Ulkopuolisten määräysvalta hallinnossa kasvaa
Suomessa yliopistojen hallituksissa on
nyt enimmillään vain kolme ulkopuolista
jäsentä. Vauhdilla edistyvän yliopistolakiuudistuksen
myötä ulkopuolisten
määrä kasvaa – eräiden hahmotelmien
mukaan jopa puoleen hallituksen jäsenten
kokomäärästä.
Kysyimme eri tahoilta, mitä mieltä
ulkopuolista ollaan. “Kyllä niillä on ollut
annettavaa, mutta nykyinen määrä riittää”,
katsoivat hallituksissa toimivat
henkilöstön edustajat. Nykyisin yliopistojen
hallituksissa toimivat ulkopuoliset
mieluusti taas lisäisivät määräänsä.
Maan hallitus linjasi iltakoulussaan marraskuun
lopussa yliopistouudistuksen suuntaviivat. Sisäisestä
hallinnosta todettiin seuraavaa:
- rehtorin toimivaltaa vahvistetaan. Samalla
toimivalta rehtorin nimittämisessä siirtyy yliopiston
hallitukselle
- julkisoikeudellisina laitoksina toimivissa yliopistoissa
hallituksen jäsenet valitaan yliopiston
sisäisellä valintamenettelyllä, kuten perustuslain 123 §:n mukainen itsehallinto edellyttää
- ulkopuolisten jäsenten lukumäärää lisätään
kaikkien yliopistojen ylimpänä toimielimenä toimivissa
hallituksissa. Myös julkisoikeudellisten
laitosten hallitusten vastuu strategisesta päätöksenteosta
ja taloudenhoidosta kasvaa
- opetusta ja tutkimusta koskevissa asioissa päätöksenteko
toteutuu yliopiston sisällä akateemisen
itsehallinnon mukaisesti
Maan hallitus ei siis ottanut iltakoulussaan kantaa
selvitysmiesten Jääskinen & Rantanen -raportissa
esitettyyn kaksiportaiseen hallintomalliin
eikä myöskään yliopistojen hallitusten kokoonpanoon.
Kaksiportaisuus onneksi kuopattu?
Selvitysmiehet Niilo Jääskinen ja Jorma Rantanen
esittivät reilu vuosi sitten julkistetussa raportissaan
Yliopistojen taloudellisen ja hallinnollisen
aseman uudistaminen, että yliopistojen hallinto
eriytyisi “kahteen kerrokseen”: niillä olisi
johtokunta ja konsistori. Johtokunta päättäisi
strategisesta kehittämisestä ja konsistorille jäisi
ns. akateemiset asiat.
Yliopistolakia, johon tulee myös pykälät hallintorakenteesta
ja hallintoelinten kokoonpanosta, valmistellaan kuumeisesti. Nyttemmin onkin
puhuttu siitä, ettei Jääskisen & Rantasen raportin
kaksiportainen hallintomalli ole mikään “kirkossa
kuulutettu”.
Yliopistolakivalmistelua lähellä olevista piireistä
sekä eräistä “hallintomallihahmotelmista”
on kiirinyt tietoja siitä, että yksiportaisuus olisi
vahvoilla ja yliopiston ylin päättävä hallintoelin
olisi hallitus.
Tämän lehden julkaisijatahot ovat suhtautuneet
kielteisesti kaksiportaiseen hallintomalliin
ja ovat jo pitkään vaikuttaneet yksiportaisuuden
puolesta. Liitot pistävätkin nyt luonnosasteella
ovat “harjoitelmat” tältä osin tyydytyksellä merkille.
Liittojen mielestä strategisia ja akateemisia
asioita olisi ollut erittäin vaikeaa erottaa toisistaan
ja kaksiportaisuus olisi lisännyt vain byrokratiaa.
Yliopistolakia valmistelevan ohjausryhmän
jäsenien piiristä on kantautunut tietoja myös siitä,
että yksiportaisuuden myötä osa ns. akateemista
asioista tulisi rehtorin päätettäväksi tai ne
ratkaistaisiin tiedekuntatasolla.
