2/09

  • pääsivu
  • sisällys
  •  

    Mielenosoituksen päätteeksi parinkymmenen hengen joukko valtasi yöksi Helsingin yliopiston hallintorakennuksen.

     

    Lakiesitys vei yliopistoväen kaduille

    Hallituksen esitys uudeksi yliopistolaiksi vei yliopistolaiset kadulle suurin joukoin. Kapinaliike vaatii, että yliopistouudistus on tehtävä aivan toisista lähtökohdista kuin lakiesityksessä on esitetty. Lain vastustajat eivät usko olevansa vaikuttamisessa myöhässä.

    Eduskunnan käsittelyyn 20.2. tullut ehdotus uudeksi yliopistolaiksi sai monet yliopistolaiset osallistumaan edellisenä päivänä järjestettyyn mielenosoitukseen. Helsingin yliopistossa klo 14 alkaneen ulosmarssin seurauksena luentoja peruutettiin ja tuhatkunta opiskelijaa, tutkijaa, yliopiston henkilökuntaan kuuluvaa ja muuta asian tukijaa lähti äänekkääksi kulkueeksi keskustan kaduille. Myös muissa yliopistokaupungeissa järjestettiin vastaavia mielenilmaisuja.

    Professori J.P. Roos on esiintynyt julkisuudessa aktiivisesti lakiuudistuksen vastustajana. Hän teki yksityisesti kyselyn Helsingin yliopiston suuren konsistorin jäsenten keskuudessa ja tulos on melko murskaavasti yliopistolain ja varsinkin sen soveltamisen vastainen.

    — 221 vastaajasta vain 47 kannatti lakia ja 39 kannatti konsistorin periaatepäätöstä johtosäännöstä. Helsingin yliopiston johdolla ei siis ole mandaattia uudistuksen ajamiseen, Roos toteaa.

    — Olen itse ollut lakia vastaan jo melko pitkään, mutta yksin on paha olla oikeassa. Onneksi ihmiset ovat nyt heränneet. Monille viimeinen pisara oli Helsingin yliopiston konsistorin marraskuinen periaatepäätös, jossa yliopiston hallintoa muutetaan radikaalisti ja valtaa viedään pois laitos- ja oppiainetasolta.

    Lakiehdotus on kokenut suurta vastarintaa, sillä sen pelätään kytkevän yliopistot elinkeinoelämän palvelemiseen ja olevan askel tiedon tuotannon ja sen jakamisen tiukempaan kontrolliin. Myös vallan keskittäminen yliopiston ylimmälle johdolle vahvistaisi yliopiston sisäisiä hierarkioita ja heikentäisi opiskelijoiden ja opettaja-tutkijoiden vaikutusvaltaa. Käynnissä olevassa uudistuksessa tulisi pikemminkin puuttua opiskelijoiden ja henkilökunnan päivittäin kohtaamiin ongelmiin. Eri puolilla Eurooppaa opiskelijat ovat kamppailleet viime vuosina samankaltaisia heikennyksiä vastaan. Mielenilmaukset myös jatkuvat: esimerkiksi Ranskassa yliopistoväki oli barrikadeilla myös 19. helmikuuta.

    Yliopistolaisten ääni ei kuulunut

    Käynnistynyt liike aikoo vaikuttaa lakiesityksen eduskuntakäsittelyyn ilmaisemalla julkisesti vaatimuksiaan ja yrittämällä osoittaa lakiesitykseen liittyviä ongelmakohtia. Tarkoituksena on myös kannustaa aiemmasta poikkeavaan yliopistojen sisäiseen toimintaan.

    — Toivon, että eduskuntakäsittelyssä lakia tarkennetaan. Kysehän on siitä, että jos yliopistot itse ovat valmiita luopumaan autonomiastaan ja siirtymään ulkopuolelta tulevaan käskytykseen, niin sen estämiseen tarvitaan laki, Roos sanoo.

    Monet ovat ihmetelleet, että eivätkö yliopistolaiset ole havahtuneet asiaan hieman liian myöhään.

