Hyöty vie tutkimusta
Koulutustarjonnan karsiminen voi tieteentutkija Reetta Muhosen
mielestä johtaa alueellisiin eroihin korkeakoulutuksen laadussa
– pääkaupunkiseudun eliittiyliopistot ja muut. Muhosen mielestä
välittömän hyödyn etsintä vaikuttaa jo liiaksi tutkimuksen tekemiseen.
Korkeakoulujen rakenteellisen
kehittämisen yhtenä tavoitteena
on, että niiden profiilit ovat selkeämpiä.
Päällekkäistä koulutustarjontaa
on tarkoitus karsia.
Tutkijatohtori Reetta Muhonen
ymmärtää hyvin, jos korkeakouluissa
on vaikea lähteä karsimaan koulutustarjontaa
profiilin selkeyttämiseksi. Hän työskentelee
Tampereen yliopiston Tiedon, tieteen, teknologian ja
innovaatioiden tutkimuskeskus TaSTIssa.
— Ei ole helppoa avata keskustelua siitä, että mikä
ala meillä on vahva ja mikä heikko. Että mistä voitaisiin
luopua. Ja pidän karsimista oikeasti haastavana,
sillä täytyisi samalla säilyttää tutkintojen ja tutkimuksen
monitieteisyys. Jos jostakin luovutaan, pitäisi
voimakkaasti kehittää yhteistyötä muiden korkeakoulujen
kanssa, Muhonen miettii.
Monitieteisyys ja -alaisuus ovat vahvistuvia trendejä
tutkimuksessa ja koulutuksessa. Muhonen on huolissaan,
että erityisesti opiskelijoiden parissa tämä trendi
voi heikentyä rakenteellisen kehittämisen myötä.
— On opiskelijoiden etu, että he voivat valita
monista eri sivuaineista. Jos omassa korkeakoulussa
on tarjontaa karsittu, kuinka paljon opiskelijalta voi
edellyttää matkustamista ja millaisella tuella. Ja jos
korkeakoulu karsii omaa tarjontaansa, kaventaako se
samalla omaa osaamistaan?
Opetus- ja kulttuuriministeriön mukaan tehokas
ja toimiva korkeakouluverkko edellyttää tiivistyvää
yhteistyötä ja voimien yhdistämistä. On muodostettava
entistä suurempia yksikköjä, joilla on edellytykset
kehittyä laadultaan ja vaikuttavuudeltaan kansainvälisesti
korkealle tasolle.
— Voitaisiin kuitenkin vielä kysyä, että kuinka
tärkeänä meillä pidetään tasavertaisten koulutusmahdollisuuksien
tarjoamista. Kuinka merkittävänä
nähdään korkeakoulutuksen alueellisen saatavuuden
turvaaminen? Jos luodaan eliittiyliopistoja pääkaupunkiseudulle,
luodaan samalla alueellisia eroja korkeakoulutuksen
laadussa.
Tampereella uudistetaan taas
Reetta Muhosen oma yliopisto on mukana prosessissa,
jossa rakennetaan uudenlaista korkeakoulua Tampereelle.
Tampereen ammattikorkeakoulu, Tampereen
teknillinen yliopisto ja Tampereen yliopisto ovat
luomassa uutta keskinäistä korkeakouluyhteisöä.
— Rakenteiden uudistaminen yhteistyön mahdollistamiseksi
on toki hyvä asia. Esimerkiksi opiskelijan
mahdollisuudet löytää ohjaaja läheltä omalle tutkimukselleen
ehkä lisääntyvät. Mutta pelkät rakenteet
eivät välttämättä johda automaattisesti yhteistyöhön,
Muhonen muistuttaa.
Yhteiskuntatieteet, tekniikka, lääketieteet, taloustieteet
ja näiden uudenlaiset yhdistelmät ovat nimetyt
tamperelaisten korkeakoulujen vahvuuksiksi.
Nyt jo on tiivistetty esimerkiksi matematiikkayhteistyötä
TAY:n ja TTY:n kanssa. Yhteistyössä kolmen
korkeakoulun kesken puolestaan toteutetaan muun
muassa yrittäjyysopintoja.
— Yhteiskuntatieteilijää hieman huolestuttaa,
että miten opetuksen ja tutkimuksen painopisteet
tulevat muuttumaan.
Uuteen korkeakouluyhteisöön on tarkoitus luoda
uusi tutkintorakenne. Tutkinto-ohjelmat ylittäisivät
vanhoja raja-aitoja.
— Onhan tässä hirveästi avoimia kysymyksiä. Miten
sama tutkinto on työelämäorientoitunut ja antaa
valmiudet teoreettisemmin suuntautuneisiin maisteriohjelmiin?
Minkälaiset pääsykokeet opiskelijoille
on, mitä valmiuksia testataan?
Tampereen yliopisto on vastikään saanut päätökseen
suuren organisaatiouudistuksen. Se on vaatinut
aikaa ja voimia niin hallinnon työntekijöiltä, tutkijoilta
ja opettajilta. Uusi uudistus ei päästä henkilökuntaa
ainakaan rutinoitumaan.
Päätöstentekijät kaipaavat tutkimustietoa
Ulkopuolisen rahoituksen muuttuminen entistä
kilpaillummaksi ohjaa sekin yliopistoja ja niiden
yksikköjä muun muassa tutkimuksen profilointiin.
Esimerkiksi Suomen Akatemian strategisen tutkimuksen
neuvostolla on vuosittain käytettävissään
tutkimusrahoitukseen noin 57 miljoonaa euroa.
