Keskustelua
Tutkija yliopiston
edustajana?
Yliopistolla on tutkimuksen ja siihen perustuvan opetuksen
ohella kolmas tehtävä eli yhteiskunnallinen
vuorovaikutus.
Pidämme yliopiston ulkopuolisia esitelmiä, annamme
lausuntoja yksityisille, julkisille ja kolmannen
sektorin tahoille, laadimme muistioita ja lausuntoja
akateemisten piirien ulkopuolisille, käymme syventäviä
taustakeskusteluja monien tahojen kanssa jne.
Tutkijalla ei ole työnantajansa nimenkirjoitusoikeutta,
joten hän ei voi antaa työnantajaansa sitovia lausuntoja.
Tämä lähtökohta ei kuitenkaan ratkaise tutkijan
erilaisia käytännön esiintymistilanteita. Tällä hetkellä
ei ole selviä sääntöjä siitä, milloin tutkijan on sopivaa
esiintyä yliopistonsa ja asemansa ilmoittaen ja milloin
ei ole. Tieteenalakohtaisiakin eroja on runsaasti. Näitä
asioita koskeva ammattieettinen koodi käytännöllisesti
katsoen puuttuu ja käytännöt ovat siksi kirjavia.
Tästä seuraa monenlaisia ongelmia. Keskeisin ongelma
on se, että tutkijan huonot mielipiteet liitetään
hänen työnantajaansa ja niiden katsotaan syntyneen
verovarojen turvin. Jos tieteen nimissä esitetään
huuhaata, tämä rapauttaa sekä tieteen että esittäjän
työnantajan yhteiskunnallista arvostusta. Jos tutkija
esimerkiksi asettaa julkisuudessa evoluutioteorian
kyseenalaiseksi ja ilmoittaa kannattavansa luomisoppia,
vaikutukset eivät ole kielteisiä pelkästään kyseiselle
tutkijalle vaan myös hänen työnantajalleen.
Milloin on soveliasta ilmoittaa paitsi oma tutkinto
myös oma asema, tieteenala ja työnantaja?
Tutkinnon ilmaiseminen on pohdittavista asioista
helpoin. Sen on asianomainen itse hankkinut ja se on siten hänen omaisuuttaan. Hän saa itse päättää siitä,
milloin sen julkaisee.
Tutkija saa käyttää työnantajansa nimeä aina puhtaasti
akateemisissa yhteyksissä, siis julkaistessaan
tieteellisissä aikakauslehdissä artikkeleita, esittäessään
kongressipapereita tieteellisten seurojen järjestämissä
kongresseissa, suosituskirjeissä apurahaa
jakaville tahoille, antaessaan viranomaisen pyytämiä
asiantuntijalausuntoja, esiintyessään pyydettynä asiantuntijana
koulutustilaisuudessa jne.
Mielestämme ainakin sellaiset kirjoitukset ja
esiintymiset, jotka työnantaja huomioi tutkijan aktiivisuutta
mittaavissa tiedonkeruissa, saavat tapahtua
asianomaisen asema, ala ja työnantaja ilmoittaen.
Tämän mukaan nämä saadaan ilmaista myös annettaessa
lausuntoja eduskunnan valiokunnalle ja myös
esimerkiksi alio- tai vieraskynäkirjoituksissa sekä
kirja-arvosteluissa.
Sen sijaan esimerkiksi muistio ulkoakateemiselle
taholle, esimerkiksi yksityiselle tai kolmannelle sektorille
tulisi mielestämme esittää ilman oman työnantajan
mainitsemista. Oma asema ja ala ovat sen sijaan
asiallisia ja mahdollisia ilmoittaa näissäkin.
Erityisen pidättyväinen oman tieteenalan ja työnantajan
ilmoittamisessa pitää olla tilanteissa, joissa ei ole
kyse oman tieteenalan asioista. Lääkärin ei pidä politikoida
eikä humanistin puuttua fyysikoiden kiistoihin.
Yliopiston ulkopuoliset tahot voivat ottaa meihin
yhteyttä nimenomaisesti tieteenalojemme edustajina,
mutta lopulta haluta meiltä muita kuin puhtaasti
tiedepalveluja.
Tutkijalla on sananvapautensa. Se on taattu jokaiselle
perustuslaissa (12 §) ja Euroopan ihmisoikeussopimuksessa
(art. 10) sekä Euroopan unionin perusoikeuskirjassa
(art. 11). Työnantajan nimissä esiintyminen ei kuitenkaan ole sananvapauskysymys. Tutkijalla
ei ole subjektiivista oikeutta saada työnantajaansa
ja alaansa kansalaismielipiteidensä takaajiksi.
Haastatteluissa ja mediaesiintymisissä muutoinkin
tutkijan on syytä olla erityisen tarkka. Media
käyttää yliopistoihmisiä monessa roolissa. Yksi on
tieteellisen asiantuntijan rooli, mutta se ei suinkaan
ole ainoa. Tutkijaa käytetään ilmaistyövoimana sisällöntuottamisessa.
Sanavalmiita ja hauskoja tutkijoita
voidaan valjastaa myös showbisnekseen ja viihdeohjelmiin.
Näissä yhteyksissä ei tule mielestämme ilmaista
asianomaisen työnantajaa eikä edes alaa. Oma
asema sen sijaan on mahdollista esittää.
