3/08

  • pääsivu
  • sisällys
  •  


    Päivi Atjonen

     

    Kolumni

    Salamin siivutusta ja datamaniaa

    Että on taas käyty konferenssissa ja vielä ulkomailla, toteaa ystäväni happamasti. Myönnän käyneeni, joskaan taas-määrittely ei aivan päde noin kerran vuodessa tapahtuvaan virkaretkeilyyn. Ymmärrän yskän, sillä hän ei voi työkseen matkustaa lainkaan. Sitten alkaa kuulustelu matkan mahdollisesti aiheuttamista viisastumisvaikutuksista: accountability, you know.

    Kerron kuulleeni esitelmän ylikansallisesti vaeltavista hallinnollisesti hapatetuista koulutusinnovaatioista. Jossain keksitään vaikkapa työajanseuranta tai suuri-on-suurenmoista -ihanne, jota käydään lennättämään joka puolelle maapalloa suuren rahasäkin saattelemana. Kun lennot ovat laskeutuneet, koko homma teetätetään tekemisen ilosta opettajilla ja tutkijoilla, jotka saavat hypistellä matkalla tyhjentynyttä säkkiä. Tehdään, vaikka kone olisi väärällä kentällä ja toisi oloihin kelvotonta tavaraa. Kuka nyt tohtisi jupista julkisesti, ettei tahdo kansainvälistyä? Externalisation and internationalisation, you know.

    Sitten opin, että akateemikko ja hänen hyvinvointinsa tueksi pestattu hallinnoija voi olla orto tai hetero. Tyypillisin ei nykyään suinkaan ole hetero, kuten... Pitää taipua Bourdieun nimeämään ortodoxaan, jossa uskotaan vankkumattomasti, että markkinat ja managerialismi tekevät yliopistoista entistä sädehtivämpiä tieteen tähtiä. Kumma juttu, sillä perustuslain 16. §:ssä sanotaan, että “tieteen, taiteen ja ylimmän opetuksen vapaus on turvattu”. New Public Management, you know.

    Ilman muuta NPM, miten teistä muuten tehot tiristetään, luontaisista mietiskelijöistä ja taivaanrannanmaalareista, ilahtuu keskustelukumppanini. Yritän selittää, että sisäinen ääni meitä pitää liikkeessä, eivät ulkoiset kepit ja porkkanat. Että autonomia on yksi aikuisen ihmisen perustavista tarpeista ja tunnuspiirteistä. Ei sitä pidä valtapolitiikalla ja rahalla kuristaa. Latinan auto nomos tarkoittaa itse asetettujen lakien mukaista tilaa. Professional passion, you know.

    Tiedätkö, mikä on isismi, heitän vastakysymyksen. Se on uskomus, että kun jonkun tutkijan artikkeli on toisten tutkijoiden artikkeleissa mainittu usein, se on hyvä. Hyvyys on muutettu numeroksi, että tyhmempikin käsittäisi. ISI-numero voi olla vaikkapa 1.23, vilkaisehan Thomsonin nettisivulta. Kaveri oivaltaa oitis: isismiin tarvitaan saunailtoja ja liuta internationaaleja tutkijakavereita, että porukalla saatte parannettua desimaaleja. Presiis – etenkin kun kasvatustieteilijä pääsee ISI-kerhoon jo keskimäärin 8.3 vuoden päästä. Sitäpaitsi on tyhmää julkaista kerralla koko tutkimusjuttu, josta voi viipaloida ainakin viisi artikkelia. Askareelle on henkevä termi: salami slicing, you know.

    Niin, ja vielä todisteiden kokoilu: varmuuden vuoksi kannattaa haalia kaikenlaista numerotietoa yliopistoväen edesottamuksista ja ottamatta jättämisistä. Nykytietokoneisiin kun sopii mahdottomasti tietoja, joille voi ehkä tulla joskus tulevaisuudessa käyttöä – vaikka sellaista, jota ei alun perin tarkoitettu lainkaan. Ei toki kannata luottaa tutkijoiden ja opettajien henkeviin vakuutteluihin, että töitä on tehty kutsumuksesta ja protestanttista etiikkaa noudattaen. Evidence- based data obsession, you know.

    Teillä lienee paljon rahaa, kun voitte isismiä ja tietojen hilloamista tuossa mittakaavassa harrastaa, ainakin virkamiehiä saadaan mukavasti työllistettyä, arvelee ystäväni. Ranskassa näitä hallinnoijia on miljoona eli saman verran kuin General Motorsilla työntekijöitä, sanon oppineeni yhdeltä kollegaltani konferenssissa. Raha menee rahan luo ja köyhät köyhtyvät. Money talks, you know.

    VPJ:n nopeuttaminen rahoitettiin paikalliserillä ja kehittämiserillä, joten yliopistojen osalta korotuksia ei tule 1.3.2008 eikä 1.3.2009 lukien. Yhteensä kahden prosentin kehittämiserät siirtyvät maksettaviksi sopimuskauden lopulle. Tässä vaiheessa ei tarkkaa maksamisajankohtaa vielä tiedetä.

    Etkö muka ennen tiennyt noita asioita, kysyy ystäväni. Tiesin, mutta viisastuin, miten massiivisista aalloista on kyse. Tsunami, you know.

    Kirjoittaja on kasvatustieteen professori Joensuun yliopistossa