Naisten yliopistoura törmää
yhä lasikattoon
Tasa-arvo ei edisty yliopistoissa itsestään.
Naisten eteneminen yliopistouralla
näyttää törmäävän yhä lasikattoon.
Tasa-arvosuunnitelmat eivät asiaa
auta, jos paperit jäävät vaille toteutusta.
Pitäisikö yliopistoilta edellyttää esteettömyysohjelmia?
Tieteentekijöiden
liitto järjesti seminaarin “Tasa-arvo yliopistossa
– totta vai tarua” 16. lokakuuta.
- Yliopistot tavoittelevat yhä korkeampaa kansainvälistä
tasoa, joten niillä ei ole varaa jättää hyödyntämättä
sitä lahjakkuuspotentiaalia, joka tällä hetkellä
on alikäytettynä. Nykyistä tilannetta voi luonnehtia
resurssien hukkakäytöksi, totesi Tieteentekijöiden liiton
puheenjohtaja Antero Puhakka seminaarin avauksessaan.
Vuosittain valmistuvista uusista tohtoreista on jo
lähes puolet naisia, heitä on assistenteista 49,7 %, lehtoreista
51,1 %, yliassistenteista 38,4 % ja professoreista
22,2 %.
- Suomessa voidaan todeta, että on läpäisty kivilattia,
jolle voidaan rakentaa omaa uraa. Pohjan rakentamisen,
yliopistoon työllistymisen jälkeen ei kuitenkaan
näytä tapahtuvan mitään.
Tieteentekijöiden liiton mielestä uralla etenemisen
karikoita pitää lähteä purkamaan ennakkoluulottomasti.
Erääksi esteeksi on havaittu se, että naiset
opettavat ja ohjaavat enemmän kuin miehet. Tiedemaailmassa
eteneminen perustuu kuitenkin lähinnä
julkaisuihin, joten muuhun kuin tutkimustoimintaan
käytetty aika on uran kannalta ongelmallista.
- Lisäksi on vakavasti mietittävä tutkimustyön
olosuhteita. Tiedemaailmassa etenevät joutuvat usein valitsemaan täydellisen omistautumisen työlle muun
elämän kustannuksella, Puhakka lisäsi.
Uralla eteneminen voi myös katketa joko avoimeen
tai piilotettuun syrjintään. Tieteentekijöiden liittoon
tulee jatkuvasti yhteydenottoja viranhakuun liittyvistä
epäkohdista: yhtä pätevä tai pätevämpi naishakija
on hävinnyt viranhaussa mieshakijalle.
Yliopistoissa on laadittu tasa-arvosuunnitelmia,
mutta niiden toteutus on jäänyt puolitiehen. Esimerkiksi
vain yhdessä yliopistossa on päätoiminen tasaarvovastaava.
Tieteentekijöiden liiton mielestä suunnitelmista
pitäisi päästä vihdoinkin toteutukseen ja
tasa-arvovastaavat tulisi nimetä kaikkiin yliopistoihin.
- Se, että tasa-arvosuunnitelma on olemassa ei
kuitenkaan vielä tarkoita, että sitä myös toteutettaisiin.
Toimintaohjeisiin pitää sitoutua, Puhakka muistuttaa.
Sitoutumista epäilemättä auttaisi, jos tasa-arvon
toteutuminen otettaisiin yhdeksi yliopiston tuloksellisuuskriteeriksi.
Panssarilasi etenemisen esteenä
Avauksen jälkeen julkistettiin Vuoden tieteentekijän
2006. (Akatemiatutkija, dosentti Marjo Kaartisesta
oli haastattelu lokakuun Acatiimissa.) Puheenvuorossaan
Marjo Kaartinen piti seminaarin aihetta hyvin
relevanttina: tasa-arvoasiat olivat juuri tuolloin valtakunnan
uutinen, koska eduskunnassa kiivailtiin
hedelmöityshoitolakikeskustelussa.
Yliopistojen lasikatot ovat Kaartisen mielestä monilla
aloilla panssarilasin vahvuisina.
- Hyvä-veli -verkostojen lomaan voidaan saada
aktiivisella työllä aikaan hyvä-sisko-verkostoja, ja on
saatukin. Pitkän päälle voi olla tosin ongelmallista tieteelle
erottaa toisistaan nais- ja mieskulttuurit. Tässä
vaiheessa, kun yliopistoissa monilla aloilla lasikatot
ovat panssarilasia edelleen, on tietysti tärkeä toimia,
tehdä ja huutaa, kunhan emme vain me naistieteentekijät
huuda keskenämme. Jos niin teemme, panssarilasi
on kohta täydellisesti äänieristettyäkin. Tasaarvoa
emme ikinä saa, jos emme pidä siitä meteliä
nalkuttamiseen asti, valitettavasti, muillakin foorumeilla.
Tasa-arvo ei tule meille piilottamalla epätasaarvo
huppuun ja sanomalla, että kaikki on hyvin, että
epätasa-arvoa ei ole.