Erityisen hankala tilanne on haastatteluissa, joissa
toimittaja pyytää haastateltavaa ennustamaan. Koskaan
ei ole väärin ilmoittaa, ettei tiedä vastausta. Mikään
ei toisaalta estä asianomaista esittämästä asiassa
omaa käsitystään, mutta tätä ei tule esittää työnantajan
ja oman alan nimissä.
Media voi käyttää yliopistoväkeä antamaan uskottavuutta
ja vakuuttavuutta omille uutisilleen. Toisinaan
toimittaja käyttää tieteilijää haastattelussaan vahvistamaan
ennen haastattelua lukkoon lyötyä kantaansa.
Toisinaan tutkijallakin voivat mennä roolit sekaisin.
Aivan kaikki meistä eivät aina rajoitu objektiivisen tutkijan
rooliin, vaan saattavat myös osallistua mielipidevaikuttamiseen,
asianajoon, kansalaisaktivismiin ja politikointiin.
Tohtorinhattu vaihtuu aktivistilippikseen.
Jos tutkija on esimerkiksi poliittisesti järjestynyt,
aatteellisen tai muun vastaavan kampanjan aktiivi,
saattaa yleisölle jäädä täysin epäselväksi, kenen lausunnon
hän kuulee, tutkijan, poliitikon vai aktivistin.
Tällaisissa tilanteissa tutkijan pitäisi itse omata siinä
määrin sosiaalista herkkyyttä, että hän tekee selväksi
yleisölleen, minkä hatun alta hän antaa lausunnon. Usein tämä on asianomaiselle vaikeaa. Omaa työnantajaa
ja alaa ei tällaisessa yhteydessä tule ilmaista.
Tutkija voi heikentää omaa ja työnantajansa mainetta
esittämällä julkisuudessa väitteitä, jotka eivät perustu
tieteellisiin tutkimuksiin tai edes moitteettomiin
päättelyihin. Tutkija voi erehtyä lausumaan asioista,
jotka ovat hänen oman pätevyysalueen ulkopuolella.
Jos tutkija ei ole perillä alan tieteellisistä tuloksista,
mutta silti kommentoi asioita tieteen arvovallalla, lopputulos
on tieteen ja yliopiston kannalta ikävä. Näissä
yhteyksissä työnantajan nimen ja oman alan esittäminen
on ilmiselvästi asianomaisen velvollisuuksien
vastaista. Myöskään omaa asemaa ei tulisi tällaisessa
tilanteessa ilmoittaa. Tutkijan ammattietiikka edellyttää
tässä tarkoitettujen tilanteiden tunnistamista.
Huonosti harkittu lausunto voi tuhota tutkijan maineen
alansa asiantuntijana. Kerran ryvettynyttä mainetta
ei helposti korjata. Mitä nuoremmasta akateemisen
yhteisön jäsenestä on kyse, sitä varovaisempi
hänen on syytä olla, onhan hänellä ammattikuntaansa
sosiaalistuminen ja alan ammattieettisen koodin
oppiminen vielä kesken.
Jokaiselle meistä tekee hyvää pohtia, onko se,
mitä olemme sanomassa, todellakin sellaista, että
myös työnantajamme on kanssamme samaa mieltä.
Ellei ole, ei tule esiintyä työnantajan nimissä eikä edes
työnantaja ilmoittaen.
Eduskunnan oikeusasiamies on antanut ratkaisunsa
tapauksessa, jossa tutkija oli antanut eduskunnan
valiokunnalle lausunnon yksityishenkilönä,
ei Teknologian tutkimuskeskus VTT:n edustajana.
Työnantaja antoi tutkijalleen tästä varoituksen.
EOA:n mielestä varoitus oli liian voimakas seuraamus.
Tutkijan on aina arvioitava ja tunnistettava roolinsa.
Asianomainen ei toimi yksityishenkilönä esimerkiksi
silloin, kun hänet kutsutaan esiintymään,
antamaan lausunto tms. sen takia, että hän on tietyn
työnantajan palveluksessa tietyssä asemassa.
Ehdotamme seuraavia peukalosääntöjä:
- Tutkinto on omaisuuttasi mutta hoida sen mainetta
huolella.
- Käytä työnantajan nimeä vain tapauksissa, joissa
se on oleellista ja sisällöllisin perustein oikeutettua.
Epäselvissä tapauksissa jätä se ilmaisematta. Mieti
tarkkaan myös oman asemasi ja tieteenalasi ilmoittaminen.
- Erota tieteen popularisointi yhteiskunnallisten
arvojesi edistämisestä. Arvojen edistämisen tulee tapahtua
vain omissa nimissäsi, ilman asemasi, tieteenalasi
ja työnantajasi ilmoittamista.
- Pitäydy tosiasiaväitteissä. Pyri välttämään arvoarvostelmia.
- Kieltäydy ennustamasta, ellei siihen ole erityisen
painavia perusteita omien mallinnuksiesi tms.
perusteella. Älä ennusta työnantajasi ilmoittaen.
- Kysy toimintaohjeita kollegoilta ja esimiehiltä,
jos olet epävarma.
Seppo Koskinen
työoikeuden professori Turun yliopistossa
Matti Wiberg
valtio-opin professori Turun yliopistossa
- Painetussa lehdessä sivu 40
|