2/07

  • pääsivu
  • sisällys
  •  
    Outi Alanko-Kahiluoto
     
     
    Sirpa Asko-Seljavaara
     
     
    Leena Eräsaari
     
     
    Thomas Wallgren
     
     
    Juho Lindman
     
     
    Anna Mäkelä
     
     
    Lauri Heikkilä
     
     
    Elina Rantanen
     
     
    Arto Lahti
     
     
    Niina Simanainen
     
     
    Jouni Vauhkonen
     
     
    Kaarina Kailo
     
     
    Kyösti Oikarinen
     

    Jäseniä ehdolla eduskuntaan

    Acatiimin julkaisijaliittojen jäseniä on ehdolla eduskuntaan.

    Edellisessä numerossa oli ilmoitus, jossa pyysimme ehdokkaina olevia jäseniä lähettämään lyhyet esittelytietonsa lehteen 13.2. mennessä. Samalla heiltä toivottiin napakkaa vastausta kysymykseen “Mitä yliopistoasioita aiot kansanedustajana edistää?

    Ehdokkaat korostavat paljolti samoja asioita kuin puolueet vastauksissaan edellisillä sivuilla. Yksituumaisesti muistetaan mainita perusrahoituksen tason nostamisen tärkeys. Monet ehdokkaat haluavat korjata yliopistoväen palkkoja ja lupaavat puuttua pätkätöihin

    Helsingin vaalipiiri.

    Outi Alanko-Kahiluoto

    s. 1966 FL, (väitös 25.5.07), Suomen Akatemian tutkimusprojektissa Vihreät

    Aivan ensiksi pyrkisin vaikuttamaan siihen, että hallitusohjelmaan kirjattaisiin lupaus tutkijoiden työttömyys- ja eläketurvan parantamisesta ja että tuo lupaus myös toteutettaisiin. Valtion tulee sitoutua apurahansaajien sosiaaliturvan parantamiseen niin, ettei apurahan käteen jäävä osuus pienene ja että verottoman apurahan alarajaa voidaan nostaa. Myös opiskelijoiden aseman parantaminen opintorahaa korottamalla on tärkeää.

    Pyrkisin budjettineuvotteissa saamaan parannusta yliopistojen perusrahoitukseen ja virkojen mitoitukseen, tutkijoiden huonoon ja epätasa-arvoiseen palkka- ja urakehitykseen sekä rahoituksen epävarmuuteen. Hallitusohjelmaan pitää kirjata lupaus yliopisto-opetuksen säilyttämisestä maksuttomana. Pyrkisin eduskunnnassa vaikuttamaan siihen, että korkeakoulupolitiikkaan saataisiin pitkäjänteisyyttä ja yliopistoille työrauha.

    Sirpa Asko-Seljavaara

    s.1939 kansanedustaja, professori Kokoomus

    Olen Helsingin yliopiston plastiikkakirurgian professori 2004 saakka. Olen ollut kansanedustaja vuodesta 2003 lähtien ja sosiaali- ja terveys- sekä hallintovaliokunnan jäsen. Yliopistot saavat eduskuntatyöskentelyssä liian vähän huomiota, koska meitä on eduskunnassa vain kolme professoria.

    Tulen seuraavalla kansanedustajakaudellani vaikuttamaan siihen, että yliopistojen perusrahoitusta ja taloudellista vapautta lisätään. EU ja ETA -maiden ulkopuolisilta opiskelijoilta tulee olla mahdollisuus periä lukukausimaksu, jolloin yliopistot voivat harjoittaa koulutusvientiä. Tulen perustamaan kaikista puolueista koottujen kansanedustajien yliopistoryhmän, joka työskentelee Suomen yliopistojen aseman parantamiseksi.

    Leena Eräsaari

    s. 1948 määrä-aikainen, osa-aikainen sosiaalityön professori, Tampereen yliopisto Helsingin vaalipiiri Vasemmistoliitto (sit.)

    Kansanedustajana pyrkisin lisäämään yliopistojen autonomiaa ja lisäämään perusopetuksen resursseja, sopeuttamisohjelmien sijaan. Vaikuttaa siltä, että lukukausimaksuja ollaan tuomassa yliopistoihin, mitä en lainkaan hyväksy. Myös opiskelijoiden opintoraha ja asumistuki on jäänyt pahasti muiden sosiaaliryhmien toimeentulon kehityksestä.

    Suurena ongelmana yliopistolla on uusliberalismi tai New Public Management (NPM)-niminen hallinnan ideologia ja käytäntö. NPM:n ilmenemismuodoista näkyvin on ollut UPJ, mutta myös erilaiset ulkoistamiset, kilpailu rahoituksesta, hallinnon lisääntyminen opetuksen ja tutkimuksen sijaan. Näille hankkeille on yhteistä yliopistolaitoksen vallan väheneminen ja opetusministeriön ja valtiovarainmisteriön vallan lisääntyminen. Tätä kehitystä pyrin vastustamaan.