Yliopistolakiluonnos tulee lausuntokierrokselle
kesän kieppeillä ja lausuntoja pyydetään
syyskuun loppuun mennessä.
Esimerkkiä kansainvälisiltä kentiltä
Suomessa yliopistojen hallitusten koko vaihtelee
(ks. oheinen taulukko). Oulun yliopiston
hallituksessa on peräti 20 jäsentä, kun esimerkiksi
Joensuu on pärjännyt 11:llä. Kansainvälinen trendi on hallitusten koon pienentyminen.
Valtiosihteeri Raimo Sailas lähetti Ylioppilaslehden
1/08 kolumnissa terveisiä maan
“äly”mystölle ja kehotti hakemaan argumentteja
eurooppalaisesta yliopistopolitiikasta tunkkaisten
antikvariaattien sijaan. Ulkomaiset esimerkit
ovatkin olleet vauhdilla etenevän yliopistojen
taloudellisen ja hallinnollisen aseman
muuttamisen moottorina. Suomenkaltainen
yksiportainen hallintorakenne on Ruotsissa ja
käytännössä myös Tanskassa. Sen sijaan Alankomaissa,
Englannissa, Kanadassa, Saksassa ja Yhdysvalloissa
hallinto on yleensä kaksiportainen:
siihen kuuluu sekä hallitus että senaatti. Myös kolmiportaisuutta
esiintyy. Englannin vanhoissa yliopistoissa
on neuvosto (council), senaatti ja court.
Meillä yliopistolain muutos vuodelta 2005
velvoitti nimeämään hallituksiin vähintään yhden
ulkopuolisen. Enintään heitä voi olla kolmannes,
mutta käytännössä heitä on nyt 1-3.
Varsinkin Elinkeinoelämän keskusliitto on lobbausvoimallaan
ajanut ulkopuolisille enemmistöasemaa.
Tähänkin vaateeseen on haettu pontta
kansainvälisiltä kentiltä.
Ruotsissa, Tanskassa ja Englannissa ulkoisilla
jäsenillä on enemmistö. Alankomaissa hallintoneuvosto
voi koostua ulkoisista tai sisäisistä jäsenistä
yliopistosta riippuen. Itävallassa neuvostossa
on pelkästään ulkopuolisia jäseniä. Saksassa
on vasta vähitellen menty suuntaan, jossa yliopistohallitukseen
yleensä hyväksytään ulkopuolisia
jäseniä.
Meillä hallituskokoonpanon muutoksen ensisijainen
syy on yliopiston itsenäisempi taloudellinen asema. Hallitus on se, joka on ensisijaisesti vastuussa
yliopiston varallisuusasemasta.
Enemmistö ulkopuolisille, vai ei?
Yliopiston johtokunnan/hallituksen kokoonpanosta
Jääskinen ja Rantanen eivät tunnetussa
raportissaan päässeet yksimielisyyteen. Jääskinen
katsoi, että johtokunta koostuisi 13 jäsenestä:
kaksi professoria, yksi muun opetus- ja tutkimushenkilökunnan
edustaja, yksi muun henkilöstön
edustaja, kaksi opiskelijaedustajaa sekä
seitsemän yliopistoon kuulumatonta. Ulkopuolisilla
olisi siis enemmistö ja johtokunta valitsisi
yhden ulkopuolisista jäsenistään puheenjohtajaksi.
Rantanen puolestaan nimeäisi johtokuntaan
11 jäsentä: kolme professoria, yksi muun opetus-
ja tutkimushenkilöstön edustaja, yksi muun
henkilöstön edustaja ja kaksi opiskelijaedustajaa.
Johtokuntaan kuuluisi lisäksi kolme ulkopuolista
jäsentä. Rantasen mallissa rehtori toimisi
johtokunnan puheenjohtajana.
