Lahjoitusten verovähennysoikeus muuttui

Yliopistot ovat ennen näkemättömän tilanteen edessä luovuttaessa tilivirastoasemasta. Selvää on, että kaikenlaisen ns. ulkopuolisen rahoituksen ja sen hankkimisen merkitys korostuu. Lahjoitukset ovat eräs keino. Lainsäätäjä on jo kauan aikaa tätä tukenut tuloverolain (TVL) 57 §:n lahjoitusvähennyksen muodossa. Uudessa tilanteessa lainsäädäntöä on tältä osin muutettu 1.1.2008 lukien. Myös määräaikainen yksityishenkilön verovähennysoikeus on saatettu voimaan 1.1.2009 lukien (TVL 98a §).

Lahjoitusvähennysten etuna on pidetty sitä, että sen avulla voidaan yhdistää julkinen ja yksityinen tuki ja siten osaltaan vähentää paineita yksinomaan julkisen tuen lisäämiseksi. Vähennyksen avulla voidaan saada kohtuullisella julkisen sektorin panostuksella lahjoituksia, jotka muutoin jäisivät ehkä kokonaan tekemättä.

Seuraavassa on tarkoitus lyhyesti tuoda esille uuden lainsäädännön sisältöä, siihen johtanut kehitys ja arvioida tilannetta siitä lähtökohdasta, kuinka nykyjärjestelmää voitaisiin edelleen kehittää. Ilmoitusvelvollisuuteen ja muihin vastaaviin kysymyksiin en puutu.

Monet tahot esittäneet lahjoitusvähennyksen korottamista

Lahjoitusvähennyksen enimmäismäärä tieteen ja taiteen tukemiseksi oli vuodesta 1982 asti noin 25 000 euroa. Lahjoitusvähennyksen enimmäismäärien korottamiseen ei ole ollut suurta tarvetta, sillä verovähennykseen oikeutettujen yhteisöjen nimeämiskäytännön yhteydessä saaduista lahjoitustiedoista kävi ilmi, että yläraja oli melko harvoin ylitetty. Suomalaisen kulttuuriperinteen tukemiseksi tehdyissä lahjoituksissa ylärajaa ei ollut, mutta lahjoitukset ovat tähänkin tarkoitukseen jääneet keskimäärin melko vaatimattomiksi.

Useat eri tahot ehdottivat lahjoitusvähennyksen enimmäismäärän selvää korottamista tieteen tukemiseksi. Esimerkkeinä mainittakoon Globalisaatiotyöryhmä, joka vuonna 2004 antamassaan loppuraportissa (Valtioneuvoston kanslian julkaisusarja 19/2004) esitti, että yritysten ja tutkimusorganisaatioiden välistä yhteistyötä tuli eri tavoin kehittää. Eräänä toimenpide-ehdotuksena työryhmä esitti yritysten korkeakouluille tekemien perustutkimuksen rahoitukseen suunnattujen lahjoitusten verovapausrajan korottamista. Lahjoitusvähennyksen korottamista esitti Elinkeinoelämän valtuuskunnan EVA:n vuonna 2006 julkaisema raportti (Lahjoitukset kasvuun verovähennyksin) ja opetusministeriön vuonna 2007 julkaisema raportti, jossa ehdotetaan Teknillisen korkeakoulun, Helsingin kauppakorkeakoulun ja Taideteollisen korkeakoulun yhdistämistä uudeksi yliopistoksi (Opetusministeriön työryhmämuistioita ja selvityksiä 2007:16).

Myös yksityishenkilöiden tekemien lahjoitusten verovähennyskelpoisuus on olut usein esillä (mm. EVA:n vuonna 2006 julkaisema raportissa). Ainutlaatuista tämä ei ole, koska yksityishenkilöiden lahjoitusvähennys on ollut käytössä 1980 - luvulla, mutta tämä poistettiin vuosien 1988-1989 kokonaisverouudistuksen yhteydessä. Myös Euroopan yhteisön jäsenmaissa yleensä yksityishenkilöiden tekemät lahjoitukset yleishyödyllisiin tarkoituksiin on sallittu.

