Lahjoitusten verovähennysoikeus muuttui
Yliopistot ovat ennen näkemättömän tilanteen
edessä luovuttaessa tilivirastoasemasta.
Selvää on, että kaikenlaisen ns. ulkopuolisen
rahoituksen ja sen hankkimisen
merkitys korostuu. Lahjoitukset ovat eräs
keino. Lainsäätäjä on jo kauan aikaa tätä
tukenut tuloverolain (TVL) 57 §:n lahjoitusvähennyksen
muodossa. Uudessa tilanteessa
lainsäädäntöä on tältä osin muutettu
1.1.2008 lukien. Myös määräaikainen
yksityishenkilön verovähennysoikeus on
saatettu voimaan 1.1.2009 lukien (TVL
98a §).
Lahjoitusvähennysten etuna on pidetty sitä, että
sen avulla voidaan yhdistää julkinen ja yksityinen
tuki ja siten osaltaan vähentää paineita yksinomaan
julkisen tuen lisäämiseksi. Vähennyksen
avulla voidaan saada kohtuullisella julkisen sektorin
panostuksella lahjoituksia, jotka muutoin jäisivät
ehkä kokonaan tekemättä.
Seuraavassa on tarkoitus lyhyesti tuoda esille
uuden lainsäädännön sisältöä, siihen johtanut kehitys ja arvioida tilannetta siitä lähtökohdasta,
kuinka nykyjärjestelmää voitaisiin edelleen kehittää.
Ilmoitusvelvollisuuteen ja muihin vastaaviin
kysymyksiin en puutu.
Monet tahot esittäneet
lahjoitusvähennyksen korottamista
Lahjoitusvähennyksen enimmäismäärä tieteen ja
taiteen tukemiseksi oli vuodesta 1982 asti noin 25
000 euroa. Lahjoitusvähennyksen enimmäismäärien
korottamiseen ei ole ollut suurta tarvetta, sillä
verovähennykseen oikeutettujen yhteisöjen nimeämiskäytännön
yhteydessä saaduista lahjoitustiedoista
kävi ilmi, että yläraja oli melko harvoin
ylitetty. Suomalaisen kulttuuriperinteen tukemiseksi
tehdyissä lahjoituksissa ylärajaa ei ollut,
mutta lahjoitukset ovat tähänkin tarkoitukseen
jääneet keskimäärin melko vaatimattomiksi.
Useat eri tahot ehdottivat lahjoitusvähennyksen
enimmäismäärän selvää korottamista tieteen
tukemiseksi. Esimerkkeinä mainittakoon Globalisaatiotyöryhmä,
joka vuonna 2004 antamassaan
loppuraportissa (Valtioneuvoston kanslian julkaisusarja
19/2004) esitti, että yritysten ja tutkimusorganisaatioiden välistä yhteistyötä tuli eri tavoin
kehittää. Eräänä toimenpide-ehdotuksena työryhmä
esitti yritysten korkeakouluille tekemien perustutkimuksen
rahoitukseen suunnattujen lahjoitusten
verovapausrajan korottamista. Lahjoitusvähennyksen
korottamista esitti Elinkeinoelämän
valtuuskunnan EVA:n vuonna 2006 julkaisema
raportti (Lahjoitukset kasvuun verovähennyksin)
ja opetusministeriön vuonna 2007 julkaisema
raportti, jossa ehdotetaan Teknillisen korkeakoulun,
Helsingin kauppakorkeakoulun ja Taideteollisen
korkeakoulun yhdistämistä uudeksi yliopistoksi
(Opetusministeriön työryhmämuistioita
ja selvityksiä 2007:16).
Myös yksityishenkilöiden tekemien lahjoitusten
verovähennyskelpoisuus on olut usein esillä
(mm. EVA:n vuonna 2006 julkaisema raportissa).
Ainutlaatuista tämä ei ole, koska yksityishenkilöiden
lahjoitusvähennys on ollut käytössä 1980 -
luvulla, mutta tämä poistettiin vuosien 1988-1989
kokonaisverouudistuksen yhteydessä. Myös Euroopan
yhteisön jäsenmaissa yleensä yksityishenkilöiden
tekemät lahjoitukset yleishyödyllisiin tarkoituksiin
on sallittu.
Ylärajaa nostettiin 250 000 euroon
Aikaisemmin voimassa ollut yhteisöjen lahjoitusvähennys
koski ainoastaan kotimaisia lahjansaajia.
Lahjoitus oli siten vähennyskelpoinen ainoastaan
silloin, kun lahja annetaan Suomen valtiolle
taikka kotimaiselle yliopistolle tai korkeakoululle.