    — Sehän nähdään, Roos heittää.

    — Lakiesitys oli mielenosoitusta suunniteltaessa vasta tulossa eduskunnan käsittelyyn, eikä kritiikki siten voi olla myöhässä, jos siis uskotaan, että eduskunnalla on vielä jokin rooli suomalaisessa päätöksenteossa, akatemiatutkija, FT Martina Reuter sanoo.

    — Puhe myöhässä olemisesta on pelottavaa siksi, että se paljastaa, kuinka yleisesti ajatellaan, ettei eduskunnalla ole mitään varsinaista päätösvaltaa. Tietyssä mielessä näin on viimeisen kymmenen vuoden aikana ollut, mutta se ei tarkoita, että sen enempää yliopistolaisten kuin kansanedustajien pitäisi se hyväksyä, Reuter korostaa.

    Hän itse uskoo, että monet lain valmisteluun osallistuneet rehellisesti olettavat, että yliopistolaisia on kuultu ennen lakiuudistuksen laatimista.

    — On vaikea sanoa tarkalleen, missä on menty vikaan. Osin on kysytty vääriltä tahoilta, osin liian kiireisellä aikataululla ja osin väärällä tavalla niin, että on tarjottu valmiita malleja, joihin on voinut vastata vain kyllä tai

    Monelle Helsingin yliopistossa työskentelevälle kapinaliikkeeseen ryhtyminen liittyi yliopiston sisäiseen johtosääntöuudistukseen pikemmin kuin itse lakiin. Tämän uudistuksen myötä herättiin huomaamaan ongelmia m

    — HY:n konsistori päätti viime marraskuussa johtosääntöuudistuksen periaatteista ja tähän kokoukseen kerättiin melko laaja adressi, joka kyseenalaisti uusia linjauksia varsinkin dekaanien ja laitosjohtajien valinnan osalta. Konsistori ei huomioinut kritiikkiä juuri lainkaan. Tämä oli monelle se viimeinen niitti, Reuter arvioi.

    Painostusta jatkettava

    Uudistus nähdään osana laajempaa yhteiskunnallista kehitystä. Todennäköisesti oppositio tulee eduskuntakäsittelyssä suhtautumaan lakiehdotukseen kriittisemmin kuin hallituspuolueet, mutta tästä ei automaattisesti seuraa, että kriittiset yliopistolaiset kannattaisivat oppositiopuolueita. Vihreille eduskuntakäsittely on suuri haaste.

    — Puolue nauttii monien mielipidemittausten mukaan laajaa kannatusta opiskelijoiden ja yliopistolla työskentelevien parissa. Saa nähdä, miten he onnistuvat tätä luottamusta lunastamaan, Reuter pohtii poliittista asetelmaa.

    Sivistysvaliokunnalle suunnattuun adressiin kerätään parhaillaan netissä nimiä. Jo ensimmäisen vuorokauden aikana siihen kertyi tuhansia allekirjoituksia. Varsinainen mielenosoitus oli menestys.

    — Mielenosoitus keräsi jopa enemmän ihmisiä kuin olimme odottaneet. Myös muissa kaupungeissa järjestetyissä mielenilmaisuissa osallistujia oli runsaasti, mikä oli erittäin hienoa, Reuter toteaa.

    — Toivon ja uskon, että lakiehdotukseen tulee merkittäviä muutoksia eduskunnan sivistysvaliokunnan käsittelyssä. Tällä hetkellä se on taho, johon toivo kannattaa laittaa. Painostusta on jatkettava edelleen, jotta halutut muutokset saadaan aikaiseksi. On tärkeää myös olla aktiivisesti yhteydessä sivistysvaliokuntaan ja varmistaa, että siellä kuultavat asiantuntijat ovat todellakin oikeita asiantuntijoita lakiuudistuksessa.

    Lisätietoa verkossa osoitteessa
    www.opiskelijatoiminta.net

    Teksti: Arja-Leena Paavola
    Kuvat: Veikko Somerpuro