Tutkimusrahoitukseen Nokian mentävä aukko?
Yksityinen t&k-rahoitus uhkaa kärsiä kovan kolauksen Nokian ratkaisun vuoksi. Tutkimus- ja innovaationeuvoston
pääsihteeri Ilkka Turunen haluaa rauhoitella. — Hallituksen on annettava selkeä viesti, että julkinen valta pysyy tutkimukseen ja osaamiseen panostamisen tiellä.
Pääministerin johtama tutkimus- ja innovaationeuvosto
(TIN) hyväksyi ennen joulua
koulutus-, tutkimus- ja innovaatiopoliittisen linjaraportin.
Valtioneuvosto julkisti asiasta tiedotteen
nettisivuillaan, mutta mediassa siitä ei ole
ihmeemmin näkynyt jälkiä, vaikka linjaus määrittelee
pitkälti seuraavan hallituskauden tutkimuspolitiikan.
Tutkimus- ja innovaationeuvoston pääsihteeri
Ilkka Turusen mielestä neuvoston linjaukseen ei
sisälly päivänpolitiikan kannalta suuria uutisia.
— Suomen tutkimus- ja innovaatiojärjestelmää
on parin viime vuoden aikana analysoitu kotimaisin
ja ulkomaisin voimin tavallista perusteellisemmin.
On syntynyt yhteinen näkemys asialistasta.
Jo ennen lamaa oli käynnistynyt historiallisesti
suuri tutkimus- ja innovaatiojärjestelmän uudistus.
Sen kärjessä tietysti yliopistoreformi.
Esko-Olavi Seppälä, joka oli Ilkka Turusen
edeltäjä neuvoston pääsihteerinä, kuvasi Suomen
tiede- ja teknologiapolitiikkaa norsupoluksi, joka
on kulkenut viivasuoraan hallituskoalitioista riippumatta.
— Peruslinjauksista Suomessa on vallinnut laaja
yksimielisyys, Turunen toteaa ja painottaa, että
määrätietoinen ja pitkäjänteinen panostus tutkimukseen
ja osaamiseen on ollut Suomen keskeinen
vahvuus. Mutta silti jokainen hallitus on laittanut
ja varmaan haluaa myös jatkossa laittaa asiaan
oman puumerkkinsä.
Turunen nostaa uusimmasta linjauksesta esille
kolme keskeistä kohtaa. Kaikki tahot ovat yhtä
mieltä siitä, että nyt pitää panostaa tutkimuksen
infrastruktuuriin. Siinä olemme jääneet jälkeen.
— Tutkimusinfrastruktuurien tiekartta on tehty.
Nyt se pitää päivittää, rahoittaa ja panna toimeen.
On perustettava toimielin, joka valmistelee
ja toteuttaa infrastruktuuripolitiikkaa.
Toisena keskeisenä asiana hän mainitsee tutkijanuran,
nimenomaan väittelyn jälkeisen vaiheen
kehittämisen.
Kolmanneksi Turunen nostaa sen, että linjauksessa
pannaan paljon painoa innovaatiojärjestelmän
laaja-alaiseen kehittämiseen. Tutkimus- ja
innovaatiotoimintaa harjoittavien yritysten määrää
pyritään kasvattamaan. Yksi keino tässä on ottaa
käyttöön yrityksille suunnattu verokannustin.
Neljän prosentin tavoite karkasi?
Siteeratuin kohta tutkimus- ja innovaationeuvoston
(ent. nimi tiede- ja teknologianeuvosto) raportista
on aina ollut rahoituslinjaus. Professoriliitto ja
Tieteentekijöiden liittokin ovat yliopisto- ja tutkimusrahoihin
liittyvissä lukuisissa tiedotteissa
ja lausunnoissaan toistaneet jatkuvasti mainintaa
”rahoitusta on lisättävä vähintään tiede- ja teknologianeuvoston
esitysten mukaisesti”.
Turunen pitää tärkeänä, että nytkin, riippumatta
taloudellisesti vaikeista ajoista, tavoite on
ylläpitää t&k-rahoituksen bkt-osuus neljässä prosentissa
koko 2010-luvun.
— Jos seuraava hallitus tähän sitoutuu, sitä voidaan
pitää tutkimukseen panostavana hallituksena,
Turunen toteaa.
Linjauspaperin mukaan yksityisen sektorin
osuus t&k-rahoituksesta olisi vähintään kaksi kolmasosaa.