Lisäksi Verohallitus voi nimetä ainoastaan kotimaisen
yhdistyksen, laitoksen tai säätiön vähennyskelpoiseksi
lahjoituksen saajaksi. Säännös oli
ongelmallinen Euroopan yhteisön oikeuden näkökulmasta,
sillä vastaaville Euroopan talousalueella
oleville tahoille annetut lahjoitukset eivät olleet
vähennyskelpoisia. Lahjoitusvähennyksen soveltamisalaa
laajennettiinkin siten, että vähennyskelpoisen
lahjoituksen saaja voi asua myös muussa
Euroopan talousalueeseen kuuluvassa valtiossa
kuin Suomessa.
Valtiolle, yliopistolle ja korkeakoululle tiedettä
tai taidetta edistävään tarkoitukseen annettujen
vähennyskelpoisten lahjoitusten yläraja korotettiin
aikaisemmasta 25 000 eurosta 50
000 euroon. Korotus koskee ainoastaan valtiolle,
yliopistolle tai korkeakoululle tehtyjä lahjoituksia.
Lainsäätäjän tarkoituksena on ollut, että enimmäismäärän korotus koskee myös uudelle Aaltoyliopistolle
tehtäviä lahjoituksia.
Lahjoitusten vähennyskelpoisuutta on yhdenmukaistettu
siten, että lahjoitusten vähennysoikeus
on yhtä suuri riippumatta siitä, onko lahjoitus
annettu tieteen, taiteen tai suomalaisen kulttuuriperinteen
tukemiseksi. Aikaisempaa oikeustilaa,
jossa suomalaisen kulttuuriperinteen säilyttämisen
tukemiseksi annetuilla lahjoituksilla ei ollut
laisinkaan ylärajaa, ei voitu pitää hyväksyttävänä.
Suomalaisen kulttuuriperinteen säilyttämistä
edistävään tarkoitukseen annettujen lahjoitusten
vähennyskelpoinen enimmäismäärä on 250
000 euroa, jos lahjoitus on annettu valtiolle, yliopistolle
tai korkeakoululle. Vähennyskelpoinen
enimmäismäärä määräytyy siten lahjoituksensaajan
perusteella.
Nyttemmin myös yksityishenkilöille on annettu
määräaikainen vähentämismahdollisuus. Tuloverolakiin
on lisätty 946/2008 lisätty luonnollisen
henkilön lahjoitusvähennystä koskeva 98 a §,
joka on väliaikaisesti voimassa 1.1.2009-
31.12.2010.
Lahjoitusvähennys koskee koko
Euroopan talousaluetta
Verovelvolliset voivat verotuksessa vähentää veronalaisen
tulon hankkimisesta ja säilyttämisestä
aiheutuneet kulut. Muut kulut eivät lähtökohtaisesti
ole verotuksessa vähennyskelpoisia. Esimerkiksi
yleishyödylliseen toimintaan annetut lahjoitukset
ja avustukset eivät liity tulon hankkimiseen
tai säilyttämiseen, eivätkä ne siten ole verotuksessa
vähennyskelpoisia. Erityisen lahjoitusvähennyksen
(TVL 57 §) perusteella tietyt lahjoitukset
ovat kuitenkin yhteisöjen (kuten osakeyhtiöiden
ja osuuskuntien) verotuksessa vähennyskelpoisia.
Yliopistot ja korkeakoulut voivat saada TVL 57
§:n mukaisesti näin ikään kuin kahta kautta verotuksessa
vähennyskelpoisia lahjoituksia. Määrän
suuruuden osalta 1)-kohta (ks. laatikko) on
tietenkin tärkeämpi, mutta lahjoitusten kokonaismäärä
on se, joka ratkaisee. Kaikissa tapauksissa
esimerkiksi säätiötä ei välttämättä pidetä sellaisena,
jonka tarkoituksena on tieteen tai taiteen tukeminen
(ks. KHO 1999: 76), jolloin säätiötä ei
voida nimetä tuloverotuksessa vähennyskelpoisen
rahalahjoituksen saajaksi.
Säännöksen soveltamisalaa lisäksi laajennettiin koskemaan myös muualla Euroopan talousalueella
olevia lahjansaajia. Lahjoitus voidaan näin ollen
antaa myös toiselle Euroopan talousalueeseen
kuuluvalle valtiolle tai Euroopan talousalueella
olevalle julkista rahoitusta saavalle yliopistolle tai
korkeakoululle tiedettä, taidetta tai suomalaisen
kulttuuriperinteen säilyttämistä edistävään tarkoitukseen.
Säännöksen soveltamisalaan kuuluvat
ainoastaan sellaiset ulkomaiset yliopistot ja korkeakoulut,
joita voidaan pitää rinnastettavina kotimaisiin
yliopistoihin ja korkeakouluihin. Säännöstä
sovellettaessa tällaisiksi katsotaan Euroopan
talousalueella olevat julkista rahoitusta saavat yliopistot
ja korkeakoulut.
