ACATIIMI 2/16 tulosta | sulje ikkuna

Professoreiden edunvalvoja joka solulla

Yliopistouudistus, palkkausjärjestelmän remontti ja kokonaistyöaikaan siirtyminen. Professoriliiton pitkäaikaisen toiminnanjohtajan Jorma Virkkalan uralle mahtuu isoja asioita, joissa hän on valvonut professorien etuja. Virkkala jäi eläkkeelle maaliskuun alusta.

Varatuomari Jorma Virkkala aloitti Professoriliitossa toiminnanjohtajan sijaisena marraskuussa 1987, kun Ulla-Riitta Parikka jäi äitiyslomalle. Parikka ei enää palannut liiton tehtäviin ja Virkkala vakinaistettiin.

Lähes 30-vuotiseen uraan mahtuu professorien asemaan ja koko suomalaisen yliopistolaitoksen vaiheisiin liittyviä isoja muutoksia.seen uraan mahtuu professorien asemaan ja koko suomalaisen yliopistolaitoksen vaiheisiin liittyviä isoja muutoksia.

1600 tunnin kokonaistyöaika

Kun Jorma Virkkalaa pyytää muistelemaan uransa varrelta kohokohtia ja kaikkein keskeisimpiä asioita, "kolme pointtia" tulevat mieleen "kuin apteekin hyllyltä".

- Työaikakysymys oli isosti keskustelun alla 1990-luvulla. Professorit olivat aluksi kokonaistyöajan ulkopuolella.

Opetusministeriö oli jo 1980-luvun alusta lähtien ajanut yliopistojen opettajaryhmien siirtämistä kokonaistyöaikaan. Kokeiluja käynnistettiin eri yliopistoissa.

Professoriliiton hallituksessa äänestäminen on hyvin harvinaista, mutta vuonna 1997 työaikakysymyksen kohdalla äänestettiin sekä hallituksessa että valtuustossa. Kokonaistyöaikaan siirtyminen puhutti pitkään ja kiivaasti valtuuston ylimääräisessä kokouksessa.

- Onko järkeä vaihtaa 140 tunnin opetusvelvollisuus 1 600 tuntiin, kysyi eräs valtuuston jäsen. Mutta äänestystulos oli kuitenkin selvä. Ja loppujen lopuksi kokonaistyöaika on toiminut hyvin professorien kannalta. Sen soveltamisesta on toki paljon kiinni.

UPJ , YPJ

Erittäin iso revohka liitolle ja sen toiminnanjohtajalle oli vuosikaupalla neuvoteltu yliopistojen uusi palkkausjärjestelmä. Yliopistot olivat tuolloin valtiolla viimeisiä, jotka siirtyivät uuteen palkkausjärjestelmään. Kun valtion työmarkkinalaitos uhkasi palkkojen jäädytyksellä, järjestöt lopulta taipuivat palkkausuudistukseen.

- Kaikenlaista kapinahenkeä oli ilmassa ja liitto seurasi aktiivisesti kentän ääntä. Ylimääräistä valtuustoa eikä kaikille jäsenille avointa liiton kokousta kuitenkaan tarvinnut kutsua koolle.

- Alkuvaiheen jälkeen palkkausjärjestelmän uudistukseen on lopulta suhtauduttu suhteellisen kivuttomasti. Osaltaan tähän vaikutti se, että järjestelmään laitettiin aluksi rahaa ja professorien palkkaus kehittyi melko suotuisasti.

Nyt valtion ja yliopistojen taloudellinen tilanne on toinen ja se vaikuttaa myös palkkausjärjestelmän toimivuuteen ja professorien palkkakehitykseen.

- Kun vaativuustasolla 10 ollut professori lähtee eläkkeelle, tilalle otetaan tasolle 8 sijoittuva. Tämä ei ole hyvää kehitystä professorien kannalta.

Professoriliitto tekee vuosittain palkkaselvityksen. Vuotta 2014 koskevien tietojen mukaan palkkakehitys oli ensimmäistä kertaa negatiivinen. Vuotta 2015 koskeva palkkaselvitys on valmistumassa.

"Fantastinen" yliopistouudistus

Vuoden 2010 alusta voimaan astunut uusi yliopistolaki oli erittäin merkittävä muutos yliopistoille ja niiden henkilöstölle. Professoriliitto kuten muutkin yliopistoalan henkilöstöjärjestöt vaikuttivat monin tavoin lain valmisteluun ja lakiesitykseen, mutta Virkkalan mielestä, nyt jälkikäteen katsoen, ei ehkä kuitenkaan riittävästi.

- Uusi laki ei ole "fantastinen", mutta ei mikään katastrofikaan. Ainoa henkilöstöryhmä, joka sen pykälissä mainitaan, on professorit.

