Palkitsevaa työtä jäsenten hyväksi

Tutkijakoulutus ja oma kokemus yliopistojen pätkätöistä auttavat jäsenten ongelmien ratkomisessa.

Elina Katainen aloitti Tieteentekijöiden liiton toimistossa viime kesänä asiamiehen vuorotteluvapaan sijaisena. Tämän vuoden alusta hänet vakinaistettiin, kun liiton pitkäaikainen asiamies Marketta Honkanen jäi eläkkeelle.

Ensitöikseen sijaisena toimiessaan Elina Katainen ryhtyi koostamaan uutta apurahatutkijan opasta. Tarkoituksena oli alun perin päivittää edellinen opaskirjanen, mutta työ osoittautui huomattavasti isommaksi.

— Ainoastaan verotusta koskeva osuus oli pysynyt lähes samana — kaikki muu oli muuttunut vuoden 2009 jälkeen. Ja kerrankin muutos oli parempaan suuntaan!

Tuolloin apurahansaajille tuli Maatalousyrittäjien eläkelaitoksen kautta sosiaaliturva. Uudet työttömyysturvaohjeet ovat tehneet mahdolliseksi saada myös työttömyyskorvausta. Elinan tekemä Apurahatietoa tutkijalle -opas löytyy pdf-tiedostona liiton verkkosivuilta nyt suomeksi, ruotsiksi ja englanniksi.

Yliopistojen suhtautuminen apurahatutkijoihin on Elina Kataisen mielestä muuttunut yliopistouudistuksen myötä.

— Tuntuu siltä, että yliopistot ovat vähän hukassa sen kanssa, miten näihin tutkijoihin pitäisi suhtautua. Tilavuokrakysymys on tästä yksi osoitus. Yliopistojen tulisi paremmin ymmärtää se, että apurahalla työskentelevät tekevät ison osan niiden tuloksesta. Rahoitusmuodon ei tulisi ratkaista tutkijayhteisöön kuulumista: kaikilla tutkijoilla on uransa varrella apurahakausia.

Häilyvää suhtautumista ja epätietoisuutta osoittaa myös se, että yliopistot ovat tehneet erilaisia linjauksia suhtautumisessa Säätiöiden ja rahastojen neuvottelukunnan suositukseen Apurahatutkijan aseman parantaminen. (Ks. Acatiimi 7/2013.) Helsingin yliopisto lähetti 20. tammikuuta tiedekunnille, laitoksille, säätiöille ja muille yliopistoille kirjelmän, jossa se ilmoitti, ettei ota tässä vaiheessa käyttöön yliopistositoumusta eikä sitä siis allekirjoiteta. Tampereen, Turun, Oulun ja Lapin yliopistot ovat samoilla linjoilla.

— Miksi yliopistot eivät perehtyneet asiaan ajoissa, koska aikaa kyllä oli. Tämä osoittaa tiettyä välinpitämättömyyttä. Vasta kun Emil Aaltosen säätiö oli ensimmäisenä ottanut sitoumuksen käyttöönsä, yliopistot heräsivät.

— Ilmeisesti Jyväskylän ja Itä-Suomen yliopistoissa arvostetaan apurahatutkijoita ja säätiöiden kautta tulevaa rahaa, koska niissä sitoumuksia on allekirjoitettu.

Isot säätiöt jatkavat yliopistositoumukseen liittyviä neuvotteluja myös niiden yliopistojen kanssa, jotka eivät tässä aallossa lähteneet systeemiin mukaan.

Yliopistollisista tutkijakouluista huolimatta apurahoille on kysyntää myös jatkossa. Elina kertoo, että Helsingin yliopiston humanistisen alan tutkijakouluun oli ilmoittautunut noin 1000, kun palkallisia paikkoja on vain 20:lle.

Työttömillä ja ulkomaisilla jäsenillä eniten huolia

Elina Kataisella on kantapään kautta kokemuksia niin apurahakausista kuin yliopistojen pätkätöistä. Akateeminen ura Helsingin yliopistossa koostui lyhyistä määräaikaisuuksista ja tuntiopettajan pesteistä. Apurahan turvin hän on tehnyt tutkimusta yhteensä noin kolmen vuoden ajan. Työuraan kuuluu jaksoja myös tieteellisissä seuroissa. Tieteentekijöiden liiton asiamiehenä hän on työuransa ensimmäisessä vakinaisessa kokoaikaisessa työsuhteessa.

Tällä kokemustaustalla on hyvä antaa jäsenneuvontaa.

— Yhteys jäseniin on juuri se mukavin puoli tässä työssä. On palkitsevaa ja hyvä mieli, kun on saanut auttaa ja kun on selvittänyt jäsenen jonkin ongelman.