Neuvoston jäsenet nimittää valtioneuvosto. Neuvoston
ehdotukset tämän vuoden tutkimusteemoiksi
liittyvät teknologiamurroksiin, ilmastoneutraaliin
yhteiskuntaan ja tasa-arvoon. Rahoitusvälineen on
katsottu kiristävän tutkimuksen poliittista ohjausta. Reetta Muhosta kritiikki askarruttaa.
— Teemat ovat yhteiskunnallisesti relevantteja ja
tutkimuksellisesti perusteltuja. Näistä aiheista tehdään
ja tehtäisiin tutkimusta joka tapauksessa. Teemoihin
on vielä tulossa tarkennuksia. Nähtäväksi jää,
kuinka paljon tutkijoille jää tilaa vaikuttaa kysymyksenasetteluihin,
Muhonen huomauttaa.
Strategisen tutkimuksen neuvosto rahoittaa tutkimuksia,
jotka tuottavat ratkaisuja merkittäviksi
katsottuihin suomalaisen yhteiskunnan haasteisiin.
Muhonen ei pidä hyvänä, jos hyötynäkökulma alkaa
ohjata liian tiukasti tutkimuksen tekemistä.
— On vaarallista, jos lähdetään liikaa korostamaan
tutkimuksen välitöntä hyötyä. Tutkimuksen aikajänteet
ja siten myös tuloksellisuus ovat todella pitkiä.
Tutkimuksen kaikki hyödyt eivät ole heti purettavissa
eikä ennakkoon pitäisi olettaa tutkimustuloksia.
Strategisen tutkimuksen luonnetta on kuvailtu
myös hallituksen tutkimuksena, joka on herättänyt
huolta tieteen vapauden vaarantumisesta. On mietitty,
että tuleeko tutkimuksesta osa ylimmän poliittisen
johdon alaista koneistoa. Siinä ei kuitenkaan
sinällään ole mitään pahaa, että päätöstentekijä kaipaa
tutkimustietoa päätösten perustaksi. Tieteellinen
tieto on aina vain osa poliittiseen päätöksentekoon vaikuttavista asioista.
— Tutkijan tehtävä ei ole kertoa, mitä pitäisi tehdä
vaan pikemmin näyttää, miten asiat ovat.
— Strategiset tutkimukset eivät ole ainoita keinoja
vaikuttaa poliittiseen päätöksentekoon. Tuomalla
tutkimuksensa julkisuuteen voi herättää keskustelua
tärkeiksi katsomistaan aiheista. Tutkijoiden pitää tällöin
käyttää aikaa ja nähdä vaivaa tutkimustulostensa
yhteiskunnallisen vaikuttavuuden eteen.
Tieteellisiä julkaisuja uralla etenemiseksi
Reetta Muhonen on tutkijan urallaan tehnyt itsekin
useita tutkimuksia opetus- ja kulttuuriministeriölle.
Hänelle ne ovat olleet myönteisiä kokemuksia.
— Kokemukseni hankkeista, joissa tutkimusongelmaa
luodataan yhdessä eri organisaatioita ja tiedonintressejä
edustavien toimijoiden kanssa, ovat
myönteisiä. Yhdessä keskustellen voimme löytää
tutkittavan ilmiön kannalta kiinnostavia kysymyksiä.
Tilaustutkimuksen kiinnostuksen kohteet ovat tulleet
usein hyvin lähelle perustutkimuksellisia kysymyksenasetteluja.
Näistä tutkimuksista olemme tutkijakollegoideni
kanssa tehneet myös artikkeleita kansainvälisiin
tieteellisiin julkaisuihin. Kansainväliset
tieteelliset julkaisut ovatkin edellytys tutkijan uralla
etenemiselle, ja samalla haaste, jos tekee tilaustutkimuksia,
Muhonen mainitsee.
Muhonen jatkaa huomauttamalla, että harva voi
heittäytyä pelkästään akateemisen rahoituksen varaan.
— Valmius ottaa vastaan myös tilaustutkimuksia
tuo joustoa ja täydentää työllistymismahdollisuuksia
epävarmassa akateemisessa maailmassa.
Parhaillaan Muhonen työskentelee tutkijana
OKM:n hankkeessa, jossa tutkitaan tutkimuksen tieteidenvälisyyttä
ja laatua. Sitä ennen hän työskenteli
Tekesin rahoittamassa hankkeessa, jossa tutkittiin
korkeakoulujen yritysyhteistyötä.
— Olen pyrkinyt tekemään niin yhteiskunnallisesti
vaikuttavaa tutkimusta kuin tutkinut tutkimuksen
yhteiskunnallista vaikuttavuutta. Siitä suunnittelen
post doc -tutkimustakin. Mutta paljon työskentelyäni
ohjaa kuitenkin se, mistä ja mihin löytyy
rahoitusta.
Reetta Muhonen
- syntynyt 1977 Jyväskylässä
- yhteiskuntatieteiden tohtori, 2014, Jyväskylän
yliopisto
- tutkijana Jyväskylän yliopiston Koulutuksen tutkimuslaitoksella
2002—2009
- vuodesta 2009 tutkijana Tampereen yliopiston
yhteiskunta- ja kulttuuritieteiden yksikössä
- kansainvälisiä ja kotimaisia tieteellisiä referee-julkaisuja,
toimitettuja julkaisuja ja muita julkaisuja
- toimitti yhdessä Hanna-Mari Puuskan kanssa kirjan
Tutkimuksen kansallinen tehtävä (Vastapaino 2014)
- asuu Tampereen Muotialassa 8- ja 11-vuotiaiden
tyttöjensä kanssa
- soittaa pianoa ja säestää kahta viulistia, nauttii
lenkkeilystä ja haastaa itseään kuntosalilla
teksti Mia Hemming
kuva Sakari Piippo
- Painetussa lehdessä sivu 18
|