Ylärajaa nostettiin 250 000 euroon

Aikaisemmin voimassa ollut yhteisöjen lahjoitusvähennys koski ainoastaan kotimaisia lahjansaajia. Lahjoitus oli siten vähennyskelpoinen ainoastaan silloin, kun lahja annetaan Suomen valtiolle taikka kotimaiselle yliopistolle tai korkeakoululle. Lisäksi Verohallitus voi nimetä ainoastaan kotimaisen yhdistyksen, laitoksen tai säätiön vähennyskelpoiseksi lahjoituksen saajaksi. Säännös oli ongelmallinen Euroopan yhteisön oikeuden näkökulmasta, sillä vastaaville Euroopan talousalueella oleville tahoille annetut lahjoitukset eivät olleet vähennyskelpoisia. Lahjoitusvähennyksen soveltamisalaa laajennettiinkin siten, että vähennyskelpoisen lahjoituksen saaja voi asua myös muussa Euroopan talousalueeseen kuuluvassa valtiossa kuin Suomessa.

Valtiolle, yliopistolle ja korkeakoululle tiedettä tai taidetta edistävään tarkoitukseen annettujen vähennyskelpoisten lahjoitusten yläraja korotettiin aikaisemmasta 25 000 eurosta 50 000 euroon. Korotus koskee ainoastaan valtiolle, yliopistolle tai korkeakoululle tehtyjä lahjoituksia. Lainsäätäjän tarkoituksena on ollut, että enimmäismäärän korotus koskee myös uudelle Aaltoyliopistolle tehtäviä lahjoituksia.

Lahjoitusten vähennyskelpoisuutta on yhdenmukaistettu siten, että lahjoitusten vähennysoikeus on yhtä suuri riippumatta siitä, onko lahjoitus annettu tieteen, taiteen tai suomalaisen kulttuuriperinteen tukemiseksi. Aikaisempaa oikeustilaa, jossa suomalaisen kulttuuriperinteen säilyttämisen tukemiseksi annetuilla lahjoituksilla ei ollut laisinkaan ylärajaa, ei voitu pitää hyväksyttävänä. Suomalaisen kulttuuriperinteen säilyttämistä edistävään tarkoitukseen annettujen lahjoitusten vähennyskelpoinen enimmäismäärä on 250 000 euroa, jos lahjoitus on annettu valtiolle, yliopistolle tai korkeakoululle. Vähennyskelpoinen enimmäismäärä määräytyy siten lahjoituksensaajan perusteella.

Nyttemmin myös yksityishenkilöille on annettu määräaikainen vähentämismahdollisuus. Tuloverolakiin on lisätty 946/2008 lisätty luonnollisen henkilön lahjoitusvähennystä koskeva 98 a §, joka on väliaikaisesti voimassa 1.1.2009- 31.12.2010.

Lahjoitusvähennys koskee koko Euroopan talousaluetta

Verovelvolliset voivat verotuksessa vähentää veronalaisen tulon hankkimisesta ja säilyttämisestä aiheutuneet kulut. Muut kulut eivät lähtökohtaisesti ole verotuksessa vähennyskelpoisia. Esimerkiksi yleishyödylliseen toimintaan annetut lahjoitukset ja avustukset eivät liity tulon hankkimiseen tai säilyttämiseen, eivätkä ne siten ole verotuksessa vähennyskelpoisia. Erityisen lahjoitusvähennyksen (TVL 57 §) perusteella tietyt lahjoitukset ovat kuitenkin yhteisöjen (kuten osakeyhtiöiden ja osuuskuntien) verotuksessa vähennyskelpoisia.

Yliopistot ja korkeakoulut voivat saada TVL 57 §:n mukaisesti näin ikään kuin kahta kautta verotuksessa vähennyskelpoisia lahjoituksia. Määrän suuruuden osalta 1)-kohta (ks. laatikko) on tietenkin tärkeämpi, mutta lahjoitusten kokonaismäärä on se, joka ratkaisee. Kaikissa tapauksissa esimerkiksi säätiötä ei välttämättä pidetä sellaisena, jonka tarkoituksena on tieteen tai taiteen tukeminen (ks. KHO 1999: 76), jolloin säätiötä ei voida nimetä tuloverotuksessa vähennyskelpoisen rahalahjoituksen saajaksi.

