2/11

  • pääsivu
  • sisällys
  • Maarit Valo, Frans Mäyrä, Timo Airaksinen ja Riitta Keiski keskustelivat Tieteen päivillä professorin arjesta.
     

    Proffan arki työllistää, mutta kiehtoo

    Professoriliitto järjesti Tieteen päivillä tammikuussa keskustelun aiheesta Proffan arki. Keskustelun lomassa esitettiin neljä videota, joissa eri alojen professorit kertoivat omasta arjestaan. Videoterveisiä esittelivät avaruustähtitieteen professori Esko Valtaoja Turun yliopistosta, näyttelijätyön professori Kati Outinen Teatterikorkeakoulusta, kasvatuspsykologian professori Kaarina Määttä Lapin yliopistosta sekä filosofian professori Timo Airaksinen Helsingin yliopistosta.

    Videoitten pohjalta ja uutisankkuri, toimittaja Kirsi Alm-Siiran johdattelemana arjestaan olivat Helsingin yliopiston pienessä juhlasalissa keskustelemassa Professoriliiton puheenjohtaja Maarit Valo, Vuoden Professorina palkittu Riitta Keiski (ks. juttu Acatiimi 1/2011), professori Frans Mäyrä ja Timo Airaksinen.

    Esko Valtaojan mainio video kirvoitti keskustelijat kommentoimaan professorien päätehtäviä.

    — Neljä tehtävää pitää hoitaa yhden viran puitteissa eikä ole edes sihteeriä. Vaatii virtuoosimaisia kykyjä pystyä hoitamaan kaikki tehtävät, puuskahti Airaksinen.

    — Priorisointia on pakko tehdä. Jostain pitää luopua, varsinkin jos on pieniä lapsia. Loppuun palamisia esiintyy jo lähipiirissä, Frans Mäyrä totesi. Hän toimii hypermedian professorina Tampereen yliopistossa.

    — Työ on sirpaloitunut. Niin kuin ajankäyttöselvitykset osoittavat, tutkimukseen ja yhteiskunnalliseen vaikuttamiseen liittyvät tehtävät pitää hoitaa vapaa-ajalla, Maarit Valo huomautti.

    Kaarina Määtän ja Kati Outisen videoiden jälkeen keskustelijat pohtivat muun muassa opetuksen merkitystä ja työn innostavia puolia.

    — Joka vuosi tulevat uudet opiskelijat. Väitöskirjojen ohjaaminen on tavattoman innostavaa, samoin tiimityö. Tiedon parissa työskentely kiehtoo, Valo kertoi.

    — Työssä on pakotettu luovuuteen. Saa toimia uusien ilmiöiden ja fiksujen ihmisten parissa — se on stimuloivaa. Lisäksi saa olla aidosti parantamassa todellisuutta ja edistää tärkeinä pitämiään asioita, Mäyrä kehui.

    Opettamiseen pitää suhtautua aitona ilona. On fantastista nähdä tohtoriopiskelijoissa uusia lahjakkaita filosofinalkuja, Airaksinen hehkutti.

    — Yhteisöllisyys ja vapaus kiehtovat. Lisäksi se on aina hieno hetki, kun huomaa. että nuori tutkija alkaa luottaa omiin kykyihinsä, Keiski tähdensi.

    Valtaoja ja Airaksinen ottivat videoissaan voimakkaasti kantaa myös yliopistouudistukseen. Teemalta ei voitu välttyä myöskään keskustelussa. Varsinkin byrokratian kasvu puhutti.

    — Kun tulin Turun yliopistosta vuonna 1981 Helsingin yliopistoon, silloinen professori antoi minulle vahakantisen vihon: ”Tässä on laitoksen arkisto”. Nyt tuntuu välillä siltä, että meidän tehtävämme on oikeuttaa hallinnon olemassaolo, Airaksinen vertaili vanhoja ja nykyisiä aikoja.

    — Toivottavasti yliopistot eivät kehity liikaa ylhäältä alaspäin määrääviksi, Keiski painotti.

    Myös ulkopuoliseen rahoitukseen liittyvät kimurantit koukerot otettiin esille.

    — Akateemisesta työstä on tullut rahoituksen ohjaamana repaleista ja se uhkaa vaikuttaa jo tutkimuksen tasoon. Rahanhaun, arviointien ja raportointien rutistuksessa pitkäjänteisen tutkimustyön tekeminen on yhä vaikeampaa. Pitää olla pelisilmää ja täytyy yrittää salakuljettaa perustutkimusta soveltavan tutkimuksen sisään, pelitutkija Mäyrä kommentoi tilannetta.

    teksti Kirsti Sintonen
    kuva Veikko Somerpuro

    Timo Airaksisen, Kaarina Määtän ja Esko Valtaojan videot löytyvät Professoriliiton sivuilta (www.professoriliitto. fi) kohdasta Professorit -> Professorin arki.

    • Artikkeli löytyy painetun lehden sivulta 18