“Hallintomalliharjoitelmasta” kiirineiden tietojen
mukaan hallitusten jäsenistä olisi peräti
puolet ulkopuolisia. Hallituksen jäsenten lukumäärä
vähenisi selvästi nykyisestä.
Tämän mallin mukaan ulkopuolisten asema
vahvistuisi selkeästi sen vuoksi, että hallitus valitsisi
yhden ulkopuolisista jäsenistä puheenjohtajaksi.
Tämä merkinnee käytännössä sitä, että
ulkopuolisille tulee enemmistö. Voisi kuvitella,
että ulkopuolinen puheenjohtaja varmaan
useimmiten äänestää ulkopuolisrintamassa ja
äänestyksessä äänten mennessä tasan puheenjohtajan
ääni ratkaisee. Tämä mallihahmotelma on
siis lähempänä Jääskistä kuin Rantasta.
Säätiön hallitus on asia erikseen
Säätiöpohjaisen innovaatioyliopiston ja julkisoikeudellisina
laitoksina toimivien yliopistojen
hallinnot eriytyvät. Säätiön hallintoa koskee yliopistolain
lisäksi ensisijaisesti säätiölaki. Hallituksen
valinnasta ja toimikaudesta määrätään
säätiön säännöissä, joiden tekemiseen osallistuvat
säätiöön varallisuutta luovuttavat tahot. Innovaatioyliopiston
hallituksen enemmistö koostunee
näiden tahojen edustajista.
Huhujen mukaan hallituspaikka säätiöyliopiston
hallituksessa tullee maksamaan kymmeniä
miljoonia euroja.
Innovaatioyliopistoa valmisteleva johtoryhmä
teki tammikuussa tutustumismatkan Cambridgen
huippuyliopistoon. Siellä suomalaiset
saivat kuulla, että päätösvalta halutaan säilyttää
yliopistolaisten käsissä.
- Kukaan ulkopuolinen ei kerro meille, mitä
meidän pitäisi tehdä. Yliopistoihmiset ymmärtävät
itse paremmin kuin elinkeinoelämän edustajat,
miten yliopistoa tulee johtaa, totesi suomalaisvierailleen
tohtori Kate Pretty, joka toimii
Cambridgen yliopiston kanslerin yhtenä
apulaisena. (Suomen Kuvalehti 15.2.2008)
Tieteellinen asiantuntemus turvattava
Tieteentekijöiden liitto, Professoriliitto ja OAJ
antoivat viime syksynä lausuntonsa yliopistolaitoksen
uudistamisen suuntaviivat -muistiosta.
Liittojen mielestä tieteellinen asiantuntemuksen
tulee säilyä yliopistojen hallituksissa.
Professoriliitto lähtee siitä, että enemmistö
hallituksen jäsenistä tulee yliopistosta. Vain tällä
turvataan yliopistojen tehtävien kannalta välttämätön
tieteellinen asiantuntemus. Käytännössä
tämä merkitsee erityisesti professorien edustuksen
turvaamista hallintoelimissä.
Tieteentekijöiden liitto pitää tärkeänä sitä,
että hallintoa uudistettaessa yliopistoon kuuluvat,
vaaleilla valitut jäsenet ovat hallintoelimissä
enemmistönä ja että rehtori valitaan tiedeyhteisön
sisältä. Henkilöstön edustus ja tieteellinen
asiantuntemus on riittävästi turvattava yliopistojen
hallinnon eri tasoilla. Kolmikanta on säilytettävä,
mutta ulkopuolisten jäsenten asiantuntemusta
hallintoelimissä voidaan hyödyntää nykyistä
enemmän.
Myös OAJ katsoo, että ulkopuolisen edustuksen
asiantuntemusta voidaan lisätä, mutta päätäntävallan
tulee säilyä yliopistoasioita tuntevien
käsissä. Hallinnon kehittämisen lähtökohtana
tulee olla tutkimus- ja opetusyhteisön kollegiaalisen
hallintotavan kunnioittaminen.
