2/15

  • pääsivu
  • sisällys
  • ”Mitenkään turvallisin mielin ei voi olla autonomian suhteen. Kovin tempoilevaa on viimeaikainen politiikka ollut.”

    Profilointien tulee olla tekijöiden käsissä

    Yliopistojen erityispiirteet ja autonomia tulee ymmärtää kaikissa muutosmyllerryksissä. Valintojen ja poisvalintojen pitää olla varsinaisten tekijöiden käsissä. Näin linjaa Professoriliiton puheenjohtaja Kaarle Hämeri.

    Joku luuli, että ison yliopistouudistuksen jälkeen seuraisi suvantovaihe, jolloin opetus- ja tutkimushenkilöstö voisi jälleen keskittyä ydintehtäviinsä. Mutta yliopisto- ja tiedepolitiikan päättäjät tuumaavat toista.

    Yliopistojen ja ammattikorkeakoulujen asemasta on tekeillä selvitys. Toisin kuin monissa medioissa on väitetty, opetusministeri Krista Kiuru ei ole teettämässä mitään uutta selvitystä, vaan kyseessä on OKM:n tilaama, viime alkusyksystä käynnistynyt kansainvälinen selvitys suomalaisen korkeakoulujärjestelmän kehittämisestä. Sen on määrä valmistua maaliskuun lopulla.

    — 10–20 vuoden päästä korkeakoulukenttä on varmaan erilainen kuin nyt, mutta millaisilla prosesseilla muutos tehdään, se tulisi miettiä yhdessä, korostaa Professoriliiton puheenjohtaja Kaarle Hämeri. Hän aloitti liiton johdossa tämän vuoden alusta.

    Profilointeja, valintoja ja poisvalintoja hoetaan nyt joka tuutista. Niitä toistetaan mantranomaisesti opetus- ja kulttuuriministeriön tulevaisuuskatsauksessa, Suomen Akatemian Tieteen tila -raportissa sekä tutkimus- ja innovaationeuvoston viime marraskuussa julkistamassa linjaraportissa.

    Hämerin mielestä tieteenteossa on ihan oikein tavoitella kansainvälistä huippua, ja sinne pääsemiseen tarvitaan profilointeja. Mutta keinot ovatkin sitten jo toinen juttu.

    — Myönteisessä mielessä profilointi on ihan jees, mutta painopisteiden valinnan pitäisi olla tekijöiden – ei päättäjien käsissä.

    Siipien kokeilu tulee sallia

    OKM perää yliopistoilta, että strategiat eivät ole pelkkiä papereita vaan niissä määriteltyjä painopisteitä ryhdytään tosissaan toteuttamaan. Toisaalla puhutaan kuitenkin uusien avausten ja riskinoton tärkeydestä.

    — Strategia ei tarkoita sitä, että kaikki keskittyisivät 100-prosenttisesti kyseiseen valittuun painoalaan. Sen liepeillä pitää sallia kuohuntaa. Isojen alojen rinnalla voi löytyä kasvualaa myös uusille avauksille. Siipien kokeilu ja riskit tulee sallia. Tänä päivänä uutta syntyy luontevimmin suurten ja vahvojen alojen spin-offeina.

    Valtakunnan tason profilointilinjausten myötä riskien elintila uhkaa kuitenkin kaventua. Yliopistojen piti jättää hakemuksensa Suomen Akatemian ns. profilointirahaan tammikuun loppuun mennessä.

    — Tavallaan tämä 50 miljoonan euron potti oli ideana ihan hyvä. Se on saanut aikaan terveellistä keskustelua ja suunnittelua. Mutta kovasti tuntuu siltä, että näitä ulkopuolelta tulevia ”keppejä” tulee nyt kuin sieniä sateella.

    Lisäksi ihan liikaa on kuulunut viitteitä siitä, että profilointirahahakemuksia on yliopistoissa suunniteltu lähinnä ylätasolla. Varsinaiset tutkimuksen tekijät eivät ole päässeet riittävästi vaikuttamaan.

    Hämeri toivoo, että tempoilevien erillisrahojen sijaan asioita katsottaisiin pitemmällä tähtäimellä. Maltettaisiin odottaa esimerkiksi yliopistojen rahoitusmallin ohjaavaa vaikutusta. Tämän vuoden alusta voimaan tulleen rahoitusmallin remontti on tosin taas tänä vuonna vireillä.