- Minua on Neekerikammo-kirjani tiimoilta kritisoitu
siitä, että huudan rasismia, etsin sitä ja sitten
väistämättä sitä löydän, koska etsivä löytää. Niin juuri!
Jos panen pääni pensaaseen, rasismi tuskin siitä
katoaa. Asiat eivät mene pois sillä, että emme puhu
niistä. Ehdotankin: Ottakaamme vastaan ivaa jos
vaihtoehtona on jättää tasa-arvon vastaisen rakenteet
purkamatta! Ottakaamme vastaan pilkallista naurua,
jos vaihtoehtona on tasa-arvon polkeminen!
Yliopistot esteettömyysohjelmien
tarpeessa
Lapin yliopiston rehtori Mauri Ylä-Kotola puhui aiheesta
Yliopisto ja sukupuolijärjestelmät. Ylä-Kotola
aloitti valistuksen ja romantiikan käsitemaailmoista
ja päätyi nelikenttään erilaisista yliopistomalleista.
Konservatiivisessa yliopistokäsityksessä yhdistyvät
antivalitus ja antiromantiikka. Tästä perinteisiä
sukupuolirooleja korostavasta käsitysmallista näkee suomalaisessa yhteiskunnassa Ylä-Kotolan mielestä
esimerkkejä teekkarihuumorissa. Globaaliyliopisto
rakentuu valistuksen ja antiromantiikan perinteille:
mittarit, Shanghai-listat, suuruuden ihannointi kuvastavat
tätä lohkoa. Palveluntarjoajayliopistossa voi
taas olla heijastumia romantiikasta ja antivalistuksesta
– siinä pidetään tärkeänä tilaustutkimusten tekemistä
ja täydennyskoulutusroolia. Neljäs nelikentän
osio voisi olla tulevaisuuden yliopisto – esteettömyyden
yliopisto.
- Tehtävänä ei ole palata konservatiiviseen malliin
eikä myydä sielua globaali- eikä palveluntarjoajayliopistolle.
Tavoitteena voisi olla universaali esteettömyyden
yliopisto, jossa tieto kumuloituisi ja tutkijoiden
työt keskustelisivat toistensa kanssa, rehtori Ylä-
Kotola visioi.
Esteettömyyttä Ylä-Kotola piti oleellisempana
kuin naisten ja miesten välistä tasa-arvoa.
- Yliopistoilta tulisi edellyttää esteettömyysohjelmia,
jotka sallisivat kaikenlaisen erilaisuuden. Ihmisillä
on paljon muitakin eroja kuin pelkästään sukupuolten
välinen ero.
- Monilla miehillä voi olla enemmän yhteistä naisten
kanssa kuin miesten kanssa. Sellainen ekosysteemi
voi hyvin, joka suosii erilaisuutta.
Tiedesektori – yksi kilpailluimmista
aloista
Työterveyslaitoksen professori Kaisa Kauppisen aiheena
oli Lasikatto – faktaa vai fiktiota. Kauppinen
on kirjoittanut paljon aiheesta. Hänen väitöskirjansa
käsitteli ainokaisroolia – sellaisten naisten asemaa,
jotka ovat harvinaisuuksia ylimmissä tehtävissä.
Kauppisen tuorein artikkeli teemasta on alkusyksyllä
ilmestyneessä Päivi Lipposen toimittamassa teoksessa
Akat aidan tekee, miehet käyvät mittaamassa.
Lasikatto kuvaa työorganisaatioiden rakenteissa
ilmenevää pystysuoraa eriytymistä eli vertikaalista
segregaatiota. Sen seurauksena yritysten ja tärkeimpien
työorganisaatioiden ylin johto tai johtotaso on
miesvaltaista. (Ks. sivun 23 laatikossa Kauppisen luettelemia
syitä lasikattoilmiölle.)
Tutkimuksissaan Kauppinen on huomannut, että
35-44 -vuotiailla naisilla ei ole enää paljoa toivoa urakehityksestä.
Eteneminen pitäisi aloittaa jo aiemmin.
- Työelämän tilanne voi tulla monelle naiselle
shokkina – ’tämähän on ihan erilaista kuin kuvittelin’
– kommentoivat monet.
Työelämässä pärjääminen vaatii sellaista pelaamista,
johon monet eivät ole valmiita.
Yksi kilpailluimmista aloista on juuri tiedeala.
Kauppinen esitti Työ ja terveys Suomessa -tutkimukseen
perustuvia kaavioita naisten osuuksista esimiesasemassa.
Terveys- ja sosiaalityössä naisia on 90 %
ja naisten osuus esimiehistäkin on 87 %. Tiede- ja taidepohjaisessa
työssä naisten osuus on kaikkiaan 48
% mutta esimiehistä heitä on vain 17 %.
Tasa-arvokäsitettä toivotaan
lavennettavaksi
Erikoistutkija Hannele Kurki Suomen Akatemiasta
pohti omassa esityksessään, miten suunnitelmista
päästäisiin toteutukseen. Suomen Akatemiassa on
tehty järjestyksessä toinen tasa-arvosuunnitelma,
joka koskee vuosia 2005-2007. Ensimmäinen oli vuodelta
1999.
