5/06

  • pääsivu
  • sisällys
  •  

    - Oma ohjeeni työn ja vapaa- ajan välisen tasapainon löytämiseksi on valita itselleen keskittymistä vaativa harrastus. Itse liikun paljon, ja käyn lavatansseissa, kertoo akatemiatutkija Jouko Nätti.

    Tietotyötä kroonisessa aikapulassa

    Jälkiteollisessa yhteiskunnassa pitkälle koulutettu keskiluokka paiskii töitä työajan ja -paikan ulkopuolellakin. Tulospaineet kiristyvät, ja kännykät, kannettavat ja tietoverkot aiheuttavat helposti sen, että ajatukset ovat kiinni työasioissa silloinkin, kun pitäisi viettää aikaa perheen kanssa. Kun lisäksi korkeasti koulutetut yleensä pariutuvat keskenään, kasautuu yhteen kotitalouteen ylimääräistä tietotyötä kahden ihmisen edestä.

    Akatemiatutkija Jouko Nätti muistuttaa, että tutkijan työssä luovuutta ja työkykyä tulee varjella. Tärkeä edellytys työntekijän hyvinvoinnille on tasapainon löytäminen työn ja vapaa-ajan välille.

    - Ei ole fiksua puristaa liikaa irti työntekijöistä. Työkyky ja luovuus siinä kärsivät nopeasti, mikä ei ole työantajankaan eduksi, Nätti toteaa.

    Jyväskylän yliopiston Yhteiskuntatieteiden ja filosofian laitoksella toteutetussa Tietotyö-tutkimuksessa Nätti tarkasteli tietotyön luonnetta. Tutkimuksessa todettiin, että korkeakouluopettajat tekevät muuta keskiluokkaa enemmän ylitöitä. Tulokset julkaistiin kirjassa “Aikanyrjähdys: Keskiluokka tietotyön puristuksessa” (2004). Nyt työn alla on laajempi, kaikkia palkansaajia koskeva tutkimustyö, jossa kohteena ovat työajan ja ajankäytön väliset suhteet kotitalouksissa.

    Pakkoja ja mahdollisuuksia

    Nätin mukaan yliopistojen yksilökeskeinen työaikakulttuuri suosii venyviä työaikoja. Kun työnsä haluaa tehdä kunnolla, päivät venähtävät ylipitkiksi. Tietotyö- tutkimuksessa todettiinkin, että yleisin perustelu venyville työajoille oli “työn luonne, sen rajattomuus ja haastavuus, oma innostus ja sitoutuminen, halu tehdä työnsä kunnolla”.

    - Työkulttuuri suosii individualismia, jossa yksilö määrää paljolti itse oman työnsä kestosta, ajoituksesta ja intensiteetistä. Mutta samalla myös tulospaineet ovat kovat. Voisi siis sanoa, että yliopisto luo tietotyön tekijälle paljon pakkoja ja mahdollisuuksia, tutkija kuvailee.

    Tutkimuksen mukaan korkeakouluopettajat (tutkijat mukaan lukien) työskentelevät noin 12 tuntia viikossa kotona. Tilastojen mukaan 75 prosenttia tietotyön tekijöistä pariutuu toisen pitkälle koulutetun kanssa. Kotitalouksiin siis kasautuu jopa kolmen työpäivän verran tietotyötä viikossa. Kuinka pitkälle työaikojen venyminen sitten on oma valinta?

    - Se on aika suhteellista. Toki tietotyössä on kova imu, joka kompensoi venyviä työaikoja hyvinkin pitkälle. Kuitenkin taustalla ovat tulospaineet. Asenne korkeakouluissa on päässyt muodostumaan sellaiseksi, että ylitöiden teko on jopa suotavaa. Ja töitä viedään kotiin myös keskittymisen vuoksi. Jos työpaikalla ovesta lappaa koko ajan opiskelijoita, keskittymiskyky kärsii.

    Venyvät työajat ovat siis tavallaan kutsumusammatin varjopuoli.

    Työtahti kiristyy

    Yliopistojen tehostamis- ja kehittämispaineessa luovalle työlle liikenee entistä vähemmän aikaa. Nätti on huolissaan siitä, kuinka työaika valtaa pitkälle koulutettujen yksityiselämää, ja raja työn ja vapaa-ajan välillä hämärtyy. Lisäksi kännykkä, kannettava tietokone ja internet helpottavat työn tekemistä eri paikoissa - valitettavasti myös kotona omalla ajalla.