Kirsti Sintonen
Lähteinä käytetty mm.
Niilo Jääskinen ja Jorma Rantanen: Yliopistojen taloudellisen
ja hallinnollisen aseman uudistaminen,
Opetusministeriön työryhmämuistioita ja selvityksiä
2007:2;
Teknillisen korkeakoulun, Helsingin kauppakorkeakoulun
ja Taideteollisen korkeakoulun yhdistyminen
uudeksi yliopistoksi, Opetusministeriön työryhmämuistioita
ja selvityksiä 2007:16;
Marjukka Liiten: Elinkeinoelämän ja kuntien ääni
kuuluu jo yliopistojen päätöksenteossa, Helsingin
Sanomat 22.11.2007
Tuomo Lappalainen: Matkalla huipulle, Suomen Kuvalehti
15.2.2007
Yliopistolaisten
kommentteja
ulkopuolisista
“He tarkastelevat yliopiston asioita
yleensä oman konserninsa näkökulmasta
ja ovat tarjoamassa omaa toimintakulttuuriaan.
Yksi yleisimpiä linjauksia on:
tuottamatonta toimintaa tulee karsia.”
“Meillä on ihan aktiivinen kannanottaja
ja tärkeä myös yliopiston lobbarina.”
“Ulkopuolinen tukee lähinnä rehtorin
linjauksia ja muistuttaa maailman
markkinoiden kovenevasta kilpailusta.”
“He ovat tuoneet uusia ja rakentavia näkökulmia
mm. strategiakeskusteluun, rakenteellisiin
asioihin, ammattikorkeakoulujen
ja yliopiston välisiin suhteisiin
sekä työllistymisnäkökulmiin.”
Acatiimi keräsi yliopistojen hallituksissa toimivilta
liittojen aktiiveilta kommentteja ulkopuolista
jäsenistä. Enemmistö palautteesta oli positiivista,
mutta mahtui joukkoon myös toisenlaisia kommentteja. Niitä ei kuitenkaan haluttu esittää
nimen kanssa.
Melko yleinen huomio oli se, että yleensä ulkopuoliset
kannattavat hallinnon linjauksia.
Henkilöstönäkökulman tukeminen on harvinaisempaa.
Toki tällaistakin tapahtuu. Muutama
vuosi takaperin ison yliopiston hallituksen ulkopuolinen
jäsen sai pyyhkeitä hallintojohtajalta
siitä, että oli äänestänyt henkilöstön kannanmukaisesti.
“Äänestit väärin”, hallintojohtaja oli
tokaissut.
Monet yliopistolaiset ihmettelivät sitä, mistä
kaikki uudet, asiantuntevat ulkopuoliset löytyvät,
jos heidän määräänsä aiotaan lisätä paljonkin.
Vinkkinä esitetään, että elinkeinoelämän ja
kaupungin viskaalien lisäksi heitä voisi etsiä
merkittävien järjestöjen tai vaikkapa valtion –
vuoden 2010 jälkeenhän yliopistot eivät ole enää
valtion tilivirastoja – tehtävistä.
Lisäksi toivottiin, että uudet ulkopuoliset toimisivat
aktiivisesti työelämässä. Vaikka eläkeläisillä
olisi aikaa istua kokouksissa, heidän työelämätietämyksensä
ohenee kuitenkin melko nopeasti.
Yliopistojen hallituksissa ulkopuolisia on ollut
jäseninä kovin eripituisia aikoja: Tampereen
teknillisen yliopiston hallituksessa ulkopuolisia
on ollut jo yhdeksän vuoden ajan, kun taas Turun
yliopistossa vasta vuoden 2007 alusta.
Seuraavassa neljä kommenttia maan eri puolilta
ja erityyppisistä yliopistoista.
- Professori Helge Lemmetyinen on istunut
Tampereen teknillisen yliopiston
hallituksessa kaikkiaan neljä kolmivuotiskautta.