Yliopistouudistus oli henkilöstöjärjestöille myös työmarkkinakysymys. Virkasuhteista tuli työsuhteita. Henkilöstön palkoista ei enää neuvoteltu valtion pöydässä vaan yliopistot siirsivät neuvotteluoikeudet EK:n alaiselle Yksityisen Opetusalan Liitolle (nyk. Sivistystyönantajat ry).

Ennen kuin yliopistohenkilöstön ensimmäinen työehtosopimus saatiin solmituksi, neuvottelut ajautuivat kevättalvella 2010 tilanteeseen, jossa oltiin yhtä päivää vaille lakossa. Professoriliitossa työtaisteluun ryhtymisestä päättää valtuusto. Tuolloin oli toinen kerta Jorma Virkkalan toiminnanjohtajan uralla, kun ylimääräinen valtuuston kokous jouduttiin kutsumaan koolle.

- Kyllä lakon uhalla oli vaikutusta, vaikka työantajataho ei sitä tietysti myönnäkään. Alkuvaiheen ongelmien jälkeen neuvottelujärjestelmä on toiminut kohtuullisen hyvin.

"Ei uusia opiskelijoita" -julkilausuma

Yliopistojen taloudellinen tilanne on nyt tiukka, mutta sellainen se oli myös 1990-luvun alun lamavuosina. Jorma Virkkala on muistanut viime aikoina muistuttaa Professoriliiton valtuuston kokouksesta keväällä 1994.

- Eräs valtuuston jäsen esitti julkaisumaa "Ei uusia opiskelijoita" ja se sai kannatusta. Sellainen julkilausuma siis päätettiin tehdä ja lähettää. Kokouksen päätyttyä jotkut kyllä sanoivat, että nyt taisi tulla tehtyä virheratkaisu.

Julkilausumaan yhtyi myös silloinen Korkeakoulualan assistenttien ja tutkijain liitto KATL eli nykyinen Tieteentekijöiden liitto. Liitoilla on ollut yhteistyösopimus vuodesta 1986.

"Ei uusia opiskelijoita 1995" -kannanotto nousi valtakunnalliseksi puheenaiheeksi. Mediassa sitä kutsuttiin mm. viisasten kerhon hölmöilyksi. Helsingin Sanomat uutisoi asiasta otsikolla "Tyylirikko". Huolestuneita abiturienttien vanhempia soitteli liiton toimistoon, että oman nuoren sisäänpääsy opiskelemaan ja samalla koko tulevaisuus ollaan nyt pilaamassa. "Ei uusia opiskelijoita" -uutinen levisi kansainvälisiinkin medioihin.

- Palautetta saatiin ihan Kanadasta saakka. Siellä tutkimuskaudella ollut liiton jäsen kertoi, että se oli ainoa uutinen Suomesta koko aikana, vaikka ajanjaksolla oli sentään valittu myös uusi presidentti.

Myöhemmin liitto sai myös yliopistopolitiikan päättäjien taholta viitteitä siitä, että räväkkä julkilausuma tehosi: valtio luopui yliopistoille kaavailluista rahoitusleikkauksista vuoden 1995 budjetissa suurelta osin.

Professorien ja yliopistojen edunvalvoja

Sääntöjensä mukaan Professoriliitto on muutakin kuin jäsentensä palkkauksen ja työsuhteiden edunvalvoja. Se myös "edistää yliopistoissa ja tutkimuslaitoksissa suoritettavaa tutkimustyötä ja niissä annettavaa opetusta, seuraa tutkimuksen ja opetuksen vapautta sekä tutkimuksen ja opetuksen edellytysten säilymistä ja parantamista ja korkeakoululaitoksen jatkuvaa kehittymistä sekä toimii tiedeyhteisön ja muun yhteiskunnan vuorovaikutuksen edistämiseksi".

Liiton toiminnanjohtajan työ on siis muutakin kuin professorien etujen ajamista. Monipuolinen työn kuva on ollut Virkkalan mielestä "työn suola".

Virkkala pitää nykyisiä rahoitusleikkauksia ja yliopistojen ja tieteen arvostuksen tilannetta erittäin huolestuttavana.

- Nyt katsotaan ihan liikaa, että yliopistojen ja tutkimuksen rahoitus on vain kuluerä, yksi budjettimomentti muiden joukossa. Kuten olemme monissa kannanotoissamme muistuttaneet, yliopistoihin ja tutkimuksen rahoitus on investointi tulevaisuuteen. Tuntuu siltä, että 1990-luvun alun kiperinä vuosina päättäjillä oli enemmän viisautta.

Teksti Kirsti Sintonen
Kuvat Milla Talassalo

  • Painetussa lehdessä sivu 24

ACATIIMI 2/16 tulosta | sulje ikkuna