    Profilointia rauhanomaisempaa reittiä

    Haastattelua edellisenä päivänä Professoriliiton puheenjohtaja ja toiminnanjohtaja olivat käyneet tapaamassa Tampereen teknillisen yliopiston (TTY) johtoa. Siellä valintojen tekeminen on aloitettu henkilöstöön kohdistuvien ”poisvalintojen” kautta. Rajuja muutoksia on viety läpi väen vähentämiseen johtaneilla yt-neuvotteluilla.

    Hämerin mielestä painoaloja tulisi muuttaa rauhanomaisemmankin tien kautta.

    — Se vaihtoehto olisi yliopistojen pitkäjänteiseen toimintamalliin sopivampi: sisäistä profilointia voisi tehdä professorien eläköitymisten myötä. Jokainen rekrytointi pitää nähdä osana profiloitumista.

    Kaarle Hämeri on töissä aerosolifysiikan professorina Helsingin yliopiston fysiikan laitoksella, joka on suurempi yksikkö kuin monen pienemmän yliopiston tiedekunta. Siellä on toki helpompaa tehdä isoja muutoksia eläköitymisten ja uusien tehtäväntäyttöjen kautta.

    — Jos laitoksella on vaikkapa 30 professoria, keskimäärin yksi jää joka vuosi eläkkeelle. Painoalojen muutoksia voi siis tarkastella suunnitelmallisesti.

    Edellä mainittu Tampere on nyt muutenkin kovasti esillä korkeakoulupolitiikassa. Siellä puuhataan aivan uudenlaista yliopistoyhteisöä Tampereen yliopiston, TTY:n ja Tampereen ammattikorkeakoulun kesken. Hämerin mukaan Tampere3-hankkeessa on kuitenkin aloitettu oikeasta päästä: substanssia mietitään ennen rakenneremonttia. Näin on ainakin annettu ymmärtää. (Ks. myös jutut Erilaiset, mutta yhteistyössä, Kysymys-vastaus Kaija Holli ja Hyöty vie tutkimusta.)

    — Tällaiset isot uudistuksetkin voidaan vielä pilata sillä, että henkilöstöä ei oteta riittävästi mukaan valmisteluun, muistuttaa Hämeri.

    Autonomia tempoilun hampaissa

    Yliopistojen autonomia on Kaarle Hämerin sydäntä lähellä oleva aihe.

    — Yliopisto on hyvin erilainen toimija kuin mikään muu. Sitä on yritetty vääntää välillä virastomaiseksi ja välillä yritysmäiseksi, mutta se ei ole kumpaakaan. Tämä erityispiirre tulee ymmärtää.

    Yliopistojen autonomiaan kuuluu elimellisesti se, että asioista saadaan päättää sisäisesti – yliopisto tekee ratkaisut autonomisesti. Julkinen rahoitus on kuitenkin sitova elementti.

    — Vaikka rahoitusta nyt sidotaan uudistumiseen, pitää päätöksenteon pysyä yliopistojen omissa käsissä.

    Yliopistouudistuksen keskeisimpiä ”pointteja” oli yliopistojen autonomisen asema vahvistaminen.

    — Tai ainakin tuolla argumentilla se myytiin yliopistoille ja professorikunnalle.

    Hämerin mielestä autonominen asema on aidosti koko ajan uhattuna.

    — Mitenkään turvallisin mielin ei voi olla autonomian suhteen. Kovin tempoilevaa on viimeaikainen politiikka ollut.

    Nytkin on monia synkkiä pilviä taivaalla. Jos valtakunnan taloudellinen tilanne ei lähde nousuun, on pelättävissä, että säästöjä etsitään taas ylimmästä opetuksesta ja tutkimuksesta. Yliopistoindeksiä on jo moneen kertaan leikattu ja jäädytetty. Lisäksi on pelättävissä, että säästösyyt kummittelevat korkeakouluselvitystenkin taustalla.

    — Päättäjät varmaan ymmärtävät opetuksen arvon ja välttämättömyyden, mutta tutkimuspuoli – varsinkin perustutkimus – on monille abstraktimpi ja vaikeammin ymmärrettävissä oleva asia. Tutkimuslaitokset ovat tässä suhteessa vielä hankalammassa asemassa kuin yliopistot.