Säännöksen soveltamisalaa lisäksi laajennettiin koskemaan myös muualla Euroopan talousalueella olevia lahjansaajia. Lahjoitus voidaan näin ollen antaa myös toiselle Euroopan talousalueeseen kuuluvalle valtiolle tai Euroopan talousalueella olevalle julkista rahoitusta saavalle yliopistolle tai korkeakoululle tiedettä, taidetta tai suomalaisen kulttuuriperinteen säilyttämistä edistävään tarkoitukseen. Säännöksen soveltamisalaan kuuluvat ainoastaan sellaiset ulkomaiset yliopistot ja korkeakoulut, joita voidaan pitää rinnastettavina kotimaisiin yliopistoihin ja korkeakouluihin. Säännöstä sovellettaessa tällaisiksi katsotaan Euroopan talousalueella olevat julkista rahoitusta saavat yliopistot ja korkeakoulut.

Lisäksi Verohallitus voi nimetä vähennyskelpoisen lahjoituksen saajaksi myös toisessa Euroopan talousalueeseen kuuluvassa valtiossa olevan yhdistyksen tai säätiön taikka edellä mainittujen yhteydessä toimivan rahaston, jonka varsinaisena tarkoituksena on tieteen, taiteen tai suomalaisen kulttuuriperinteen säilyttämisen tukeminen. Nimeäminen edellyttää, että kyse on toimintamuodoltaan sellaisesta ulkomaisesta yhdistyksestä tai säätiöstä, joka on rinnastettavissa kotimaiseen yhdistykseen tai säätiöön. Verohallitus pitää vuosittain päivitettävää luetteloa lahjoituksensaajista.

Tuloverolain 57 §:n toisen kohdan mukainen lisäys rahastosta on sekin tärkeä. Yliopistorahasto on erillinen oikeushenkilö. Tuloverolain 3 §:n mukaan yliopistorahasto katsotaan verotuksessa yhteisöksi. Yliopistorahastoa ei aikaisemmin mainittu TVL 57 §:ssä tahona, jolle voitaisiin antaa vähennyskelpoisia lahjoituksia. Myöskään Verohallitus ei säännöksen perusteella voinut nimetä yliopistorahastoa vähennyskelpoisen lahjoituksen saajaksi.

Yhdistyksen, laitoksen tai säätiön yhteydessä toimiva rahasto voidaan nimetä vähennyskelpoisen lahjoituksen saajaksi, jos rahaston varsinaisena tarkoituksena on tieteen, taiteen tai suomalaisen kulttuuriperinteen säilyttämisen tukeminen. Näin ollen nimeäminen voi koskea esimerkiksi muuta yleishyödyllistä toimintaa harjoittavan yhdistyksen rahastoa, jonka varsinaisena tarkoituksena on tieteen tukeminen. Muutos vastaa aikaisempaa käytäntöä.

Yhteisöt saavat siis vähentää yhtenäisin perustein 250 000 euroon saakka ne rahalahjoitukset, jotka tehdään tiedettä, taidetta tai suomalaisen kulttuuriperinteen säilyttämistä edistävään tarkoitukseen. Edellytyksenä on, että saajana on valtio, yliopisto, korkeakoulu tai näiden yhteydessä oleva yliopistorahasto ja että lahjoitus on vähintään 850 euroa. Yhteisöt voivat vähentää lisäksi enintään 50 000 euron suuruiset rahalahjoitukset, jotka tehdään samoja tavoitteita palveleviin tarkoituksiin Verohallituksen nimeämälle yhdistykselle, säätiölle tai tällaisen yhteydessä olevalle rahastolle. Sääntely koskee yhtä lailla kaikkia Euroopan talousalueella olevia, edellytykset täyttäviä saajia.

Muutoksella on haluttu tehdä mahdolliseksi nykyistä suuremmat yksityiset tuet näihin -yhteiskunnan kannalta arvokkaisiin kohteisiin. Valtiovarainvaliokunta totesi muistossaan, että lahjoitusvähennyksen korkeakoulukäsite käsittää vakiintuneesti myös ammattikorkeakoulut. Ammattikorkeakoululle tehdyt rahalahjoitukset voidaan siis vähentää samoin edellytyksin kuin yliopistoille tehdyt lahjoitukset.