TTY:n hallituksessa on ollut
yhdeksän vuoden ajan kaksi ulkopuolista jäsentä.
Lemmetyinen luonnehtii heidän kokouksiin
osallistumistaan yleensä aktiiviseksi.
TTY:n johtosääntö määrittelee hallituksen
tehtäväksi “kehittää yliopiston toimintaa, päättää
opetuksen suuntaviivoista ja tutkimuksen
painopisteistä sekä seurata ja arvioida tutkimuksen
ja koulutuksen tuloksellisuutta, laatua ja yhteiskunnallista
vaikuttavuutta”.
- Nämä voisivat olla myös ulkopuolisten jäsenten
tärkeimpiä tehtäviä. Tällaisten laajakantoisten
asioiden käsittelyyn ei kuitenkaan riitä
hallitusten pöytäkirjojen ja kokousten esityslistoihin
tutustuminen ennen hallituksen kokousta,
vaan se edellyttää jatkuvaa yliopistomaailman
ja -politiikan seuraamista sekä asioiden taustoihin
paneutumista. Jos tämä puuttuu, niin ulkopuolisten
jäsenten varsinaiseksi vaikutukseksi
voi jäädä tehtyjen esitysten hyväksyminen tai kannattaminen – ei niihin vaikuttaminen.
- Mielestäni olennainen kysymys ei ole se,
onko ulkopuoliset tahot edustettuina hallituksessa
vai ei, vaan se, että kaikilla hallituksen jäsenillä
on edellytykset seurata yliopiston toimintaa
siinä määrin, että he voivat perustaa päätöksensä
asiantuntevaan tietoon yliopistosta.
- Yritysten, julkisten yhteisöjen sekä kuntien
ja kaupunkien luottamus- ja virkaelimissä toimivien
poliitikkojen osallistuminen yliopistojen
hallintoon on myönteistä sen kaksisuuntaisen
yhteiskunnallisen vaikuttamisen kannalta. Tuloksellisinta
olisi kuitenkin rajoittaa päätöksenteko
periaatteellisiin suuntaus- ja linjauskysymyksiin,
missä yhteiskunnallisen vaikuttamisen
asiantuntemus on korkeinta, ja jättää operatiivisessa
hallinnossa opetus- ja tutkimushenkilökunnalle
jatkossakin määräävä vaikutusvalta.
-
Oulun yliopiston hallitus on kooltaan suurin:
jäseniä on kaikkiaan 20. Ulkopuolisia on toiminut
hallituksen varsinaisina jäseninä kahden
kaksivuotiskauden ajan.
Lehtori Juha Huikari on ollut Oulun yliopiston
hallituksessa kaksi kolmivuotiskautta. Huikarin
mielestä nykyiset kaksi ulkopuolista jäsentä,
toinen edustaa julkista sektoria ja toinen elinkeinoelämää,
ovat osallistuneet kokouksiin hyvin
aktiivisesti ja kiinnostuksella.
- He ovat nostaneet esiin yliopiston “lähiyhteiskunnan”
näkemyksen käsiteltäviin asioihin.
Itse yliopiston sisäisiä asioita he eivät ole kommentoineet,
mikä osoittaa mielestäni sen, että he
ovat oivaltaneet hyvin tehtävänsä ja “roolinsa”.
Nyt ajettavassa ulkopuolisten jäsenten määrän
kasvattamisessa Huikari näkee uhkatekijöitä.
- Kaikki uudet ulkopuoliset eivät välttämättä
tunne hyvin yliopiston sisäisiä asioita ja hallituksen
roolin muuttuessa he joutuisivat ottamaan
kantaa myös niihin. Tällöin on vaarana, että osin
joutuisivat “toimivan johdon myötäilijän” rooliin.
- Nykymuoto, jossa ulkopuoliset muodostavat
selvän minoriteetin ja tuovat mukanaan tärkeän
ulkopuolisen näkökulman, on mielestäni
toimivampi ratkaisu kuin nyt suunniteltu suuri
lisäys heidän määrässään.
