Palkitsevaa työtä jäsenten hyväksi
Tutkijakoulutus ja oma kokemus
yliopistojen pätkätöistä auttavat
jäsenten ongelmien ratkomisessa.
Elina Katainen aloitti Tieteentekijöiden liiton
toimistossa viime kesänä asiamiehen
vuorotteluvapaan sijaisena. Tämän vuoden
alusta hänet vakinaistettiin, kun liiton
pitkäaikainen asiamies Marketta Honkanen jäi eläkkeelle.
Ensitöikseen sijaisena toimiessaan Elina Katainen
ryhtyi koostamaan uutta apurahatutkijan opasta.
Tarkoituksena oli alun perin päivittää edellinen
opaskirjanen, mutta työ osoittautui huomattavasti
isommaksi.
— Ainoastaan verotusta koskeva osuus oli pysynyt
lähes samana — kaikki muu oli muuttunut vuoden
2009 jälkeen. Ja kerrankin muutos oli parempaan
suuntaan!
Tuolloin apurahansaajille tuli Maatalousyrittäjien
eläkelaitoksen kautta sosiaaliturva. Uudet työttömyysturvaohjeet
ovat tehneet mahdolliseksi saada
myös työttömyyskorvausta. Elinan tekemä Apurahatietoa
tutkijalle -opas löytyy pdf-tiedostona liiton
verkkosivuilta nyt suomeksi, ruotsiksi ja englanniksi.
Yliopistojen suhtautuminen apurahatutkijoihin
on Elina Kataisen mielestä muuttunut yliopistouudistuksen
myötä.
— Tuntuu siltä, että yliopistot ovat vähän hukassa
sen kanssa, miten näihin tutkijoihin pitäisi
suhtautua. Tilavuokrakysymys on tästä yksi osoitus.
Yliopistojen tulisi paremmin ymmärtää se, että
apurahalla työskentelevät tekevät ison osan niiden
tuloksesta. Rahoitusmuodon ei tulisi ratkaista tutkijayhteisöön
kuulumista: kaikilla tutkijoilla on uransa
varrella apurahakausia.
Häilyvää suhtautumista ja epätietoisuutta osoittaa
myös se, että yliopistot ovat tehneet erilaisia
linjauksia suhtautumisessa Säätiöiden ja rahastojen
neuvottelukunnan suositukseen Apurahatutkijan
aseman parantaminen. (Ks. Acatiimi 7/2013.) Helsingin
yliopisto lähetti 20. tammikuuta tiedekunnille,
laitoksille, säätiöille ja muille yliopistoille kirjelmän,
jossa se ilmoitti, ettei ota tässä vaiheessa käyttöön
yliopistositoumusta eikä sitä siis allekirjoiteta. Tampereen,
Turun, Oulun ja Lapin yliopistot ovat samoilla
linjoilla.
— Miksi yliopistot eivät perehtyneet asiaan ajoissa,
koska aikaa kyllä oli. Tämä osoittaa tiettyä välinpitämättömyyttä.
Vasta kun Emil Aaltosen säätiö oli
ensimmäisenä ottanut sitoumuksen käyttöönsä, yliopistot
heräsivät.
— Ilmeisesti Jyväskylän ja Itä-Suomen yliopistoissa
arvostetaan apurahatutkijoita ja säätiöiden
kautta tulevaa rahaa, koska niissä sitoumuksia on allekirjoitettu.
Isot säätiöt jatkavat yliopistositoumukseen liittyviä
neuvotteluja myös niiden yliopistojen kanssa, jotka
eivät tässä aallossa lähteneet systeemiin mukaan.
Yliopistollisista tutkijakouluista huolimatta apurahoille
on kysyntää myös jatkossa. Elina kertoo, että
Helsingin yliopiston humanistisen alan tutkijakouluun
oli ilmoittautunut noin 1000, kun palkallisia
paikkoja on vain 20:lle.
Työttömillä ja ulkomaisilla
jäsenillä eniten huolia
Elina Kataisella on kantapään kautta kokemuksia niin
apurahakausista kuin yliopistojen pätkätöistä. Akateeminen
ura Helsingin yliopistossa koostui lyhyistä
määräaikaisuuksista ja tuntiopettajan pesteistä. Apurahan
turvin hän on tehnyt tutkimusta yhteensä noin
kolmen vuoden ajan. Työuraan kuuluu jaksoja myös
tieteellisissä seuroissa. Tieteentekijöiden liiton asiamiehenä
hän on työuransa ensimmäisessä vakinaisessa
kokoaikaisessa työsuhteessa.
Tällä kokemustaustalla on hyvä antaa jäsenneuvontaa.
— Yhteys jäseniin on juuri se mukavin puoli tässä
työssä. On palkitsevaa ja hyvä mieli, kun on saanut
auttaa ja kun on selvittänyt jäsenen jonkin ongelman.
Eniten yhteyttä ottavat työttömäksi jääneet tai
sen uhan alla olevat. Monilla, esimerkiksi tohtoreilla,
voi ymmärrettävästi ottaa kovastikin itsetuntoon joutua
työttömäksi. Tieteentekijöiden liitto on jo pitkään edellyttänyt, että tohtorimäärissä katsottaisiin enemmän
alakohtaisuutta. Viime vuonna valmistui kautta
aikain ennätysmäärä uusia tohtoreita — 1 724. Viime
joulukuussa työttömiä tohtoreita oli 657, kun vuotta
aiemmin heitä oli 566. Eniten työttömyys piinaa biologiasta,
kemiasta ja valtiotieteistä väitelleitä.
