ACATIIMI 5/06 tulosta | sulje ikkuna

Kaarina Dromberg

Määrän kasvattamisesta laadun parantamiseen

Suomalainen korkeakoulujärjestelmä on moninaisten haasteiden edessä. Hallituksen koulutuspoliittisessa selonteossa suomalaisen koulutuspolitiikan tulevaisuudenhaasteiksi mainittiin mm. globalisaatio ja siitä johtuvat työnjaon ja kilpailuympäristön nopeat muutokset. Globalisaatio merkitsee syvenevää maailmanlaajuista työnjakoa, kiristyvää kilpailua ja erilaistumisen tarvetta. Näihin haasteisiin meidän on vastattava. Pääpaino uudistuksissa tulee kohdistaa laadun parantamiseen ja profiloitumiseen, ei pelkästään alueellisen demokratian ideaalille. Korkeakoulujen määrää, 20 yliopistoa ja 29 ammattikorkeakoulua sekä 6 yliopistokeskusta, tulisikin tarkastella kriittisesti.

Yliopistojen autonomiaa tulisi myös lisätä. Se helpottaisi osaltaan yliopistojemme mahdollisuutta vastata kansainväliseen kilpailutilanteeseen. Ulkomaisen tutkimusrahoituksen hankintaa tulisi helpottaa, verovapaiden lahjoitusten yläraja tulisi poistaa ja luoda otolliset mahdollisuudet osakeyhtiöiden omistamiselle ja merkinnälle. Valtion tilivirastona toimiminen ei vie yliopistolaitostamme kansainväliseen kärkeen. Yliopistolakia tulisikin muuttaa niin, että yliopistojen oma päätäntävalta kasvaisi.

Tärkeää on myös säilyttää korkeakoululaitoksen selkeä duaalisuus. Ammattikorkeakoulut ja yliopistot eivät saa sekoittua keskenään. Jotkut ammattikorkeakoulut ovat alkaneet mainostaa koulutustaan ulkomailla käyttämällä nimikettä University opinahjostaan. Tämä aiheuttaa sekaannusta. Oikeampi nimike ammattikorkeakoululle englannin kielessä on Polytechnics. Molemmilla on annettavaa suomalaiselle yhteiskunnalle. Mutta se, mitä ne tuottavat, poikkeaa selkeästi toisistaan. Jatkossakin tulee olla niin, että yliopistoista valmistuu ensisijaisesti tieteentekijöitä ja ammattikorkeakouluista taitajia, jotka ovat ensisijaisesti osaamisen soveltajia ja siirtäjiä. Molemmat opinahjot voivat olla ylpeitä erityisosaamisestaan. Haettaessa synergiaetuja korkeakoulujärjestelmän sisällä, ne tulee hakea koulutussisältöjen ulkopuolelta esimerkiksi syventäen yhteistyötä tilojen, kirjastojen, atk:n ja laitteiden osalta.

Opiskelijoiden määrä suomalaisissa korkeakouluissa on kasvanut jatkuvasti. Viidentoista vuoden aikana korkeakoulujen opiskelijamäärät ovat nousseet yli 50 prosenttia. Opetushenkilökunnan määrä ei ole vastaavasti seurannut tätä trendiä. Varmistaaksemme laadukkaan opetuksen tulee opetushenkilökunnan määrää kasvattaa nykyisestä. Tämän tarpeen huomioon ottaen onkin erikoista, että opetusministeriön hallinnonalan tuottavuusohjelmassa esitetään niin useiden virkojen lakkauttamista. Myös koulutustarpeiden ennakointiin tulisi jatkossa panostaa. Jo tällä hetkellä monet eivät työllisty koulutusta vastaaviin töihin valmistuttuaan maisteriksi, mutta tässä lienee eroja eri yliopistojen välillä sillä uusimman tutkimuksen (Maisterit ja kandidaatit työmarkkinoilla, HS 23.5.) mukaan Helsingin yliopistosta valmistuvista maistereista neljä viidestä on sijoittunut oman alansa töihin. Koulutuksen tarjonnan tulisikin vastaisuudessa vastata entistä paremmin yhteiskunnan tarpeita.

Se, mitä nyt tarvitaankin, on valmiutta muutoksiin. Sitä tarvitaan niin valtion päättäjien taholta kuin yliopistojen hallinnossakin. Meidän on vastattava muuttuvan toimintaympäristön haasteisiin. Suomen tähtäimessä tulee olla lukeutuminen maailman kärkeen korkeakoulutuksessa.

Kaarina Dromberg (kok.) on kansanedustaja ja eduskunnan sivistysvaliokunnan puheenjohtaja

ACATIIMI 5/06 tulosta | sulje ikkuna