    - Kyllähän siinä käy niin, että kun kotona on sähköposti niin sitä tulee seurattua. Muutenkin työasiat käyvät mielessä vapaa-ajalla.

    - Yleinen tuntemus korkeakouluissa on, että viimeisen kymmenen vuoden aikana työn tempo on koventunut. Tämä on nostanut yliopistojen tuottavuutta, mutta mikä on hinta?

    Ollaan siis tilanteessa, jossa yliopistojen tuottavuus on yhä riippuvaisempi korkeakouluopettajien ylitöistä. Tulevaa yliopistojen rakennemuutosta Nätti odottaa varautuneena.

    - Väkeä jää paljon pois, mikä avaa tietenkin uusia työmahdollisuuksia. Hirschmannia lainaten, yksilöllä on kolme reagointitapaa: suostuminen, vastustus ja poistuminen. Jos työtaakka jatkaa kasvamistaan, tietotyön tekijät saattavat katsella työmahdollisuuksia yliopistojen ulkopuolelta, ja miksei ulkomailtakin, Nätti pohtii.

    Hän toteaa kuitenkin, että eurooppalaisessa vertailussa hajonta suomalaisen keskiluokan työajoissa on melko vähäistä. Suunta on silti huolestuttava.

    Tutkijat aikapulassa

    Uusimmassa projektissaan Nätti tutkii kiireen ja aikapulan kokemista. Työsuojelurahaston rahoittamassa tutkimushankkeessa tarkastellaan aikapulan yleisyyttä, ennustajia, seurauksia ja hallintaa. Se on Nätin mukaan jatkoa hänen yksikkönsä aiemmille työaikoja ja tietotyötä koskeville tutkimuksille. Siinä kohteena ovat kaikki palkansaajaryhmät, joiden aikakokemuksia tarkastellaan sekä määrällisesti että haastatteluin.

    - Haastateltavat etsittyämme huomasimme, että heistä suurin ryhmä oli tutkijoita. Se on mielestäni aika kuvaavaa, Nätti naurahtaa.

    - Kiire on yleensä pisteittäistä. Kiirettä koetaan esimerkiksi aamuisin tai määräaikojen lähestyessä. Se ei ole kuitenkaan jatkuvaa. Sen sijaan aikapula-käsite liittyy siihen, mitä odotuksia työlleen asettaa, ja mitä odotetaan itseltä odotettavan. Useinkaan ei ehditä tekemään kaikkea mitä aiottiin, mistä seuraa esimerkiksi huono omatunto.

    Tutkimuksessa tarkastellaan aikaa sekä subjektiivisena että objektiivisena ilmiönä. Ajan puutteen ilmiöön sisältyy Nätin mukaan ristiriita. Vaikka perheen kanssa vietetty aika tuntuu käyvän aina vain niukemmaksi, tutkimukset osoittavat että vapaa-aika on itse asiassa lisääntynyt. Projektin on määrä valmistua vuonna 2007.

    - Meitä kiinnostavat myös sukupuolten väliset erot aikapulan kokemisessa. Olemme havainneet, että naiset kokevat miehiä enemmän, että heiltä jää töitä tekemättä ajanpuutteen vuoksi. Tätä selittää varmasti osaltaan perheen vaatima aika.

    Miten ajankäyttö sitten kannattaisi jakaa työlle ja vapaa-ajalle? Vai voiko näitä erottaa? Onko olemassa vinkkejä parempaan ajanhallintaan, tasapainon löytämiseen työn ja yksityiselämän välille?

    - Pyrin rajaamaan työntekoni virka-ajalle, ja useimmiten se onnistuukin. Oma ohjeeni tasapainon löytämiseksi on valita itselleen keskittymistä vaativa harrastus. Itse liikun paljon, ja käyn lavatansseissa. Se auttaa irrottamaan ajatukset työasioista. Monille työ tuntuu kuitenkin olevan koko elämä, eikä vain osa sitä. Tietotyössä jokainen vastaa itse oman työnsä rajoista.

    Teksti: Janne Laitinen
    Kuvat: Matti Salmi