Työsuhteessa olevat jäsenet ottavat yhteyttä
muun muassa palkkaukseen liittyvissä asioissa.
— Usein saman puhelun aikana käsitellään kaikenlaisia
asioita. Jotkut ovat ladanneet yhteydenottoon
useampia ongelmia. Tämä on näköalapaikka
myös siihen, mitä on menossa eri yliopistoissa ja miten
niissä kohdellaan henkilöstöä.
Yhä suurempi osa yhteydenotoista tulee ulkomaisilta
tutkijoilta. Tämän vuoden puolella liittoon liittyneistä
on ollut hienoinen enemmistö muita kuin kotimaisia
kieliä äidinkielenään puhuvia. Jotkut kaukaa
tulleet voivat olla täysin pihalla mm. suomalaisesta
sosiaaliturvasta ja verotuksesta.
— Jos otan työn vastaan, menenkö verotoimistoon
maksamaan verot? voi joku kysyä.
Elina pitää hyvänä, että liitto on järjestänyt yliopistopaikkakunnilla
Self Defense -kursseja ulkomailta
tulleille. Hänen mielestään yliopistotkin saisivat
perehdyttää pestaamansa väen paremmin suomalaisiin
käytänteisiin. Sitä suuremmalla syyllä nyt, kun
yliopistojen rahoitusmalli palkitsee yliopistoja ulkomaisen
opettaja- ja tutkijakunnan rekrytoinnista.
Tutkijakoulutuksesta apua
uusiin asioihin perehtymisessä
Elina Katainen väitteli valtiotieteiden tohtoriksi viime
syksynä. Poliittisen historian alaan kuuluva väitöskirja
käsitteli perheen, kotitalouden ja avioliiton politisointia
suomalaisessa kommunistisessa liikkeessä
ennen vuotta 1930.
Oman kokemuksensa viitoittamana Elina antaa
väitöskirjan tekijöille hyvän vinkin:
— Tärkein ohje kirjoitusprosessissa on ”kirjoita
ensin”. Kirjoita joka päivä ensin vaikka pari tuntia ja
avaa sitten vasta sähköposti ja ryhdy muihin töihin.
Elinan mielestä tutkijakoulutus antaa välineitä
etsiä, jäsentää ja tarkastella kriittisesti tietoa: onhan
asiamiehen työ myös uusiin asioihin perehtymistä ja
liiton laajaan tehtäväkenttään kuuluvien asioiden jatkuvaa
seuraamista.
Jäsenasioiden hoitamisen lisäksi Elina Katainen
toimii Tieteentekijöiden liiton hallituksen kokousten
sekä kahden työryhmän sihteerinä. Näistä toinen on
kirjastotyöryhmä. Muun henkilöstön ja tieteellisten
kirjastojen asiat ovat entuudestaan Elinalle vähemmän
tuttuja, mutta tuntuvat hyvin mielenkiintoisilta.
— Tietoasiantuntijoiden tehtäväkenttä on kovasti
murroksessa. Muun muassa open access ja e-aineistot
muuttavat kovasti kirjastotyötä.
Helmikuun alussa Elina osallistui Eduskunnan
kansalaisinfossa järjestettyyn Muuttuva kirjastoympäristö
ja kirjastoalan trendit -keskustelutilaisuuteen.
IFLAn (The International Federation of Library
Associations and Institutions) suomenkielinen trendiraportti
luovutettiin eduskunnan sivistysvaliokunnan
puheenjohtaja Raija Vahasalolle ja tulevaisuusvaliokunnan
puheenjohtaja Päivi Lipposelle.
— Siellä keskusteltiin avoimuudesta ja sananvapaudesta
sekä siitä, miten taataan kaikille vapaa ja
tasapuolinen pääsy tiedon äärelle.
Tietoasiantuntijoiden monipuolista työtä on tarkoitus
tehdä näkyväksi myös kirjastoalan järjestöjen
yhteistyöllä.
teksti Kirsti Sintonen
kuva Milla Talassalo
Tulevaisuuden trendit
Viisi keskeistä trendiä, jotka tulevat muuttamaan
informaatioympäristöämme:
- Uudet teknologiat sekä laajentavat että
rajoittavat yksityisen henkilön tiedonsaantia.
- Verkko-opetus tasa-arvoistaa oppimista ja
järisyttää sen perusteita eri puolilla maailmaa.
- Yksityisyyden suojan ja tietosuojan rajat
määritellään uudelleen.
- Hyperverkottuneet yhteiskunnat kuuntelevat
ja antavat valtaa uusille ryhmille ja
näkemyksille.
- Uudet teknologiat mullistavat globaalin
informaatiotalouden.
IFLA Trend Report:: trends.ifla.org/ (englanniksi)
IFLAn trendiraportti: suomenkirjastoseura.fi/julkaisut/ (suomeksi)
- Painetussa lehdessä sivu 32
|