Tasa-arvosuunnitelma koskee kaikkea Akatemian
toimintaa. Sen tavoitteena on, että vähemmistösukupuolen
osuus tutkimusvirkoihin nimitettävistä olisi
vähintään 40 %.
Työn ja perheen yhteensovittamisen vaikea yhtälö
on myös mukana: perhekäsitettä on laajennettu
niin, että se ottaa huomioon myös rekisteröidyt parisuhteet.
- Sen puolesta, että hoitovapaa saatiin mukaan, piti
taistella kuutisen vuotta.
Hoitovapaahan pidentää nykyisin tutkimusrahoituskautta.
Naisten osuus Akatemian tutkimusviroista on yhteensä
34 %, akatemiaprofessoreista naisia on 21 %.
Naisten osuus tutkijatohtorin virkojen ja määrärahojen
hakijoista on jatkuvasti noussut ja on nyt puolet
hakijoista ja 53 % myönnöistä.
Suomen Akatemian toteutti tasa-arvokyselyn
vuonna 2005. Kyselyyn vastasi 1100 tutkijaa. Vastausten
mukaan Akatemian pitäisi panostaa enemmän
työsuhdeasioihin, mm. äitiys-, isyys- ja vanhempainvapaakäytäntöihin,
työn ja perhe-elämän yhteensovittamiseen,
tutkimushankkeiden hallintoasioihin
sekä vastuullisen johtajan rooliin.
- Vastuullisen johtajan rooli on hyvin tärkeä – heidän
mukanaan nuori tutkija joko nousee tai katuu,
Kurki kommentoi viitaten kyselypalautteeseen.
Vastauksista kävi myös ilmi, että tasa-arvokäsitettä
toivottiin jatkossa lavennettavaksi niin, että se ottaa
huomioon myös iän, seksuaalisen suuntautumisen
ja vammaisuuden.
Tasa-arvokyselyssä tiedusteltiin myös seksuaalisesta
häirinnästä. Sitä kertoi kokeneensa 15 % vastanneista.
- Kaiken kaikkiaan tiedeyhteisössä tasa-arvoon
liittyvien ongelmien hoitamista haittaa se, ettei oikein
tiedetä kenen vastuulle niiden hoitaminen kuuluu –
Akatemian vai yliopistojen, Kurki lisäsi.
Teksti: Kirsti Sintonen
Kuvat: Veikko Somerpuro
Suomen EU-puheenjohtajuuskauden
seminaari 3.-4.12.
Naisten asema tieteessä,
tutkimuksessa ja päätöksenteossa
Yleinen ja yhtäläinen äänioikeus täyttää Suomessa
100 vuotta tänä vuonna. Vuosi on tärkeä merkkipaalu
naisten yhteiskunnallisen ja poliittisen osallistumisen
kannalta. Suomen Akatemia järjestää yhteistyössä
opetusministeriön ja EU:n komission kanssa seminaarin,
jossa keskustellan siitä, mikä on naisten
asema tieteessä ja tutkimuksessa sekä päätöksentekijöinä.
Seminaarissa mietitään myös, miten naisten
ja miesten tasa-arvoista osallistumista päätöksentekoon
tieteessä voisi entisestään parantaa.Vaikka naisten
määrä päätöksentekijöinä on kasvanut, pystyvätkö
he tosiasiallisesti vaikuttamaan asioihin paremmin?
Seminaarissa puhujina ovat muun muassa professori
Mary Osborn (Max-Planck-Institut for Biophysical
Chemistry, Göttingen), professori Ene Ergma
(Viron parlamentin varapuhemies) sekä akatemiaprofessori
Leena Peltonen-Palotie (Helsingin yliopisto/
Kansanterveyslaitos). Professori Osborn toimi puheenjohtajana
EU:n komission asettamassa naisten
asemaa tieteessä tarkastelleessa ETAN-asiantuntijatyöryhmässä
ja professori Ergma puolestaan Keskija
Itä-Euroopan ja Baltian maiden tutkijanaisten asemaa
selvittäneen ENWISE-asiantuntijatyöryhmän
puheenjohtajana.
EU:n komission perustama Naiset ja tiede -työryhmä
(Helsinki Group on Women and Science) perustettiin
Suomen ensimmäisellä EU-puheenjohtajuuskaudella
vuonna 1999. Ryhmän tehtävänä on edistää
naisten roolia tieteessä ja tutkimuksessa. Suomen
Akatemia järjestää kaikkiaan kuusi tutkimukseen liittyvää
asiantuntijakokousta Suomen EU-puheenjohtajuuskaudella
osaksi yhteistyössä Euroopan komission
kanssa.
Seminaari pidetään 3.-4.12.2006 ja Helsinki-työryhmän
sisäinen 15. asiantuntijakokous pidetään
5.12.2006 Eduskunnan pikkuparlamentissa. Konferenssi-
ilmoittautuminen tehdään Suomen Akatemian
verkkosivuilla osoitteessa www.aka.fi/euseminars. |