Nokian ja Microsoftin kumppanuuden myötä tämä tavoite muuttuu yhä haastavammaksi.
Vuonna 2009 yksityisen sektorin t&k-menot olivat
4,8 miljardia euroa (71 prosenttia kaikista t&kmenoista),
josta Nokian osuus oli noin puolet.
— Kriisien ja rakennemuutosten aikana julkisen
vallan toimilla ja oikeansuuntaisilla viesteillä
julkisuuteen, tutkimuskentälle ja yrityksille on
tavallista suurempi merkitys. Suomessa on ajateltu
ja toimittu niin, että julkisilla panostuksilla tutkimus-
ja kehitystoimintaan olisi mahdollisimman
suuri vipuvaikutus yksityisen sektorin innovaatiotoimintaan.
— Vaalien jälkeisen hallituksen pitäisi omilla
toimillaan viestiä, että julkisen vallan tavoitteena
on pitää kiinni pitkästä linjasta, jolla halutaan luoda
Suomeen maailman luokan osaamista ja tutkimusympäristöjä.
Kivutonta uudistaminen ei ole.
Kilpaillun rahoituksen osuus ei enää kasva
Julkisen rahoituksen osuutta t&k-rahoituksesta on
tarkoitus nostaa. Vuonna 2009 se oli 26 prosenttia.
Ilkka Turunen pitää tärkeänä, että prosenttien
ohella puhutaan myös euroista. TIN:n esityksen
mukaan julkisen t&k-rahoituksen lisäys vuosille
2011—2015 on yhteensä 370 miljoonaa euroa. Kilpaillun
rahoituksen osuutta ei enää kasvateta.
Hiljattain ilmestynyt Tutkimuksen tuottavuuden
kehitys Suomen yliopistoissa -raportti
(opetus- ja kulttuuriministeriön julkaisuja 2011:2)
osoittaa selvästi, että ulkopuolisen rahoituksen
kasvu on jo saavuttanut kipupisteensä. Raportissa
väitetään, että ulkopuolisen rahoituksen lisäys on
vähentänyt tutkimuksen tuottavuutta. Hankkeissa tutkimusta eivät tee professorit ja muut senioritutkijat
vaan tutkimustaipaleensa alussa olevat maisterit.
Määräaikaisten resurssien yleisyys heikentää
tutkimustyön laatua ja sitoutumista yliopistouralle.
Turunen pitää yliopistoissa käyntiin lähteneitä
tenure-uramalleja hyvänä edistysaskeleena
Tutkimuksen laatua aiotaan nostaa myös rahoitusmittareita
kehittämällä. Yliopistojen uudessa
rahoitusmallissa tutkimuksen painoarvo tulee
olemaan nykyistä suurempi.
Yliopistojen rahoitukseen tutkimus- ja innovaationeuvoston
esitys tarkoittaa valtiolta tulevan
perusrahoituksen kumulatiivista 4 x 21,5 miljoonan
euron lisäystä vuosina 2012—2015 siten, että
rahoituksen taso nousee noin 86 miljoonalla eurolla
ajanjakson loppuun mennessä.
Turunen muistuttaa, että yliopistorahoitus on
turvattu yliopistoindeksillä. Tänä vuonna tämä
tarkoittaa 45 miljoonan euron lisäystä yliopistojen
valtionrahoitukseen. Yliopistojen rahoituspohja
on laajentunut: ne voivat käyttää toimintaansa
myös yliopiston liiketoiminnasta, lahjoituksista ja
pääomatuotosta kertyvää varallisuutta. Näistä kertyy
kuitenkin toistaiseksi pieniä puroja verrattuna
valtionrahoitukseen.
Perustutkimus näkyy ohuesti
Perustutkimuksen aseman vahvistaminen on ollut
Tieteentekijöiden liiton ja Professoriliiton hallitusohjelmatavoitteiden
kärjessä. Sen tärkeyttä on
korostettu kaikissa puoluetapaamisissa. Vaalien
läheisyys on kirvoittanut muitakin tahoja perustutkimuksen
puolestapuhujiksi.
Suomen Akatemian hallituksen puheenjohtaja
Arto Mustajoki ja Aalto-yliopiston rehtori Tuula
Teeri korostivat asiaa Helsingin Sanomien Vieraskynä-
palstalla. Euroopan tutkimusyliopistojen liitto
LERU muistutti kannanotossaan perustutkimuksen
rahoituksen merkityksestä. Liiton viesti on
tarkoitettu erityisesti Eurooppa-neuvostolle, joka
käsitteli helmikuun alun kokouksessaan innovaatiounionia.