Luonnollisen henkilön lahjoitusvähennys

Luonnollinen henkilö ja kuolinpesä saa vähentää puhtaasta ansiotulostaan vähintään 850 euron ja enintään 250 000 euron suuruisen rahalahjoituksen, joka on tehty tiedettä tai taidetta edistävään tarkoitukseen Euroopan talousalueella olevalle julkista rahoitusta saavalle yliopistolle tai korkeakoululle taikka näiden yhteydessä olevalle yliopistorahastolle.

Rajat ovat lahjansaajakohtaisia. Vähennyskelpoisuuden euromääräiset rajat ovat samat kuin yhteisöjen lahjoitusvähennyksen. Kyse ei ole verovelvollisen tulon hankkimisesta tai säilyttämisestä aiheutuneiden menojen vähentämisestä, vaan erityisesti yliopistouudistukseen liittyvästä kannusteesta yliopistojen yksityisen rahoituksen lisäämiseksi. Lahjoitusvähennystä ei oteta huomioon ansiotulolajin tappiota laskettaessa. Luonnollisen henkilön lahjoitusvähennys tehdään verovelvollisen puhtaasta ansiotulosta valtion- ja kunnallisverotuksessa.

Valtiovarainvaliokunta totesi eduskuntakäsittelyn yhteydessä selvyyden vuoksi, että vähennysoikeus koskee yhtä lailla myös ammattikorkeakouluille tehtyjä rahalahjoituksia. Näin on tulkittu vakiintuneesti jo nyt yhteisöjä koskevaa lahjoitusvähennystä sovellettaessa. Selvyyden vuoksi se myös totesi myös, ettei yliopiston juridisella muodolla ole merkitystä vähennysoikeuteen. Kumpikaan säännös, TVL 57 § ja uusi 98 a § ei sisällä tällaista rajausta. Siten myös säätiömuotoinen yliopisto voi olla lahjoituksen saajana yhtä lailla kuin muutkin yliopistot. Vastaavasti myös ammattikorkeakoulut voivat olla erilaisia juridiselta muodoltaan.

Lahjoitusten vähentämismahdollisuuden avaaminen yksityishenkilöille on hyvin perusteltua. Suomessa on todennäköisesti suuri joukko henkilöitä, jotka ovat valmiita tekemään lahjoituksia tieteen ja taiteen hyväksi. Tätä lahjoituspotentiaalia vähennysoikeus on omiaan kasvattamaan.

Vähentämismahdollisuutta tulisi edelleen laajentaa

Yritysten osalta lahjoittamismahdollisuus rajoittuu nykyisin vain yhteisömuotoisiin yrityksiin. Lisäksi lahjoitusmahdollisuus on vieläkin määrältään sangen rajattu ja se koskee vain tietyissä tarkoituksissa tehtyjä lahjoituksia tiettyihin kohteisiin.

Muutosmahdollisuuksia on useita. Lahjoitusten vähentämismahdollisuus olisi syytä avata myös muille elinkeinonharjoittajille kuin yhteisöille. Yksityiset elinkeinonharjoittajat, avoimet yhtiöt ja kommandiittiyhtiöt tulisi asettaa tältä osin samaan asemaan eli myös muille kuin yhteisöille tulisi sallia lahjoitusvähennyksen tekeminen. Vähennyksen määrää tulisi myös asteittain nostaa. Lahjoitusmahdollisuutta ei tulisi myöskään jäykästi kytketä rahalahjoitukseen. Joissakin tapauksissa myös muun kuin rahan lahjoittaminen voi olla järkevää. Kysymys voi olla esimerkiksi kiinteistöstä tai taide-esineistä. On myös kysyttävä, miksi yksityishenkilöiden osalta vähennys on määräaikainen? Kai korkeakoulut tarvitsevat lahjoitusvaroja tämän jälkeenkin!

Nykyinen oikeustila on pitkäaikaisen kehityksen tulos. Se tuskin on myöskään tämän kehityksen päätepiste.

Matti Myrsky
professori, Joensuun yliopisto