Lisäksi Verohallitus voi nimetä vähennyskelpoisen
lahjoituksen saajaksi myös toisessa Euroopan
talousalueeseen kuuluvassa valtiossa olevan
yhdistyksen tai säätiön taikka edellä mainittujen
yhteydessä toimivan rahaston, jonka varsinaisena
tarkoituksena on tieteen, taiteen tai suomalaisen
kulttuuriperinteen säilyttämisen tukeminen. Nimeäminen
edellyttää, että kyse on toimintamuodoltaan
sellaisesta ulkomaisesta yhdistyksestä tai
säätiöstä, joka on rinnastettavissa kotimaiseen yhdistykseen
tai säätiöön. Verohallitus pitää vuosittain
päivitettävää luetteloa lahjoituksensaajista.
Tuloverolain 57 §:n toisen kohdan mukainen
lisäys rahastosta on sekin tärkeä. Yliopistorahasto
on erillinen oikeushenkilö. Tuloverolain 3 §:n
mukaan yliopistorahasto katsotaan verotuksessa
yhteisöksi. Yliopistorahastoa ei aikaisemmin mainittu
TVL 57 §:ssä tahona, jolle voitaisiin antaa
vähennyskelpoisia lahjoituksia. Myöskään Verohallitus
ei säännöksen perusteella voinut nimetä
yliopistorahastoa vähennyskelpoisen lahjoituksen
saajaksi.
Yhdistyksen, laitoksen tai säätiön yhteydessä
toimiva rahasto voidaan nimetä vähennyskelpoisen
lahjoituksen saajaksi, jos rahaston varsinaisena
tarkoituksena on tieteen, taiteen tai suomalaisen
kulttuuriperinteen säilyttämisen tukeminen.
Näin ollen nimeäminen voi koskea esimerkiksi
muuta yleishyödyllistä toimintaa harjoittavan yhdistyksen
rahastoa, jonka varsinaisena tarkoituksena
on tieteen tukeminen. Muutos vastaa aikaisempaa
käytäntöä.
Yhteisöt saavat siis vähentää yhtenäisin perustein
250 000 euroon saakka ne rahalahjoitukset,
jotka tehdään tiedettä, taidetta tai suomalaisen
kulttuuriperinteen säilyttämistä edistävään tarkoitukseen.
Edellytyksenä on, että saajana on valtio, yliopisto, korkeakoulu tai näiden yhteydessä
oleva yliopistorahasto ja että lahjoitus on vähintään
850 euroa. Yhteisöt voivat vähentää lisäksi
enintään 50 000 euron suuruiset rahalahjoitukset,
jotka tehdään samoja tavoitteita palveleviin tarkoituksiin
Verohallituksen nimeämälle yhdistykselle,
säätiölle tai tällaisen yhteydessä olevalle rahastolle.
Sääntely koskee yhtä lailla kaikkia Euroopan
talousalueella olevia, edellytykset täyttäviä
saajia.
Muutoksella on haluttu tehdä mahdolliseksi
nykyistä suuremmat yksityiset tuet näihin -yhteiskunnan
kannalta arvokkaisiin kohteisiin. Valtiovarainvaliokunta
totesi muistossaan, että lahjoitusvähennyksen
korkeakoulukäsite käsittää vakiintuneesti
myös ammattikorkeakoulut. Ammattikorkeakoululle
tehdyt rahalahjoitukset voidaan
siis vähentää samoin edellytyksin kuin yliopistoille
tehdyt lahjoitukset.
Luonnollisen henkilön lahjoitusvähennys
Luonnollinen henkilö ja kuolinpesä saa vähentää
puhtaasta ansiotulostaan vähintään 850 euron ja
enintään 250 000 euron suuruisen rahalahjoituksen,
joka on tehty tiedettä tai taidetta edistävään
tarkoitukseen Euroopan talousalueella olevalle
julkista rahoitusta saavalle yliopistolle tai korkeakoululle
taikka näiden yhteydessä olevalle yliopistorahastolle.
Rajat ovat lahjansaajakohtaisia. Vähennyskelpoisuuden
euromääräiset rajat ovat samat kuin
yhteisöjen lahjoitusvähennyksen. Kyse ei ole verovelvollisen
tulon hankkimisesta tai säilyttämisestä
aiheutuneiden menojen vähentämisestä, vaan erityisesti
yliopistouudistukseen liittyvästä kannusteesta
yliopistojen yksityisen rahoituksen lisäämiseksi.
Lahjoitusvähennystä ei oteta huomioon ansiotulolajin
tappiota laskettaessa. Luonnollisen
henkilön lahjoitusvähennys tehdään verovelvollisen
puhtaasta ansiotulosta valtion- ja kunnallisverotuksessa.