Akatemiaprofessori Ilkka Hanski arvosteli Tieteen
päivien avajaispuheessaan, että perustutkimus
ja sen edistäminen näkyvät tutkimus- ja innovaationeuvoston
raportissa valitettavan vähän.
— Neuvosto keskusteli perustutkimuksen merkityksestä
ja kantoi siitä huolta. Strategiset kehittämislinjaukset
lähtevät tieteellisen tutkimuksen
korostamisesta. Ilman sitä ei ole onnistuneita sovellutuksia.
Linjauksissa puhutaan myös yliopistojen
keskeisestä merkityksestä tiedon, sivistyksen ja
kulttuurin säilyttämisessä ja uudistamisessa. Toimenpide-
ehdotusten ja rahoituksen kärki on nimenomaan
tieteellisen perustan vahvistamisessa.
— Linjauksissa puhutaan paljon myös hyödyntämisestä.
On tärkeää, että kansainvälisessä vertailussa
merkittävillä panostuksilla saadaan entistä
laadukkaampaa koulutusta ja tutkimusta, menestyviä
innovaatioita, työpaikkoja ja kasvuyrityksiä.
Turunen huomauttaa, että TIN:n esittämät satsaukset
infrastruktuureihin hyödyttävät tieteellistä
tutkimusta. Lisäksi tarkoituksena on vähentää
opiskelijoiden sisäänottoja niissä tiedeyliopistoissa,
joissa tähdätään kansainväliseen kärkeen. Tästä
säästyvät voimavarat käytettäisiin tutkimukseen
ja tutkimusympäristöihin. Raportissa arvioidaan,
että päällekkäisyyksiä poistamalla, sisäänottoja
pienentämällä sekä opintojen nopeuttamalla vapautetaan
150—200 miljoonaa euroa.
SHOKeja ei tule lisää
Neuvoston laatima vuosien 2007—2011 linjausraportti
ilmestyi kesäkuussa 2006. Kun kävin tuon
jälkeen jututtamassa silloisen tiede- ja teknologianeuvoston
sihteeristöä (Acatiimi 6/2006), he tähdensivät
isompien tieteen majakoiden merkitystä ja esitys strategisista huippuosaamisen keskuksista
(SHOK) oli juuri tehty.
Uuden raportin mukaan SHOKin rahoitusta on
tarkoitus jatkaa, mutta lisää niitä ei aiota perustaa.
Vuonna 2012 Tekesin rahoituksesta noin 20 prosenttia
ohjataan kehittymiin. Myös Suomen Akatemia
on varannut rahoitusta erityisesti SHOKien
aihealueille suunnattavaksi.
Viime joulukuussa ilmestyneessä Elinkeinoelämän
tutkimuslaitoksen ETLAn raportissa Tutkimusympäristö
muutoksessa SHOKit saavat osakseen
melkoista kritiikkiä. Raportin tulokset perustuvat
yli 1 700 luonnontieteiden ja tekniikan alalla
työskentelevän yliopistotutkijan vastauksiin.
Tutkijat ovat kohtalaisen skeptisiä keskittymien
hyödyistä. Erityisen skeptisesti tutkijat suhtautuvat
väitteisiin, joiden mukaan SHOKit mahdollistavat
aikaisempaa kunnianhimoisempia hankkeita.
Aalto-yliopiston tutkijoiden vastaukset ovat
kaikkein kriittisimpiä.
— Strategiapapereissa vaaditaan ponnekkaasti
edelläkävijyyttä, riskinottoa ja valintoja. SHOKit
olivat aikanaan merkittävä tutkimus- ja innovaatiopoliittinen
valinta. Niille on syytä antaa muutama
vuosi aikaa näyttää kyntensä. SHOKit eivät
vielä ole onnistuneet tavoitteessa houkutella Suomeen
globaalisti johtavia yrityksiä ja huippuosaajia.
Lähitulevaisuudessa kansainvälisen osaamisen
ja investointien hankinta on välttämätöntä.
Turunen nostaa esille arviointikulttuurin kehittämisen.
Hän pitää TEM:n tänä vuonna käynnistämää
SHOKien arviointia isona asiana.
