2/13

  • pääsivu
  • sisällys
  •  
     

    Ammatin varjopuolia

    Moni maahanmuuttoa ja rasismia käsitellyt tutkija on saanut saanut riesakseen uhkailijoita ja häiriköitä. Uhkailun uhri voi tukeutua myös luottamusmieheen.

    Itä-Suomen yliopiston jukolaista pääluottamusmiestä Antero Puhakkaa harmittaa.

    Puhakka on ollut mukana puuhaamassa Itä- Suomen yliopiston kaikkien ammattijärjestöjen 13.2. julkaisemaa kannanottoa, jossa järjestöt edellyttävät yliopiston ottavan näkyvän roolin rasismin vastustamisessa.

    Kannanotossa kiinnitetään erityistä huolta rasismia, maahanmuuttoa tai islamvastaisuutta tutkivien tutkijoiden lisääntyneeseen häiriköintiin. Sitä ei Itä-Suomen yliopiston ammattijärjestöjen mukaan tule suvaita missään muodossa. Tärkeää asiaa kaikki, mutta Puhakka pelkää kannanoton tulleen silti ymmärretyksi väärin.

    — Keskustelu on jotenkin lähtenyt siihen, että tutkijoiden häiriköinti olisi erityisesti Itä-Suomen yliopiston ongelma. Ei se ollut kannanoton tarkoitus eikä se vastaa todellisuutta.

    Sen sijaan olennaista oli muistuttaa, että ammattijärjestön puoleen voi kääntyä jos joutuu uhkausten tai häiriköinnin kohteeksi.

    — Julkisuudessa on ollut tarinoita kuinka tutkijat kokevat jääneensä yksin häiriköiden riepoteltaviksi. Halusimme muistuttaa, että myös liitolta voi pyytää apua, Puhakka kertoo.

    Mutta löytyy Itä-Suomesta myös tutkijoita, joilla on omakohtaistakin kokemusta uhkailusta. Sosiologian yliopistonlehtori Vesa Puuronen, kertoo saaneensa useita uhkauksia tutkiessaan Joensuun Skinhead-liikettä vuosituhannen vaihteessa.

    — Suurin osa niistä oli uhoa, jota oli vaikea ottaa vakavissaan, hän muistelee.

    Kerran tosin uhka pääsi lähelle, kun puolenkymmentä uhkailijaa saapui Puurosen kotipihaan. Loppujen lopuksi tilanne laukesi puhumalla.

    Myöhemmin Puuronen joutui myös identiteettivarkauden uhriksi, kun häirikkö perusti hänen nimissään herjaavat blogisivut. Puurosen linja häiriköintiin on selkeä: rikoksen ylittävistä asioista hän teki rikosilmoitukset, mutta muuten hän antoi asian olla.

    — Tutkimuksessa tarvitsin kuitenkin luottamuksellisia suhteita alakulttuuriin. Se olisi mennyt, jos olisin alkanut huudella asioista julkisuudessa.

    Hän pyrkii suhtautumaan epäasiallisiin yhteydenottoihin tutkijanammatin varjopuolina.

    Puuronen ei ole ainoa häiriköity yliopistotutkija. Tampereen yliopiston Aggressiivinen keskustelu sananvapautta kaventamassa? –tutkimushankkeessa on selvinnyt tilanteita, joissa maahanmuuton ja rasismin tutkijoita on uhkailtu niin sähköpostilla, kirjeillä kuin soittelemalla. Jopa kotiovi on voitu tahria ulosteilla. Haastateltuja tutkijoita on kymmenkunta eri puolilta Suomea.

    Ammattiyhdistysliikkeen puoleen häiriköidyt tutkijat eivät yleensä huomaa kääntyä. Esimerkiksi Jyväskylän ja Oulun yliopistojen pääluottamusmiehet eivät ole kuulleet epäasiallisesta häiriköinnistä.

    Tampereen tutkimuksessa mukana oleva tutkija Reeta Pöyhtäri kaipaisi yliopistoilta parempia toimintaohjeita epäasiallisten yhteydenottoja varten.

    — Olemme tutkimuksessa havainneet, että esimerkiksi maahanmuuttoaiheiset uutiset ja tutkijakommentit päätyvät nettiin riekuttaviksi ja epäasiallisia viestejä tulee useille myös sähköpostiin.

    — Tutkijoiden olisi hyvä tietää, miten esimerkiksi häirikköviestien kanssa tulisi toimia. Tähän ei ole yleensä olemassa selkeitä ohjeita, vaan on lähinnä varauduttu konkreettisiin vaaratilanteisiin yliopiston tiloissa.

    Pöyhtärin lailla Tampereen yliopistossa työskentelevä sotahistorioitsija Jussi Jalonen on islamvastaista äärioikeistoa tarkastelleen artikkelinsa myötä joutunut tottumaan persoonansa ja työnsä reposteluun verkossa. Hän suhtautuu kirjoitteluun rauhallisesti.

    — Monesta nimimerkistä tiedän, ketä niiden takana on. Enemmän ne ovat säälittäviä kuin uhkaavia tyyppejä.

    Suoran uhkauksen Jalonen on saanut kerran. Silloin hänestä uhattiin kannella hänen esimiehelleen.

    Pyysin häntä kertomaan minullekin, kuka esimieheni on. Hän ei koskaan vastannut.

    Itä-Suomen yliopiston järjestöjen kannanottoa hän pitää silti positiivisena eleenä.

    — On aina hyvä, kun yliopistoyhteisö osoittaa yhtenäisyyttä ulkoisten uhkien edessä.

    Juha Merimaa

    • Artikkeli löytyy painetun lehden sivulta 8