Profilointien tulee olla tekijöiden käsissä
Yliopistojen erityispiirteet ja autonomia tulee ymmärtää
kaikissa muutosmyllerryksissä. Valintojen ja poisvalintojen
pitää olla varsinaisten tekijöiden käsissä. Näin linjaa
Professoriliiton puheenjohtaja Kaarle Hämeri.
Joku luuli, että ison yliopistouudistuksen
jälkeen seuraisi suvantovaihe, jolloin opetus-
ja tutkimushenkilöstö voisi jälleen
keskittyä ydintehtäviinsä. Mutta yliopisto-
ja tiedepolitiikan päättäjät tuumaavat
toista.
Yliopistojen ja ammattikorkeakoulujen
asemasta on tekeillä selvitys. Toisin
kuin monissa medioissa on väitetty, opetusministeri
Krista Kiuru ei ole teettämässä
mitään uutta selvitystä, vaan kyseessä on OKM:n
tilaama, viime alkusyksystä käynnistynyt kansainvälinen
selvitys suomalaisen korkeakoulujärjestelmän
kehittämisestä. Sen on määrä valmistua maaliskuun
lopulla.
— 10–20 vuoden päästä korkeakoulukenttä on
varmaan erilainen kuin nyt, mutta millaisilla prosesseilla
muutos tehdään, se tulisi miettiä yhdessä,
korostaa Professoriliiton puheenjohtaja Kaarle
Hämeri. Hän aloitti liiton johdossa tämän vuoden
alusta.
Profilointeja, valintoja ja poisvalintoja hoetaan nyt
joka tuutista. Niitä toistetaan mantranomaisesti opetus-
ja kulttuuriministeriön tulevaisuuskatsauksessa,
Suomen Akatemian Tieteen tila -raportissa sekä tutkimus-
ja innovaationeuvoston viime marraskuussa
julkistamassa linjaraportissa.
Hämerin mielestä tieteenteossa on ihan oikein tavoitella
kansainvälistä huippua, ja sinne pääsemiseen
tarvitaan profilointeja. Mutta keinot ovatkin sitten jo
toinen juttu.
— Myönteisessä mielessä profilointi on ihan jees,
mutta painopisteiden valinnan pitäisi olla tekijöiden
– ei päättäjien käsissä.
Siipien kokeilu tulee sallia
OKM perää yliopistoilta, että strategiat eivät ole pelkkiä
papereita vaan niissä määriteltyjä painopisteitä
ryhdytään tosissaan toteuttamaan. Toisaalla puhutaan
kuitenkin uusien avausten ja riskinoton tärkeydestä.
— Strategia ei tarkoita sitä, että kaikki keskittyisivät
100-prosenttisesti kyseiseen valittuun painoalaan.
Sen liepeillä pitää sallia kuohuntaa. Isojen
alojen rinnalla voi löytyä kasvualaa myös uusille avauksille.
Siipien kokeilu ja riskit tulee sallia. Tänä päivänä
uutta syntyy luontevimmin suurten ja vahvojen
alojen spin-offeina.
Valtakunnan tason profilointilinjausten myötä
riskien elintila uhkaa kuitenkin kaventua. Yliopistojen
piti jättää hakemuksensa Suomen Akatemian ns.
profilointirahaan tammikuun loppuun mennessä.
— Tavallaan tämä 50 miljoonan euron potti oli
ideana ihan hyvä. Se on saanut aikaan terveellistä
keskustelua ja suunnittelua. Mutta kovasti tuntuu siltä,
että näitä ulkopuolelta tulevia ”keppejä” tulee nyt
kuin sieniä sateella.
Lisäksi ihan liikaa on kuulunut viitteitä siitä, että
profilointirahahakemuksia on yliopistoissa suunniteltu
lähinnä ylätasolla. Varsinaiset tutkimuksen tekijät
eivät ole päässeet riittävästi vaikuttamaan.
Hämeri toivoo, että tempoilevien erillisrahojen
sijaan asioita katsottaisiin pitemmällä tähtäimellä.
Maltettaisiin odottaa esimerkiksi yliopistojen rahoitusmallin
ohjaavaa vaikutusta. Tämän vuoden alusta
voimaan tulleen rahoitusmallin remontti on tosin taas
tänä vuonna vireillä.