Rakenteet kehittämisen esteenä
Reilun vuoden takainen innovaatiojärjestelmän
kansainvälinen arvio piti jäykkiä rakenteita esteenä
tutkimuspolitiikkamme kehittämiselle. Pääsihteeri
Turunen toivoo nykyistä parempaa koordinaatiota
ja yhteistyötä eri ministeriöiden välille.
— Asioiden siilouttaminen ministeriöihin on
myös ollut osasyynä yliopistojen ja tutkimuslaitosten
vähäiselle yhteistyölle.
Sektoritutkimuslaitoskentän uudistamisesta
on puhuttu vuosikymmenien ajan, mutta liikahduksia ei ole ihmeemmin tapahtunut. Nyt esitetään,
että heti ensi hallituskauden alussa tehdään
tutkimuslaitoskentän rakenteellista kehittämistä
koskevat linjaukset ja laaditaan vuoteen 2020
ulottuva toimenpideohjelma. Tutkimuslaitosten
strategista ohjausta valtioneuvoston tasolla aiotaan
siis vahvistaa.
Tutkimus- ja innovaationeuvoston uusimman
linjausraportin valmistelu oli tavallista haastavampaa.
Sitä hiottiin taloudellisesti epävakaana aikana,
lisäksi eduskuntavaalien läheisyys lisäsi jännitteitä.
Ilkka Turusen mielestä oli vain hyvä, että linjauksista
syntyi neuvoston kokouksissa, jaostossa ja
muissa tilaisuuksissa aitoa ja vilkasta keskustelua.
— Neuvosto tekee tiede-, teknologia- ja innovaatiopolitiikkaa.
Neuvoston rooli on vain neuvoaantava.
Se ei ole toimeenpaneva elin.
Turunen pitää neuvoston koostumusta periaatteessa
melkein ideaalisena: keskeiset ministerit,
vastuulliset virkamiehet ja koko tutkimus- ja innovaatiokentän
edustus.
Hän myöntää kuitenkin, että tutkimus- ja innovaatiopolitiikan
koordinaatiossa, johtamisessa,
ohjaamisessa ja hallinnassa on parantamisen varaa.
Neuvoston työn vaikuttavuus voisi olla suurempikin.
— Kriitikot ovat oikeassa, kun ajattelee esimerkiksi
hidasta edistymistä sektoritutkimuksen
uudistamisessa. On myös perustellusti kaivattu
valtiovarainministeriön vahvempaa osallistumista
ja sitoutumista. Kysymys on laajemmin valtioneuvoston
työn kehittämisestä.
Innovaatiopoliittisen ministerivaliokunnan
tarve pulpahtaa aika ajoin esille. Turunen muistuttaa,
että kansainvälinen innovaatiojärjestelmän
arviointikaan ei päässyt ”governanssin” pohdinnassa
pitkälle. Uudet elimet ja rakenteet eivät
välttämättä tuo mukanaan parempaa poikkihallinnollista
koordinaatiota. On ratkaistava, miten
saadaan aikaan vahvempi sitoutuminen ja enemmän
vaikuttavuutta. Turunen pitää tärkeänä lisätä
neuvoston käytettävissä olevaa asiantuntemusta.
— Pitää verkottua voimakkaammin ja etsiä nykyistä
avoimempia työskentelytapoja, Turunen
toteaa.
Asiantuntemusta on — sitä pitää osata käyttää.
teksti Kirsti Sintonen
kuva Veikko Somerpuro
Ilkka Turunen
- syntynyt 1954 Jyväskylässä
- valtiotieteiden kandidaatti, Helsingin yliopisto, 1981
- lehtori, suunnittelija, toimittaja, HY, 1982—1985
- suunnittelija, opetusministeriö, 1985—1986
- tutkimusavustaja, HY 1987—1988 ja Suomen Akatemia 1988—1990
- tutkija, HY, 1990—1994
- ylitarkastaja, opetusministeriö, 1995—1999
- erityisasiantuntija, Suomen pysyvä EU-edustusto, Bryssel, 2000—2003
- erityisasiantuntija, Suomen pysyvä OECD-edustusto, Pariisi, 2003—2005
- neuvotteleva virkamies, opetusministeriö 2005—2010
- tutkimus- ja innovaationeuvoston pääsihteeri 1.2.2010—
- harrastuksia: kestävyysurheilu ja lukeminen
- Artikkeli löytyy painetun lehden sivulta 12
|