joka puolelle
maapalloa suuren rahasäkin saattelemana. Kun
lennot ovat laskeutuneet, koko homma teetätetään
tekemisen ilosta opettajilla ja tutkijoilla,
jotka saavat hypistellä matkalla tyhjentynyttä
säkkiä. Tehdään, vaikka kone olisi väärällä kentällä
ja toisi oloihin kelvotonta tavaraa. Kuka nyt
tohtisi jupista julkisesti, ettei tahdo kansainvälistyä?
Externalisation and internationalisation,
you know.
Sitten opin, että akateemikko ja hänen hyvinvointinsa
tueksi pestattu hallinnoija voi olla orto
tai hetero. Tyypillisin ei nykyään suinkaan ole
hetero, kuten... Pitää taipua Bourdieun nimeämään
ortodoxaan, jossa uskotaan vankkumattomasti,
että markkinat ja managerialismi tekevät
yliopistoista entistä sädehtivämpiä tieteen tähtiä.
Kumma juttu, sillä perustuslain 16. §:ssä sanotaan,
että “tieteen, taiteen ja ylimmän opetuksen
vapaus on turvattu”. New Public Management,
you know.
Ilman muuta NPM, miten teistä muuten tehot
tiristetään, luontaisista mietiskelijöistä ja taivaanrannanmaalareista,
ilahtuu keskustelukumppanini.
Yritän selittää, että sisäinen ääni
meitä pitää liikkeessä, eivät ulkoiset kepit ja
porkkanat. Että autonomia on yksi aikuisen ihmisen
perustavista tarpeista ja tunnuspiirteistä.
Ei sitä pidä valtapolitiikalla ja rahalla kuristaa. Latinan
auto nomos tarkoittaa itse asetettujen lakien
mukaista tilaa. Professional passion, you know.
Tiedätkö, mikä on isismi, heitän vastakysymyksen.
Se on uskomus, että kun jonkun tutkijan
artikkeli on toisten tutkijoiden artikkeleissa
mainittu usein, se on hyvä. Hyvyys on muutettu
numeroksi, että tyhmempikin käsittäisi. ISI-numero
voi olla vaikkapa 1.23, vilkaisehan Thomsonin
nettisivulta. Kaveri oivaltaa oitis: isismiin
tarvitaan saunailtoja ja liuta internationaaleja
tutkijakavereita, että porukalla saatte parannettua
desimaaleja. Presiis – etenkin kun kasvatustieteilijä
pääsee ISI-kerhoon jo keskimäärin 8.3
vuoden päästä. Sitäpaitsi on tyhmää julkaista
kerralla koko tutkimusjuttu, josta voi viipaloida
ainakin viisi artikkelia. Askareelle on henkevä
termi: salami slicing, you know.
Niin, ja vielä todisteiden kokoilu: varmuuden
vuoksi kannattaa haalia kaikenlaista numerotietoa
yliopistoväen edesottamuksista ja ottamatta
jättämisistä. Nykytietokoneisiin kun sopii mahdottomasti
tietoja, joille voi ehkä tulla joskus
tulevaisuudessa käyttöä – vaikka sellaista, jota ei
alun perin tarkoitettu lainkaan. Ei toki kannata
luottaa tutkijoiden ja opettajien henkeviin vakuutteluihin,
että töitä on tehty kutsumuksesta
ja protestanttista etiikkaa noudattaen. Evidence-
based data obsession, you know.
Teillä lienee paljon rahaa, kun voitte isismiä
ja tietojen hilloamista tuossa mittakaavassa harrastaa,
ainakin virkamiehiä saadaan mukavasti
työllistettyä, arvelee ystäväni. Ranskassa näitä
hallinnoijia on miljoona eli saman verran kuin
General Motorsilla työntekijöitä, sanon oppineeni
yhdeltä kollegaltani konferenssissa. Raha menee
rahan luo ja köyhät köyhtyvät. Money talks,
you know.
VPJ:n nopeuttaminen rahoitettiin paikalliserillä
ja kehittämiserillä, joten yliopistojen osalta
korotuksia ei tule 1.3.2008 eikä 1.3.2009 lukien.
Yhteensä kahden prosentin kehittämiserät siirtyvät
maksettaviksi sopimuskauden lopulle. Tässä
vaiheessa ei tarkkaa maksamisajankohtaa vielä
tiedetä.
Etkö muka ennen tiennyt noita asioita, kysyy
ystäväni. Tiesin, mutta viisastuin, miten massiivisista
aalloista on kyse. Tsunami, you know.
Kirjoittaja on kasvatustieteen professori Joensuun
yliopistossa
|