    Thomas Wallgren

    s. 1958 FT, dosentti, yliopistonlehtori, Helsingin yliopiston filosofian laitoksen johtaja Helsingin vaalipiiri SDP

    1. Yliopistojen, korkeakoulujen, tieteen ja tieteentekijöiden autonomian puolustaminen välineellistämistä, erityisesti kaupallisuutta ja yksityistämistä, vastaan. Käytännössä viimeaikaisia raportteja pitää arvioida sen perusteella onko uhkana, että autonomian lisäämisen nimissä edistetään käytännössä tieteen kaupallistamista ja tiedon yksityistämistä.

    2. Akateemisten vakinaisten työpaikkojen lisääminen ja pätkätyösuhteiden vähentäminen.

    3. Kyllä yliopistojen, korkeakoulujen ja Suomen akatemian perusrahoituksen nostamiselle tärkeimpänä osana valtion tiedeja tutkimuspolitiikka.

    4.Ei korkeakoulujen lukukausimaksuille.

    5. Tulosohjausmallien - ml. upj ja laadunvarmistus - muuttaminen tai poistaminen, tutkimuksen vapautta, sukupuolten tasa-arvoa ja työyhteisöjen hyvinvointia ja yhteistyötä edistävästi.

    6. Tutkimuksen, erityisesti myös muun kuin taloudellisen tutkimuksen, nykyistä laajempi ja parempi hyödyntäminen politiikan suunnittelussa, tavoitteenasettelussa ja päätöksenteossa. Käytäntöjen kehittäminen tätä varten.

    Uudenmaan vaalipiiri

    Juho Lindman

    s. 1979 Tutkija Helsingin kauppakorkeakoulu, Tietojärjestelmätieteen laitos Vasemmistoliitto (sit.)

    Opiskelijoiden hyvinvointiin on kiinnitettävä nopeasti huomiota: nuorten mielenterveysongelmat ja taloudellinen ahdinko ovat akuutteja ongelmia. Samoin apurahatutkijoiden asemaa on parannettava siten, että myös he olisivat oikeutettuja työttömyyskorvauksiin, ansiosidonnaiseen äitiyspäivärahaan ja eläkkeisiin. Pätkäsuhteilla pompottamiseen pitää puuttua.

    Ylipäätään koulutusjärjestelmää ei tulisi nähdä pelkästään talouselämän jatkeena eikä riuduttaa huonosti soveltuvilla johtamisopeilla. Haluan koulutusjärjestelmän, joka tukee sivistystä ja inhimillistä hyvinvointia. Yliopistojen rahoitusta tulee kohentaa samalla, kun tutkijoiden oikeusturvaa parannetaan.

    Anna Mäkelä

    s. 1975 VTM, tutkija, Helsingin yliopiston viestinnän laitos Uusimaa Vihreät

    Tutkijaprofession arvostusta ja tutkijoiden uramahdollisuuksia on kehitettävä. Itsenäisestä tutkimustyöstä maksetaan alimmillaan siivoojan palkkaa. Tutkijoiden ja opettajien palkkoja täytyykin korottaa kautta linjan. Väittelijöiden akateemisen uran näkymät ovat lohduttomat. Kansanedustajana pyrkisin yhteistyössä yliopistojen ja säätiöiden kanssa saamaan väitöskirja- ja post-doc-tutkimuksen rahoituksen samalle tasolle ja tekemään nyt väitöskirjan jälkeen tapahtuvan karsinnan suurimmaksi osaksi jo ennen tutkijan uralle ryhtymistä. Tämä nostaisi tohtoreiden arvostusta myös yliopiston ulkopuolisilla työmarkkinoilla.

    Opettajien määrä opiskelijaa kohden on palautettava lamaa edeltäneelle tasolle. Rahoituksen lisäämistä perustelisin kilpailukyvyllä: vain laadukkaalla koulutuksella saamme riittävän osaavia ammattilaisia kilpailemaan kansainvälisillä markkinoilla.

    Varsinais-Suomen vaalipiiri

    Lauri Heikkilä

    s.1957 FT, erikoistutkija Turun yliopisto, Informaatioteknologian laitos, Mikroelektroniikan laboratorio Perussuomalaiset rp.

    Kansanedustajana pyrkisin edistämään jatko-opiskelijoiden, nuorten ja varttuneempienkin tutkijoiden työoloja. Erityisesti palkkausta pitää parantaa ja työsuhteiden kestoa tulee pidentää. Yliopistojen kilpailukykyä yksityisen sektorin työpaikkoihin nähden on kyettävä parantamaan, muutoin kaikki puheet tulevaisuuden huippuosaajista ja korkean teknologian Suomesta voidaan lopettaa.