    Näistä syistä Hämeri pitää hyvänä, että tiedeministeri pulpahti esille, kuten yleensä aina ennen eduskuntavaaleja. Tieteen ja tutkimuksen asemaa on kovin vaikea muuten saada julkiseen keskusteluun. Tutkijoiden ja kansanedustajien seura Tutkas ilmoitti kannanotossaan (29.1.), että Suomi tarvitsee tiede- ja teknologiaministerin.

    Tutkimuskausien avulla parempaa tutkimusta

    Professorien tutkimuskaudet on kirjattu Professoriliiton toimintasuunnitelmaan sekä hallitusohjelmatavoitteisiin. Nyt tutkimuskausien tärkeyttä tulee pitää esillä entistä vahvemmin, koska Säätiöiden Professoripoolilla oli viimeinen haku helmikuussa.

    Professoriliiton johto tapaa säännöllisesti yliopistojen johtoa ja tapaamisissa otetaan aina esille tutkimuskausien tärkeys.

    — Yleensä vastaus on, että joo, se on tärkeä asia. Mutta kuitenkin osoittautuu, että mitään konkreettista ei ole tehty tutkimusvapaiden edistämiseksi.

    Tarve tutkimuskausiin korostuu liiton teettämissä Professorin työ -kyselyissä. Uuden palkkausjärjestelmän käyttöönoton ja yliopistouudistuksen jälkeisinä vuosina liian iso osa työajasta on mennyt hallinnollisiin tehtäviin, työryhmissä istumisiin, kokoustamisiin, silppuun.

    — Ja liian vähän on aikaa tehdä sitä, mitä oikeasti pitäisi tehdä. Professorin tehtävät on kirjattu yliopistolakiin.

    Hämerin mielestä tutkimuskausien järjestäminen on enemmän kiinni tahdosta kuin rahasta.

    — Tutkimuskausien järjestämistä voidaan suunnitella systemaattisesti. Professorin olisi hyvä tietää, että esimerkiksi kolmen vuoden päästä olisi tiedossa kausi, jolloin voisi keskittyä tutkimukseen. Näin hän voisi etukäteen organisoida muun muassa ohjaukset. Hyvällä suunnittelulla tutkimuskaudesta saisi täyden hyödyn irti ja lopulta yliopistokin hyötyisi lisääntyvien julkaisujen muodossa.

    — Monialaisissa yliopistoissa yksi malli ei välttämättä sovellu joka alalle. Mutta ihan hyvin voi kehitellä erilaisia toimintatapoja. Tiedän monia hyviä ja toimivia malleja.


    Teknologiateollisuudella tuhoisa ”yliopistovisio”

    Vaatimus poisvalinnoista meni äärimmilleen 3. helmikuuta, kun Teknologiateollisuuden toimitusjohtaja Jorma Turunen ilmoitti Ylen haastattelussa, että puolet nykyisistä yliopistoista joutaisi pois. Hänen mielestään seitsemän yliopistoa olisi riittävä määrä Suomen kokoiseen maahan.

    Professoriliitto ja Tieteentekijöiden liitto ottivat Turusen ”ulostuloon” välittömästi kantaa tiedotteella, jossa ne pitivät kyseistä ”yliopistovisiota” tuhoisana.

    — Millä osaamisella ja oikeutuksella eri intressitahot tuntuvat kommentoivan yliopistojen asioita? Yliopistot ovat autonomisia toimijoita, jotka ovat olleet viime vuodet ihan riittävästi muutosten kohteina, muistutti Kaarle Hämeri tiedotteessa.

    Hänen mielestään tällaisia radikaaleja leikkauslistoja ei pitäisi mennä esittämään kovin kevyesti.

    — Tästä ”heitosta” paistaa läpi, että yliopistot nähdään kovin kapeasti vain innovaatioiden synnytyslaitoksina. Silloin unohtuu yliopistojen tärkeä sivistystehtävä, Hämeri huomauttaa.

    teksti Kirsti Sintonen
    kuva Veikko Somerpuro

    • Painetussa lehdessä sivu 30