 
|
|||||||||||||
|
Kirja-arviot
Talous hallitsee ja pyörittää nykyään maailmaa, mikä ulottuu yliopistoihin ja muihin tieteen pyhättöihin asti. Jopa monet filosofit ovat Pekka Himasen tavoin valjastaneet filosofian talouden asiaa ajamaan. Talous ja filosofia -kirjan filosofit sen sijaan asettavat rohkeasti talouden filosofisen kritiikin kohteeksi — onhan kaiken panteistisen jumalan tavoin läpäisevä talous muodostunut ihmisille selviöksi jos jokin. Niinpä filosofian kyky tunkeutua asioiden alle ja taakse pystyy paljastamaan ja kyseenalaistamaan myös talouden lähtökohdat ja perustukset. Kirjassa tartutaankin kriittisellä kädellä taloustieteeseen, jolla on tänään melkein samanlainen auktoriteettiasema kuin teologialla keskiajalla. Taloustieteen peruspilari, ihmiskäsitys on hyvin yksipuolinen ja niin heikko, että osa taloustieteen kyvyttömyydestä ymmärtää ja ennakoida meneillään olevaa taantumaa johtuu paljolti sen ihmiskäsityksestä. Ihminen supistuu ja pelkistyy taloustieteessä homo economicukseksi, joka laskee tarkasti kuin kone jokaisen teon ja tekemättä jättämisen tuoman taloudellisen hyödyn. Homo economicus on kuin elävä laskukone, jonka laskelmiin eivät vaikuta tunteet eivätkä muutkaan inhimilliset asiat. Taloustiede mainostaakin olevansa objektiivinen ja matemaattisen tarkka luonnontiede — vaikka se tutkii ihmisten toimia siinä missä sosiologia ja psykologiakin. Mutta jos esimerkiksi laman köyhdyttämät asuntovelalliset toimisivat kuin laskukoneet, he olisivat luopuneet kannattamattomiksi käyneistä sijoituskohteistaan. Näin useimmat asuntovelalliset eivät kuitenkaan toimineet, koska asunto on heille koti, inhimillisen olemassaolon tyyssija. Kirjassa on myös paljon puhuva esimerkki menestyneestä tutkimusryhmästä, joka teki merkittävää kieliteknologista tutkimusta. Mutta kun ryhmä alkoi tehdä yhteistyötä yritysten kanssa ja perusti yrityksiä itsekin, kaupallistuminen ja siihen liittyvät patentoimiset ja muut salailut ja omistusristiriidat johtivat ryhmän hajoamiseen. Taloudellinen oman voiton pyynti ja kilpailu tulivat perinteisten tieteellisten hyveiden, pyyteettömyyden ja avoimuuden, tielle. Itsekäs taloudellinen ihminen joutui törmäyskurssille viisaan ihmisen kanssa. Viisaan ihmisen puolta pitävä Talous ja filosofia on ensimmäinen, mutta toivottavasti ei viimeinen kriittinen filosofinen kannanotto talouteen ja sen selviöihin. Ja vaikka kirjoittajat ovatkin akateemisia filosofeja, heidän katseensa yltää konkreettisiin ja ajankohtaisiin tapahtumiin. Kirja on pakollista luettavaa etenkin taloustieteilijöille ja sitä opiskeleville. Pekka Wahsltedt
Vaasan yliopistossa työskentelevät kirjoittajat tarttuvat olennaisen tärkeään asiaan. ”Toivomme, että teos toisi suomalaiseen päätöksenteko-, johtamis- ja organisaatiokulttuuriin kykyä nähdä, että asiat eivät ole aina sitä, miltä ne vaikuttavat, eikä ongelmia aina käsitellä parhaalla mahdollisella tavalla”, kirjoittajat kutsuvat ajattelun uudistamiseen. Pirullisen ongelman käsite juontaa juurensa saksalaissyntyisen suunnittelutieteen professori Horst W. Rittelin ajatuksista. Rittel jakaa ongelmat kesyihin, monimutkaisiin ja pirullisiin. Kesy ongelma voi olla hyvinkin vaativa. Ongelman ratkaisun luonne (esim. pelin säännöt tai esimerkiksi asiantuntemukseen perustuva ratkaisumalli) tekee siitä kuitenkin Rittelin käsityksen mukaan kesyn. Pirullista ongelmaa ei voi kesyttää tekemällä se yksinkertaiseksi, vaikka usein organisaatioiden johto tekeekin juuri näin. ”Yleisintä on, että johtajat määrittelevät ongelman sisällön siinä vaiheessa, kun heillä ei ole vielä tietoa ongelmasta kokonaisuutena. Kokonaiskuvan hämärryttyä johtajat sitten keskittävät tarmonsa yksityiskohtien tai helposti havaittavien tekijöiden selvittämiseen. Näin itse pirullinen ongelma jää ratkaisematta”, kirjoittajat siteeraavat Jeff Conklinia. Pirullisia ongelmia luonnehtivat muutamat yleiset seikat. Ratkaisut niihin eivät ole oikeita tai vääriä. Niihin tavoitellaankin ”ratkaisua, jonka kanssa voi elää”. Ratkaisemisessa ei ole selkeätä loppua. Laajempi ymmärrys johtaa siihen, että ehdotettuja ratkaisuja muokataan tai laaditaan jopa täysin uusia ratkaisuja. Pirulliset ongelmat ovat uniikkeja ja uudenlaisia. Se mikä toimi kerran ei välttämättä toimi toista kertaa, vaikka konteksti olisi samanlainen. Ongelmiin on löydettävissä paljon toisistaan poikkeavia ratkaisuvaihtoehtoja. Koska toiminnalla on aina seurauksensa — jotka ovat usein peruuttamattomia — ongelmatilanteissa täytyy tasapainotella uuden oppimisen mahdollisuuden ja sekä ratkaisuvaihtoehtojen kustannusten ja odottamattomien seurausten välillä. ”Suomalaisessa yhteiskunnassa arvostetaan autoritaarista johtamismallia ja sen eri ilmenemismuotoja. Käytännössä tämä tarkoittaa, että johtaminen yhdistetään yhteen, mielellään vahvaan henkilöön tai pieneen joukkoon korkean tason asiantuntijoita tai päätöksentekijöitä. Autoritaarinen johtaminen on harvoin hyvä tapa ratkaista pirullisia ongelmia”, kirjoittajat toteavat. Pirulliset ongelmat vaativat kollektiivista älykkyyttä. Kirja esittelee erilaisia keinoja tuottaa kollektiivista älykkyyttä. Esimerkiksi dialogikartoitus-menetelmässä tavoitteena on tehdä jokaisesta ryhmän jäsenestä aktiivinen toimija. Ryhmän keskustelua ohjaa fasilitaattori. Vaativien asioiden käsittelyssä dialogikartoitus konkretisoi kompleksisuuden kaikkien nähtäville. Tällöin on mahdollista nähdä ongelman eri elementtien välillä yhteyksiä. Pirulliset ongelmat haastavat kuuntelemiseen ja kunnioitukseen. Tuula-Maria Ahonen
|
||||||||||||