Valtiovarainvaliokunta totesi eduskuntakäsittelyn
yhteydessä selvyyden vuoksi, että vähennysoikeus
koskee yhtä lailla myös ammattikorkeakouluille
tehtyjä rahalahjoituksia. Näin on tulkittu
vakiintuneesti jo nyt yhteisöjä koskevaa lahjoitusvähennystä
sovellettaessa. Selvyyden vuoksi se
myös totesi myös, ettei yliopiston juridisella muodolla
ole merkitystä vähennysoikeuteen. Kumpikaan säännös, TVL 57 § ja uusi 98 a § ei sisällä
tällaista rajausta. Siten myös säätiömuotoinen yliopisto
voi olla lahjoituksen saajana yhtä lailla
kuin muutkin yliopistot. Vastaavasti myös ammattikorkeakoulut
voivat olla erilaisia juridiselta
muodoltaan.
Lahjoitusten vähentämismahdollisuuden avaaminen
yksityishenkilöille on hyvin perusteltua.
Suomessa on todennäköisesti suuri joukko henkilöitä,
jotka ovat valmiita tekemään lahjoituksia
tieteen ja taiteen hyväksi. Tätä lahjoituspotentiaalia
vähennysoikeus on omiaan kasvattamaan.
Vähentämismahdollisuutta tulisi edelleen
laajentaa
Yritysten osalta lahjoittamismahdollisuus rajoittuu
nykyisin vain yhteisömuotoisiin yrityksiin.
Lisäksi lahjoitusmahdollisuus on vieläkin määrältään
sangen rajattu ja se koskee vain tietyissä tarkoituksissa
tehtyjä lahjoituksia tiettyihin kohteisiin.
Muutosmahdollisuuksia on useita. Lahjoitusten
vähentämismahdollisuus olisi syytä avata
myös muille elinkeinonharjoittajille kuin yhteisöille.
Yksityiset elinkeinonharjoittajat, avoimet
yhtiöt ja kommandiittiyhtiöt tulisi asettaa tältä
osin samaan asemaan eli myös muille kuin yhteisöille
tulisi sallia lahjoitusvähennyksen tekeminen.
Vähennyksen määrää tulisi myös asteittain
nostaa. Lahjoitusmahdollisuutta ei tulisi myöskään
jäykästi kytketä rahalahjoitukseen. Joissakin
tapauksissa myös muun kuin rahan lahjoittaminen
voi olla järkevää. Kysymys voi olla esimerkiksi
kiinteistöstä tai taide-esineistä. On myös kysyttävä,
miksi yksityishenkilöiden osalta vähennys on
määräaikainen? Kai korkeakoulut tarvitsevat lahjoitusvaroja
tämän jälkeenkin!
Nykyinen oikeustila on pitkäaikaisen kehityksen
tulos. Se tuskin on myöskään tämän kehityksen
päätepiste.
Matti Myrsky
professori, Joensuun yliopisto
Tuloverolain säännös (57 § , 1141/2007/)
Yhteisö saa valtioneuvoston asetuksella tarkemmin
säädettävällä tavalla vähentää tulostaan:
1) vähintään 850 euron ja enintään 250
000 euron suuruisen rahalahjoituksen, joka
on tehty tiedettä, taidetta tai suomalaisen
kulttuuriperinteen säilyttämistä edistävään
tarkoitukseen Euroopan talousalueeseen
kuuluvalle valtiolle tai Euroopan talousalueella
olevalle julkista rahoitusta saavalle yliopistolle
tai korkeakoululle taikka näiden yhteydessä
olevalle yliopistorahastolle;
2) vähintään 850 euron ja enintään 50 000
euron suuruisen rahalahjoituksen, joka on
tehty tiedettä, taidetta tai suomalaisen kulttuuriperinteen
säilyttämistä edistävään tarkoitukseen
sellaiselle Verohallituksen nimeämälle
Euroopan talousalueella olevalle yhdistykselle,
säätiölle tai edellä mainittujen yhteydessä
olevalle rahastolle, jonka varsinaisena
tarkoituksena on tieteen tai taiteen tukeminen
taikka suomalaisen kulttuuriperinteen
säilyttäminen.
Edellä 1 momentin 2 kohdassa tarkoitetun
Verohallituksen nimeämän tahon on toimitettava
vuosittain Verohallitukselle tiedot
saamistaan vähennyskelpoisista lahjoituksista,
niiden antajista ja siitä, mihin tarkoitukseen
lahjoitus on käytetty. Verohallitukselle
on lisäksi toimitettava viimeksi päättyneen
toimintavuoden toimintakertomus, tuloslaskelma
ja tase. Verohallitus antaa tarkemmat
määräykset tietojen antamistavasta ja -ajankohdasta.
|