-
Koordinaattori Minna Jokela on toiminut Turun
yliopiston hallituksen jäsenenä neljä vuotta.
TY:n hallituksessa ulkopuolisia jäseniä on
ollut vasta yhden vuoden ajan.
- Kokemukset nykyisistä ulkopuolisista jäsenistä
ovat hyviä. He ovat hallituksen kokouksissa
paikalla melkein aina ja tuovat puheenvuoroissaan
ennakkoluulottomasti esille ulkopuolista
näkemystä kuitenkin arvostaen hallituksen yliopistolaisten
tietämystä.
Jokelan mielestä ulkopuolisten valinnassa
kävi hyvin, koska asiaa puitiin hallituksen kokouksissa
moneen kertaan ja sopivia ehdokkaita
etsittiin.
- En kuitenkaan usko, että ulkopuolisia tarvittaisiin
lisää. Eli en ymmärrä, miten ulkopuolisista
koostuvan hallitusten ja sisäisten hallitusten
välinen työjako voitaisiin yksinkertaisesti
hoitaa. Esimerkiksi yliopiston lausunnoissa opetusministeriölle
on käytännössä aina kysymys
akateemisista asioista.
- Ulkopuolisten jäsenistön enemmistö hallituksessa
myös lisäisi byrokraattien valtaa akateemisen
yhteisön sijaan, koska ulkopuoliset olisivat
jokseenkin riippuvaisia esittelevistä virkamiehistä
ja heidän valmistelustaan.
- Jos hallitusten enemmistö olisi ulkopuolisilla,
eivät ne minun mielestäni voisi – tutkimuksen
ja opetuksen autonomiaa loukkaamatta –
tehdä päätöksiä kuin rahoituksen hankkimisesta
yliopistolle.
-
Professori Ilkka Virtanen on toiminut
pitkään Vaasan yliopiston hallituksessa,
yhteensä peräti 21 vuotta. Kaksi ulkopuolista
jäsentä tuli hallituksen jäseniksi
vuonna 2002.
Virtasella on ulkopuolista hyvin myönteisiä
kokemuksia: he ovat sitoutuneita ja aktiivisia.
- Ulkopuoliset ovat tuoneet mukanaan tarvittavaa
yleisempää näkökulmaa – dekaanit katsovat
asioita joskus liikaakin oman tiedekuntansa
vinkkelistä, muu henkilökunta ja opiskelijat
vastaavasti omistaan.
Virantäyttöihin ulkopuoliset eivät ole puuttuneet.
He ovat ottaneet kantaa strategioihin, visioihin
ja missioihin sekä toiminta- ja taloussuunnitelmiin
eli sellaisiin asioihin, joihin heillä
on annettavaa.
Virtasen mielestä yliopiston hallituksen esittelijäkunta
ryhdistäytyi ulkopuolisten myötä.
- Sen olen huomannut näiden monien vuosien
aikana, että yliopiston sisältä valittu hallitus
on äärimmäisen säilyttävä. Jos muutoksia halutaan,
ulkopuolisia tulee lisätä. Asiantuntemuksen
pitää kuitenkin olla tärkein peruste hallituksen
jäsenyydelle.
Kun hallintomallia muutetaan, Virtanen säilyttäisi
akateemisia asioita koskevan päätäntävallan
sisäisellä hallituksella.
Viisi kysymystä
yliopistojen hallitusten
ulkopuolisille jäsenille
1. Kuinka pitkään olette ollut yliopiston
hallituksen jäsen?
2. Moneenko kokoukseen olette osallistunut?
3. Millaiselta hallitustyöskentely vaikuttaa?
4. Mikä on mielestänne suurin lisäarvo, minkä
ulkopuolinen jäsen tuo yliopiston hallitukseen?
5. Mikä on mielestänne sopiva määrä ulkopuolisia
jäseniä yliopiston hallituksessa?