Profilointia rauhanomaisempaa reittiä
Haastattelua edellisenä päivänä Professoriliiton puheenjohtaja
ja toiminnanjohtaja olivat käyneet tapaamassa
Tampereen teknillisen yliopiston (TTY) johtoa.
Siellä valintojen tekeminen on aloitettu henkilöstöön
kohdistuvien ”poisvalintojen” kautta. Rajuja muutoksia
on viety läpi väen vähentämiseen johtaneilla
yt-neuvotteluilla.
Hämerin mielestä painoaloja tulisi muuttaa rauhanomaisemmankin
tien kautta.
— Se vaihtoehto olisi yliopistojen pitkäjänteiseen
toimintamalliin sopivampi: sisäistä profilointia voisi
tehdä professorien eläköitymisten myötä. Jokainen
rekrytointi pitää nähdä osana profiloitumista.
Kaarle Hämeri on töissä aerosolifysiikan professorina
Helsingin yliopiston fysiikan laitoksella, joka on
suurempi yksikkö kuin monen pienemmän yliopiston
tiedekunta. Siellä on toki helpompaa tehdä isoja
muutoksia eläköitymisten ja uusien tehtäväntäyttöjen
kautta.
— Jos laitoksella on vaikkapa 30 professoria, keskimäärin
yksi jää joka vuosi eläkkeelle. Painoalojen
muutoksia voi siis tarkastella suunnitelmallisesti.
Edellä mainittu Tampere on nyt muutenkin kovasti
esillä korkeakoulupolitiikassa. Siellä puuhataan
aivan uudenlaista yliopistoyhteisöä Tampereen yliopiston,
TTY:n ja Tampereen ammattikorkeakoulun
kesken. Hämerin mukaan Tampere3-hankkeessa on
kuitenkin aloitettu oikeasta päästä: substanssia mietitään
ennen rakenneremonttia. Näin on ainakin annettu
ymmärtää. (Ks. myös jutut Erilaiset, mutta yhteistyössä, Kysymys-vastaus Kaija Holli ja Hyöty vie tutkimusta.)
— Tällaiset isot uudistuksetkin voidaan vielä pilata
sillä, että henkilöstöä ei oteta riittävästi mukaan
valmisteluun, muistuttaa Hämeri.
Autonomia tempoilun hampaissa
Yliopistojen autonomia on Kaarle Hämerin sydäntä
lähellä oleva aihe.
— Yliopisto on hyvin erilainen toimija kuin mikään
muu. Sitä on yritetty vääntää välillä virastomaiseksi
ja välillä yritysmäiseksi, mutta se ei ole kumpaakaan.
Tämä erityispiirre tulee ymmärtää.
Yliopistojen autonomiaan kuuluu elimellisesti
se, että asioista saadaan päättää sisäisesti – yliopisto
tekee ratkaisut autonomisesti. Julkinen rahoitus on
kuitenkin sitova elementti.
— Vaikka rahoitusta nyt sidotaan uudistumiseen,
pitää päätöksenteon pysyä yliopistojen omissa käsissä.
Yliopistouudistuksen keskeisimpiä ”pointteja” oli
yliopistojen autonomisen asema vahvistaminen.
— Tai ainakin tuolla argumentilla se myytiin yliopistoille
ja professorikunnalle.
Hämerin mielestä autonominen asema on aidosti koko ajan uhattuna.
— Mitenkään turvallisin mielin ei voi olla autonomian
suhteen. Kovin tempoilevaa on viimeaikainen
politiikka ollut.
Nytkin on monia synkkiä pilviä taivaalla. Jos valtakunnan
taloudellinen tilanne ei lähde nousuun,
on pelättävissä, että säästöjä etsitään taas ylimmästä
opetuksesta ja tutkimuksesta. Yliopistoindeksiä on jo
moneen kertaan leikattu ja jäädytetty. Lisäksi on pelättävissä,
että säästösyyt kummittelevat korkeakouluselvitystenkin
taustalla.
— Päättäjät varmaan ymmärtävät opetuksen arvon
ja välttämättömyyden, mutta tutkimuspuoli –
varsinkin perustutkimus – on monille abstraktimpi ja
vaikeammin ymmärrettävissä oleva asia. Tutkimuslaitokset
ovat tässä suhteessa vielä hankalammassa
asemassa kuin yliopistot.