Eniten yhteyttä ottavat työttömäksi jääneet tai sen uhan alla olevat. Monilla, esimerkiksi tohtoreilla, voi ymmärrettävästi ottaa kovastikin itsetuntoon joutua työttömäksi. Tieteentekijöiden liitto on jo pitkään edellyttänyt, että tohtorimäärissä katsottaisiin enemmän alakohtaisuutta. Viime vuonna valmistui kautta aikain ennätysmäärä uusia tohtoreita — 1 724. Viime joulukuussa työttömiä tohtoreita oli 657, kun vuotta aiemmin heitä oli 566. Eniten työttömyys piinaa biologiasta, kemiasta ja valtiotieteistä väitelleitä.

Työsuhteessa olevat jäsenet ottavat yhteyttä muun muassa palkkaukseen liittyvissä asioissa.

— Usein saman puhelun aikana käsitellään kaikenlaisia asioita. Jotkut ovat ladanneet yhteydenottoon useampia ongelmia. Tämä on näköalapaikka myös siihen, mitä on menossa eri yliopistoissa ja miten niissä kohdellaan henkilöstöä.

Yhä suurempi osa yhteydenotoista tulee ulkomaisilta tutkijoilta. Tämän vuoden puolella liittoon liittyneistä on ollut hienoinen enemmistö muita kuin kotimaisia kieliä äidinkielenään puhuvia. Jotkut kaukaa tulleet voivat olla täysin pihalla mm. suomalaisesta sosiaaliturvasta ja verotuksesta.

— Jos otan työn vastaan, menenkö verotoimistoon maksamaan verot? voi joku kysyä.

Elina pitää hyvänä, että liitto on järjestänyt yliopistopaikkakunnilla Self Defense -kursseja ulkomailta tulleille. Hänen mielestään yliopistotkin saisivat perehdyttää pestaamansa väen paremmin suomalaisiin käytänteisiin. Sitä suuremmalla syyllä nyt, kun yliopistojen rahoitusmalli palkitsee yliopistoja ulkomaisen opettaja- ja tutkijakunnan rekrytoinnista.

Tutkijakoulutuksesta apua uusiin asioihin perehtymisessä

Elina Katainen väitteli valtiotieteiden tohtoriksi viime syksynä. Poliittisen historian alaan kuuluva väitöskirja käsitteli perheen, kotitalouden ja avioliiton politisointia suomalaisessa kommunistisessa liikkeessä ennen vuotta 1930.

Oman kokemuksensa viitoittamana Elina antaa väitöskirjan tekijöille hyvän vinkin:

— Tärkein ohje kirjoitusprosessissa on ”kirjoita ensin”. Kirjoita joka päivä ensin vaikka pari tuntia ja avaa sitten vasta sähköposti ja ryhdy muihin töihin.

Elinan mielestä tutkijakoulutus antaa välineitä etsiä, jäsentää ja tarkastella kriittisesti tietoa: onhan asiamiehen työ myös uusiin asioihin perehtymistä ja liiton laajaan tehtäväkenttään kuuluvien asioiden jatkuvaa seuraamista.

Jäsenasioiden hoitamisen lisäksi Elina Katainen toimii Tieteentekijöiden liiton hallituksen kokousten sekä kahden työryhmän sihteerinä. Näistä toinen on kirjastotyöryhmä. Muun henkilöstön ja tieteellisten kirjastojen asiat ovat entuudestaan Elinalle vähemmän tuttuja, mutta tuntuvat hyvin mielenkiintoisilta.

— Tietoasiantuntijoiden tehtäväkenttä on kovasti murroksessa. Muun muassa open access ja e-aineistot muuttavat kovasti kirjastotyötä.

Helmikuun alussa Elina osallistui Eduskunnan kansalaisinfossa järjestettyyn Muuttuva kirjastoympäristö ja kirjastoalan trendit -keskustelutilaisuuteen. IFLAn (The International Federation of Library Associations and Institutions) suomenkielinen trendiraportti luovutettiin eduskunnan sivistysvaliokunnan puheenjohtaja Raija Vahasalolle ja tulevaisuusvaliokunnan puheenjohtaja Päivi Lipposelle.

— Siellä keskusteltiin avoimuudesta ja sananvapaudesta sekä siitä, miten taataan kaikille vapaa ja tasapuolinen pääsy tiedon äärelle.

Tietoasiantuntijoiden monipuolista työtä on tarkoitus tehdä näkyväksi myös kirjastoalan järjestöjen yhteistyöllä.

teksti Kirsti Sintonen
kuva Milla Talassalo

• Painetussa lehdessä sivu 32