Reima Kettula
toimitusjohtaja, Metso-Paper
Jyväskylän yliopiston hallituksen jäsen
1.
Kolmivuotisesta hallitusjäsenyydestä on kulunut
2,5 vuotta.
2.
Ensimmäisenä vuonna osallistuminen 95 %.
Viimeisen vuoden aikana n. 80 %. Kokoustiheys
on kokous kerran kolmessa viikossa.
3.
Erittäin muodollinen ja tiukasti normeja
noudattava.
4.
Ulkopuolinen näkemys toivottavasti on auttanut
avartamaan yliopistohenkilöstön näkökulmaa.
Yritysmaailman lähestyminen asioihin
on huomattavasti nopeatempoisempaa kuin
jäykässä yliopistomaailmassa. Myös kokoukset
ovat mielestäni nyt hieman rennompia kuin alkuvaiheessa.
5. Meidän hallituksessa on kaksi ulkopuolista
jäsentä. Periaatteessa ulkopuolisia jäseniä voisi
olla enemmänkin, mutta se edellyttää että rutiiniasiat
ja nimitysasiat pitäisi hoitaa jollakin
muulla tavalla. Kokouksia myös pitäisi olla
maksimissaan yksi per kuukausi.
Päivi Kärkkäinen
pääjohtaja, Suomen Kansallisooppera
Tampereen yliopiston hallituksen jäsen
1. Ensimmäistä kautta (31.8.2007-31.7.2010)
varsinainen jäsen, edellisen kauden ajan
(1.10.2004-31.7.2007) olin pääjohtaja Kari
Neilimon varajäsen
2. Kaikkiin, joihin suinkin olen päässyt. Tällä
kaudella kokouksia ei ole vielä ollut kovin
monta. Edellisellä kaudella olin hallituksen varajäsen
ja osallistuin niihin kokouksiin, joihin
Kari Neilimo varsinaisena jäsenenä ei päässyt.
On huomattava, että tultuani valituksi hallituksen
jäseneksi työelämässäni tapahtui iso
muutos: aloitin uudessa tehtävässä Suomen
Kansallisoopperan pääjohtajana joulukuun
alussa 2007, joten koko syksy ja alkukevät on
ollut omassa työelämässäni varsin hektistä aikaa.
3. Kiintoisalta – olen itse toiminut Tampereen
yliopistossa sekä opiskelijana että lehtorina ja
nyt myös opiskelijan äitinä - näkökulmia riittää
myös omakohtaisesti! Hallituksen koko on
varsin suuri – se varmaan haittaa elävää keskustelua.
4. Ulkopuolisen näkökulman, kyseenalaistuksia,
bench markingia muuhun yhteiskuntaan
5. Yksi on liian vähän.
Päivi Laajala
Oulun apulaiskaupunginjohtaja
Oulun yliopiston hallituksen jäsen
1. Olen ollut hallituksen jäsen
vuodesta 2006 alkaen.
2. Kokouksia on ollut keskimäärin
kerran kuukaudessa,
kesäkautta lukuun ottamatta.
Tarkat läsnäolotiedot löytyvät
yliopistolta pöytäkirjoista,
mutta olen pyrkinyt olemaan
läsnä mahdollisimman paljon.
Olen ollut pois muutamasta
kokouksesta oman
työni aiheuttamien esteiden
vuoksi.
3. Tehtäviä on paljon. Entistä enemmän hallituksen
tulisi paneutua strategisiin kysymyksiin ja
strategiseen johtamiseen; miten yliopistoa kehitetään
pitkällä ja lyhyellä aikavälillä. Uskon, että
uusi yliopistolaki ja sen myötä uusi hallintorakenne
antaa hallitukselle tähän nykyistä paremmat
edellytykset.
4. Ulkopuolisten jäsenten lisäarvo tulisi olla suurin
strategisten linjausten määrittelyssä ja päätöksenteossa.
