Innovaatio saapuu yliopistoon
Yliopistouudistus etenee päätähuimaavalla vauhdilla,
mutta sitä on tähän mennessä suunniteltu
lähinnä hallinnon ja talouden näkökulmasta.
Uusi yliopistolakiesitys on tarkoitus antaa eduskunnalle
keväällä 2009. Sitä odotetaan kommentti-
ja lausuntokierrokselle seuraavien kuukausien
aikana.
Uudistuksen kantavana voimana on yliopistojen
rahoituspohjan laajentaminen. Samalla halutaan,
että ulkopuolisten tahojen osallistuminen
yliopistojen hallintoon on aiempaa suurempaa.
Hallituksen linjauksen mukaan puolet julkisoikeudellisten
yliopistojen johtokuntien jäsenistä
tulisi yliopistojen ulkopuolelta ja toinen puoli
valittaisiin yliopiston henkilöstöstä nykyisen
kolmikantaperiaatteen mukaan. Johtokunnan
puheenjohtaja olisi ulkopuolinen. Toisaalta rehtori
ei olisi johtokunnan jäsen vaan toimisi sen
esittelijänä. Säätiöyliopiston johtokunnassa olisi
linjauksen mukaan vain ulkopuolisia, rahoittajatahojen
edustajia.
Hallituksen budjettikehyspäätös osoitti huomattavan
lisäresurssin innovaatioyliopistolle.
Muille yliopistoille ei suotu samanlaista rahallista
tukea, mutta niille annettiin mahdollisuus
kehittää itseään vastaavanlaisen säätiömallin
mukaan ja luvattiin, että niiden keräämään yksityiseen
rahoitukseen valtio vastaa omalla merkittävällä
panostuksellaan.
Yliopistouudistuksen vaikutusta yliopistojen
toiminnan sisältöön ei tähän mennessä ole suuremmin
pohdittu. Hiljattain kuitenkin Eduskunnan
sivistysvaliokunta vieraili Yhdysvalloissa George
Washingtonin, Georgetownin ja Harvardin
yliopistoissa sekä Massachusetts Institute of
Technologyssä. Huippuyliopiston menestyksen
Yhdysvalloissa todettiin perustuvan akateemiseen
vapauteen ja riittävään rahalliseen resursointiin
ja jopa yritysyhteistyön kyseessä ollen
tutkimustulosten julkisuuteen. Huolellinen opiskelijavalinta
sekä pienet opetusryhmät ovat myös
menestyksen edellytyksiä. Professorikunta kantaa
vastuun opiskelijoiden etenemisestä, mutta
toisaalta opiskelijoilta edellytetään sitoutumista
opintoihin, ja heikko menestyminen voi johtaa
“luokalle jäämiseen” tai jopa opintojen keskeytymiseen.
Innovaatioyliopiston johtoryhmä teki puolestaan
vierailun Cambridgen yliopistoon selvittääkseen
eurooppalaisen huippututkimusta tekevän
yliopiston toimintamalleja ja –strategioita.
Myös Cambridgessa painotettiin akateemista
vapautta ja toisaalta riippumattomuutta ulkopuolisista
tahoista. “Kukaan ulkopuolinen ei kerro
meille, mitä meidän pitäisi tehdä”, totesi Suomen
Kuvalehden helmikuisen artikkelin mukaan
Kate Pretty Cambridgen yliopiston varakanslerin
toimistossa. Samoilla linjoilla on Microsoftin
European Science Initiative-ohjelmaa johtava
Stephen Emmott, joka toteaa, että yliopistojen
tehtävä on rohkaista opiskelijoita maailmankuvan
rakentamisessa. “Pahinta, mitä [yliopistot]
voivat tehdä, on keskittyä sellaiseen tutkimukseen,
jota elinkeinoelämä haluaa”, hän sanoo.
Suomen yliopistolaitoksen kehittämisen tavoitteena
on oltava mahdollisimman korkean
tieteellisen tason saavuttaminen. Pienessä maassa
se edellyttää yliopistojen, eri sidosryhmien ja
elinkeinoelämän yhteistyötä ja riittävää resursointia,
mutta toisaalta sivistysyliopiston periaatteiden
säilyttämistä sekä vahvaa perustutkimusta
ja -opetusta myös niillä tieteenaloilla, joilla ei
ole suoraa yhteyttä elinkeinoelämään. Yliopistojen
ei tule olla pelkästään yritysten tuotekehitysyksiköiden
etäpäätteitä, vaan niiden tehtävänä
on luoda uutta tietoa sekä edistää sivistystä ja
kulttuuria. Tästä lähtökohdasta on uusien innovaatioiden
hyvä ponnistaa.
Risto Laitinen
Professorien liitto
|