    Huomiota on kiinnitettävä myös kriittisen koon omaavien tutkimusryhmien synnyttämiseen, jotta kilpailu kansainvälisistä tutkimusmäärärahoista mahdollistuu. Nykyisin yliopstotutkimus on useimmissa yliopistoissa hyvin hajaantunutta, on liikaa muutaman hengen laitoksia ja pääasiassa yhden hengen tutkimusryhmiä, niissä ei toteudu koulutustavoitteet eikä tutkimustavoitteet. Ne eivät yksinkertaisesti voi toteutua, kun opetusja hallintotehtävät syövät tutkimusajan. Yksittäisillä “opettavilla tutkioilla” on yksinkertaisesti liian laajat toimenkuvat.

    Elina Rantanen

    s.1979 Valt. maist., tutkija Turun yliopisto, lääketieteellisen genetiikan osasto Vihreät

    Akateemiset pätkätyöläiset tarvitsevat toimeentuloturvaa: apurahatutkijat on saatava sosiaaliturvan ja eläkkeiden piiriin. Sosiaaliturvajärjestelmää tulisi uudistaa perustulomallin pohjalta, mikä hyödyttäisi juuri akateemisia pätkätyöläisiä. Erityisesti naisten tutkijanuraan on kiinnitettävä huomiota, ja vanhemmuuden kustannukset tulee jakaa kaikkien työnantajien kesken. Elinkustannusten nousun vuoksi opintotukea pitää nostaa 15 %, jotta opiskelijat voisivat valmistua nopeammin.

    Opettajia pitää saada lisää, jotta laadukas suomalainen koulutus ei merkitsisi pelkästään kirjojen lukemista. Yliopistojen perusrahoitusta ja julkista tutkimusrahoitusta on lisättävä, jotta suomalainen yhteiskunta perustuisi jatkossakin vahvaan osaamiseen ja uusiin innovaatioihin.

    Satakunnan vaalipiiri

    Arto Lahti

    s. 1949 professori (viranhoidot 1983- 1989, presidentin nimittämä vuodesta 1990) Helsingin kauppakorkeakoulu Kokoomus

    Koulutoimen kuristaminen on tyhmyyttä, koska koulutuksella olemme hyvinvointimme luoneet. Suomessa on maailman paras nuoriso ja laadukas opettajakunta, kun taas nykyhallitus on ammattiosaamiseltaan lähihistorian heikoin. Opiskelijat ovat kuitenkin heikossa asemassa taloudellisesti hallituksen vainon johdosta. Opintoajan etuudet ovat jääneet jälkeen kustannuskehityksestä ja vähäisetkin edut joutuu maksamaan takaisin, jos opiskelija tekee työtä samalla kun opiskelee. Ahkeruudesta siis rangaistaan. On syytä pohtia julkisilla rahoilla maksetun opintoajan rajaamista, koska yli 10 vuoden opiskelun suosimisessa ei ole mieltä; pitkittynyt opiskelu rasittaa kohtuuttomasti opettajia, opiskelijaa itseään, työnantajaa ja myös perhettä. Ulkomaisten opiskelijoiden maksullisuus olisi valikoidusti perusteltua, vaikkakin kehitysmaista tulevat maksuttomat opiskelijat saattavat olla erityisen tehokasta kehitysapua ja myös järkevää kansainvälistymispolitiikkaa pitkällä sihdillä.

    Keski-Suomen vaalipiiri

    Niina Simanainen

    s.1971 YTM, amanuenssi / tutkija, Jyväskylän yliopisto, Yhteiskuntatieteiden ja filosofian laitos Vihreät

    Yliopistokoulutuksen tulee olla laadukasta ja maksutonta. Koulutuksen laadun ja tasa-arvoisuuden kannalta julkinen rahoitus on avainasemassa. Tutkimusrahoituksen painopistettä on siirrettävä perusrahoituksen suuntaan. Perusrahoitusta on lisättävä vuosina 2008-2011 Tiede- ja teknologianeuvoston ehdotuksen mukaisesti. Yliopistojen autonomiaa on parannettava.

    Opintorahaa on pikaisesti korotettava 15 prosentilla. Opettaja- opiskelija -suhde on saatava kuntoon. Akateemisille pätkätyöläisille parempi turva. Apurahatutkijat erillislailla sosiaaliturvan ja eläkkeiden piiriin. Heillä on myös oikeus työttömyysturvaan ja toimeentulotukeen. Naisten tutkijanuraa on edistettävä: lisää tasa-arvosuunnittelua, koulutusta ja hankerahoitusta.