Ulkopuolisten jäsenten tulisi viestittää
ympäröivän yhteiskunnan muutostarpeet
lyhyellä ja pitkällä aikavälillä. Miten maailma
ympärillä muuttuu ja mihin suuntaan yliopistoa
on kehitettävä. Ulkopuolisten jäsenten rooli
tulisi näkyä myös tuloksellisuutta, taloudellisuutta
ja vaikuttavuutta arvioitaessa ja arvioinnin
perusteella tehtävien linjauksien tarkistamisessa.
Nykyinen hallitus koostuu suurelta osin
yliopiston sisältä tulevista henkilöistä. Heillä on
hyviä näkemystä siitä, mihin suuntaan yliopistoa
on kehitettävä, mutta nykyinen hallituskokoonpano
helposti ylläpitää yliopiston nykyisiä
rakenteita.
5. Vähintäänkin puolet hallituksen jäsenistä tulisi
olla yliopiston ulkopuolisia jäseniä. Oulun
yliopisto on valmistautunut lainsäädäntömuutoksen
myötä tuleviin mahdollisuuksiin ja hallituksen
kokoonpano tulee muuttumaan. Muutosesitys
hallituksen osalta on hyvä.
Matti Niiranen
Kuopion kauppakamarin toimitusjohtaja
Kuopion yliopiston hallituksen jäsen
1. Olen ollut hallituksessa
vuodesta
2005 lähtien.
2. Kauteni aikana
on yksi kokous jäänyt
väliin, kaikkiin
muihin olen osallistunut.
3. Hallitustyöskentelyä
ovat leimanneet
luonnollisesti
Itä-Suomen yliopiston
valmisteluun liittyvät keskustelut ja päätökset.
Tilanne siis poikkeaa varmasti normaalista
ajasta, jos sellaista yliopistokentässä koskaan
on ollutkaan. Olen ollut aiemmin pitkään
yliopiston neuvottelukunnan jäsen ja seurannut
muutenkin yliopiston ja Suomen korkeakoululaitoksen
tilannetta, joten suurta yllätystä
hallitustyöskentely yliopiston ulkopuolisena
jäsenenä ei ole tuonut. Asioiden moninkertainen
käsittely yliopiston eri työryhmissä ja
toimielimissä ei tietenkään ole nykyaikaa eikä
henkilöstön järkevää ajankäyttöä, mutta tämä
toimintamalli tulee valtakunnallisista ratkaisuista,
joihin yksittäisen yliopiston ulkopuolinen
hallitusjäsen ei voi juuri vaikuttaa muuta
kuin pitämällä asiaa esillä.
4. Yliopiston ulkopuolinen jäsen vaikuttaa kahdella
tavalla. Ensiksi hän voi tuoda hallituksen
kokouksessa esille näkökulmia, joita yliopiston
sisältä valitut jäsenet eivät välttämättä tule ajatelleeksi
tai eivät jostakin syystä voi tuoda esille.
Ulkopuolinen jäsen voi tehdä ns. tyhmiä kysymyksiä,
jotka avartavat näkökulmia. Toiseksi
ulkopuolinen jäsen voi toimia linkkinä yliopiston
ja muiden tahojen välillä ja tukea näin
monin tavoin yliopiston toimintaa.
5. Yliopiston ulkopuolisten hallitusjäsenten sopiva
määrä riippuu hallituksen tehtävistä. Nykyisen
yliopistolain ja muiden säännösten mukaisessa
hallintomallissa sopiva määrä olisi
enemmän kuin yksi, siis vähintään kaksi. Jos
yliopistoista tehdään yksityisoikeudellisia säätiöitä
tai julkisoikeudellisia laitoksia ja irrotetaan
valtion budjettitaloudesta, ja jos yliopiston
strateginen hallinto erotetaan selkeästi opetukseen
ja tutkimukseen liittyvästä hallinnosta,
on strategisen hallituksen enemmistö valittava
ulkopuolisista asiantuntijoista ja tiedehallinto
yliopiston sisältä.
|