Innovaatio saapuu yliopistoon

Yliopistouudistus etenee päätähuimaavalla vauhdilla, mutta sitä on tähän mennessä suunniteltu lähinnä hallinnon ja talouden näkökulmasta. Uusi yliopistolakiesitys on tarkoitus antaa eduskunnalle keväällä 2009. Sitä odotetaan kommentti- ja lausuntokierrokselle seuraavien kuukausien aikana.

Uudistuksen kantavana voimana on yliopistojen rahoituspohjan laajentaminen. Samalla halutaan, että ulkopuolisten tahojen osallistuminen yliopistojen hallintoon on aiempaa suurempaa. Hallituksen linjauksen mukaan puolet julkisoikeudellisten yliopistojen johtokuntien jäsenistä tulisi yliopistojen ulkopuolelta ja toinen puoli valittaisiin yliopiston henkilöstöstä nykyisen kolmikantaperiaatteen mukaan. Johtokunnan puheenjohtaja olisi ulkopuolinen. Toisaalta rehtori ei olisi johtokunnan jäsen vaan toimisi sen esittelijänä. Säätiöyliopiston johtokunnassa olisi linjauksen mukaan vain ulkopuolisia, rahoittajatahojen edustajia.

Hallituksen budjettikehyspäätös osoitti huomattavan lisäresurssin innovaatioyliopistolle. Muille yliopistoille ei suotu samanlaista rahallista tukea, mutta niille annettiin mahdollisuus kehittää itseään vastaavanlaisen säätiömallin mukaan ja luvattiin, että niiden keräämään yksityiseen rahoitukseen valtio vastaa omalla merkittävällä panostuksellaan.

Yliopistouudistuksen vaikutusta yliopistojen toiminnan sisältöön ei tähän mennessä ole suuremmin pohdittu. Hiljattain kuitenkin Eduskunnan sivistysvaliokunta vieraili Yhdysvalloissa George Washingtonin, Georgetownin ja Harvardin yliopistoissa sekä Massachusetts Institute of Technologyssä. Huippuyliopiston menestyksen Yhdysvalloissa todettiin perustuvan akateemiseen vapauteen ja riittävään rahalliseen resursointiin ja jopa yritysyhteistyön kyseessä ollen tutkimustulosten julkisuuteen. Huolellinen opiskelijavalinta sekä pienet opetusryhmät ovat myös menestyksen edellytyksiä. Professorikunta kantaa vastuun opiskelijoiden etenemisestä, mutta toisaalta opiskelijoilta edellytetään sitoutumista opintoihin, ja heikko menestyminen voi johtaa “luokalle jäämiseen” tai jopa opintojen keskeytymiseen.

Innovaatioyliopiston johtoryhmä teki puolestaan vierailun Cambridgen yliopistoon selvittääkseen eurooppalaisen huippututkimusta tekevän yliopiston toimintamalleja ja –strategioita. Myös Cambridgessa painotettiin akateemista vapautta ja toisaalta riippumattomuutta ulkopuolisista tahoista. “Kukaan ulkopuolinen ei kerro meille, mitä meidän pitäisi tehdä”, totesi Suomen Kuvalehden helmikuisen artikkelin mukaan Kate Pretty Cambridgen yliopiston varakanslerin toimistossa. Samoilla linjoilla on Microsoftin European Science Initiative-ohjelmaa johtava Stephen Emmott, joka toteaa, että yliopistojen tehtävä on rohkaista opiskelijoita maailmankuvan rakentamisessa. “Pahinta, mitä [yliopistot] voivat tehdä, on keskittyä sellaiseen tutkimukseen, jota elinkeinoelämä haluaa”, hän sanoo.

Suomen yliopistolaitoksen kehittämisen tavoitteena on oltava mahdollisimman korkean tieteellisen tason saavuttaminen. Pienessä maassa se edellyttää yliopistojen, eri sidosryhmien ja elinkeinoelämän yhteistyötä ja riittävää resursointia, mutta toisaalta sivistysyliopiston periaatteiden säilyttämistä sekä vahvaa perustutkimusta ja -opetusta myös niillä tieteenaloilla, joilla ei ole suoraa yhteyttä elinkeinoelämään. Yliopistojen ei tule olla pelkästään yritysten tuotekehitysyksiköiden etäpäätteitä, vaan niiden tehtävänä on luoda uutta tietoa sekä edistää sivistystä ja kulttuuria. Tästä lähtökohdasta on uusien innovaatioiden hyvä ponnistaa.

Risto Laitinen
Professorien liitto