    Yliopistoyhteisön hyvinvointiin ja jaksamiseen enemmän panostusta. Tilojen sekä opetus- ja työtapojen esteettömyyteen on kiinnitettävä nykyistä enemmän huomiota.

    Jouni Vauhkonen

    s. 1959 yhteiskuntatieteiden tohtori/valtio- opin tuntiopettaja, Jyväskylän yliopisto Vihreät

    Yliopistojen perusrahoitusta täytyy nostaa, jotta päästään vakinaisempiin virkasuhteisiin tutkimuksessa ja opetuksessa. Erityisesti haluan parantaa humanististen ja yhteiskuntatieteellisten alojen rahoitusta. Yliopistoille ohjattu julkinen rahoitus on viime vuosina käytetty yliopistojen laajentamiseen, ei niiden tason nostamiseen. Vuosina 1992-2004 opiskelijoiden määrä kasvoi 43 %, valmistuneiden maisterien määrä 44 % ja tohtorien määrä 165 %. Opiskelijamäärien kasvusta huolimatta opetushenkilökunnan määrää ei ole kasvatettu.

    Nykyiset tehostamispaineet uhkaavat päinvastoin vähentää yliopistojen henkilöstöä merkittävästi. Vaikka Suomessa puhutaan tutkimuksen laadusta enemmän kuin koskaan ennen, panostetaan yliopistojen rahoituksessa vain määrän, ei laadun kasvattamiseen.

    Vihreät esittivät omassa tasapainotetussa vaihtoehtobudjetissaan 50 miljoonaa euroa yliopistojen perusopetukseen. Veronalennusten takia nykyinen hallitus ei ole pystynyt parantamaan yliopistojen asemaa.

    Oulun vaalipiiri

    Kaarina Kailo

    Varttunut tutkija, Suomen Akatemia (Naistutkimuksen professori l999-2004) Oulun yliopisto, engl. kielen lts Vasemmistoliitto

    Koska elämme yhteisvastuun pula-aikaa, haluan lähteä puolustamaan yhteisen Sampomme tasapuolisempaa jakamista kansalaisten ja alueiden kesken. On kehitettävä kokonaisvaltaista korkeakoulujärjestelmää, jossa yleissivistäviä, humanistisia ja yhteiskuntatieteellisiä aloja ja tutkimusta arvostetaan itseisarvona eikä ensisijaisesti elinkeinoelämän palvelijoina.

    Hyvinvointivaltion perusoikeuksiin pohjautuva koulutuspolitiikka on todistettu dynaamisen talouden, kilpailukyvyn ja luovuuden parhaaksi perustaksi. Akateemista vapautta ei tule uhrata markkinavoimille, jotka uhkaavat tieteenteon tasa-arvoisia peruslähtökohtia sekä arvovapautta redusoidessaan jopa tiedon ostovoimaisten kauppatavaraksi. Erityisesti tulen ajamaan työttömyysturvaa apurahan saajille sekä lisäresursseja (ja aikaa!) tutkimustyöhön. Haluan viedä eduskuntaan laaja-alaista globalisaation, tasa-arvon sekä ekososiaalisesti kestävien yhteiskuntamallien/ pedagogiikan asiantuntemustani. Pyrin siis kansan- pikemmin kuin pääomanedustajaksi sivistyksen ja reilumman maailman nimissä.

    Kyösti Oikarinen

    s.1953 Hammaslääketieteen (suu- ja leukakirurgia) professori Oulun yliopisto Suomen Keskusta

    Yhdellä kansanedustajalla on yhden ihmisen valta ja energia. Silti yrittäisin säilyttää maassamme kattavan yliopisto- ja korkeakouluverkoston, mutta edistäisin kaikin tavoin yliopistojen yhteistyötä koulutuksessa ja tutkimuksessa. Vähentäisin rahoitusperusteista tutkintojen, varsinkin väitöskirjojen osuutta. Lisäisin kansainvälistä, maksullista opetusta EU/ETA maiden ulkopuolelta tuleville opiskelijoille, mutta vähentäisin yliopistojen omaa sisäänottoa. Panostaisin postdoc portaaseen ja muuttaisin virkarakenteen kompetenssiperusteiseksi. Vahvistaisin yliopistojen autonomiaa ja muuttaisin hallitusti hallintoa, mutta säilyttäisin voimavarapykälät ja jatkaisin yliopistojen kehittämislakia. Vahvistaisin yliopiston akateemisen henkilökunnan asemaa ja veisin UPJ:n enemmän opetusta ja kolmatta tehtävää kannustavaan suuntaan. Jatkuvaluonteiset tehtävät tulee tehdä pysyvissä työsuhteissa. Vahvistaisin yliopistojen roolia täydennyskoulutuksessa ja säilyttäisin duaalimallin, mutta tekisin opetusyhteistyötä ammattikorkeakoulujen kanssa