Näistä syistä Hämeri pitää hyvänä, että tiedeministeri
pulpahti esille, kuten yleensä aina ennen
eduskuntavaaleja. Tieteen ja tutkimuksen asemaa on
kovin vaikea muuten saada julkiseen keskusteluun.
Tutkijoiden ja kansanedustajien seura Tutkas ilmoitti
kannanotossaan (29.1.), että Suomi tarvitsee tiede- ja
teknologiaministerin.
Tutkimuskausien avulla parempaa tutkimusta
Professorien tutkimuskaudet on kirjattu Professoriliiton
toimintasuunnitelmaan sekä hallitusohjelmatavoitteisiin.
Nyt tutkimuskausien tärkeyttä tulee pitää
esillä entistä vahvemmin, koska Säätiöiden Professoripoolilla
oli viimeinen haku helmikuussa.
Professoriliiton johto tapaa säännöllisesti yliopistojen
johtoa ja tapaamisissa otetaan aina esille tutkimuskausien
tärkeys.
— Yleensä vastaus on, että joo, se on tärkeä asia.
Mutta kuitenkin osoittautuu, että mitään konkreettista
ei ole tehty tutkimusvapaiden edistämiseksi.
Tarve tutkimuskausiin korostuu liiton teettämissä
Professorin työ -kyselyissä. Uuden palkkausjärjestelmän
käyttöönoton ja yliopistouudistuksen jälkeisinä
vuosina liian iso osa työajasta on mennyt hallinnollisiin
tehtäviin, työryhmissä istumisiin, kokoustamisiin,
silppuun.
— Ja liian vähän on aikaa tehdä sitä, mitä oikeasti
pitäisi tehdä. Professorin tehtävät on kirjattu yliopistolakiin.
Hämerin mielestä tutkimuskausien järjestäminen
on enemmän kiinni tahdosta kuin rahasta.
— Tutkimuskausien järjestämistä voidaan suunnitella
systemaattisesti. Professorin olisi hyvä tietää,
että esimerkiksi kolmen vuoden päästä olisi tiedossa
kausi, jolloin voisi keskittyä tutkimukseen. Näin hän
voisi etukäteen organisoida muun muassa ohjaukset.
Hyvällä suunnittelulla tutkimuskaudesta saisi täyden
hyödyn irti ja lopulta yliopistokin hyötyisi lisääntyvien
julkaisujen muodossa.
— Monialaisissa yliopistoissa yksi malli ei välttämättä
sovellu joka alalle. Mutta ihan hyvin voi kehitellä
erilaisia toimintatapoja. Tiedän monia hyviä ja
toimivia malleja.
Teknologiateollisuudella tuhoisa ”yliopistovisio”
Vaatimus poisvalinnoista meni äärimmilleen
3. helmikuuta, kun Teknologiateollisuuden
toimitusjohtaja Jorma Turunen
ilmoitti Ylen haastattelussa, että puolet
nykyisistä yliopistoista joutaisi pois. Hänen
mielestään seitsemän yliopistoa olisi riittävä
määrä Suomen kokoiseen maahan.
Professoriliitto ja Tieteentekijöiden
liitto ottivat Turusen ”ulostuloon” välittömästi
kantaa tiedotteella, jossa ne pitivät
kyseistä ”yliopistovisiota” tuhoisana.
— Millä osaamisella ja oikeutuksella
eri intressitahot tuntuvat kommentoivan
yliopistojen asioita? Yliopistot ovat autonomisia
toimijoita, jotka ovat olleet viime
vuodet ihan riittävästi muutosten kohteina,
muistutti Kaarle Hämeri tiedotteessa.
Hänen mielestään tällaisia radikaaleja
leikkauslistoja ei pitäisi mennä esittämään
kovin kevyesti.
— Tästä ”heitosta” paistaa läpi, että
yliopistot nähdään kovin kapeasti vain
innovaatioiden synnytyslaitoksina. Silloin
unohtuu yliopistojen tärkeä sivistystehtävä,
Hämeri huomauttaa.
teksti Kirsti Sintonen
kuva Veikko Somerpuro
- Painetussa lehdessä sivu 30
|