3/06

  • pääsivu
  • sisällys
  •  

    Tapani Pakkanen
    Puheenjohtaja
    Professoriliitto

     

    Yliopistojen tuottavuutta etsimässä

    Valtioneuvoston käynnistämä valtion virastojen tuottavuusohjelma on käynnistänyt ennennäkemättömän käymistilan useilla valtionhallinnon aloilla. Ohjelman lähtökohta on perusteltavissa. Ikäluokkien pienentyessä valtionhallinnon osuus työmarkkinoista ei voi kasvaa. Ohjelman toteutuksessa on ollut esillä lähinnä kaavamainen leikkurimalli, jossa avautuvista viroista vain osa täytettäisiin. Siitä tulee luopua, sillä saneeraustarve ja mahdollisuudet ovat hyvin erilaisia eri hallinnon aloilla.

    Tuottavuusohjelman kaavamainen toteutus yliopistoissa olisi erityisen ongelmallista. Yliopistojen tuottavuuden tulee sinänsä olla korkealla tasolla, mutta nyt esitetyt keinot olisivat enemminkin tuottavuutta alentavia. Yliopistolaitoksen tuottavuus on kehittynyt viime vuosikymmenenä erittäin nopeasti kaikilla tutkinto- ja tutkimusmittareilla mitattuna. Tuottavuuden kasvu on saatu aikaan voimakkaalla tulosohjauksella. Opiskelijamäärät ovat kasvaneet huomattavasti, opettajien määrän pysyessä lähes ennallaan. Kilpailutetun ulkopuolisen rahoituksen suhteellinen osuus on myös kasvanut huomattavasti, tuoden huomattavasti lisävelvoitteita professoreille ja muille tutkimusta ohjaaville. Tämä näkyy erityisen selvästi yliopistojen työaikatutkimuksissa, joissa opettajien todellinen vuosityöaika ylittää selvästi1600 tunnin virkaehtosopimuksen. Professorien keskimääräinen viikkotuntimäärä on lähellä 50 tuntia. Yliopistojen tehokkuus perustuu siten enenevässä määrin palkattoman ylityön tekemiseen. Virkojen vähentäminen johtaisi opiskelijamäärien leikkauksiin ja vahingoittaisi tutkimusjärjestelmää. Se myös sammuttaisi monen nuoren tutkijanuran kehittymisen.

    Yliopistojen tuottama tulos, tutkimus ja korkein koulutus, on tärkeä kulmakivi kansallisessa selviytymisstrategiassa. Virkaleikkaukset ovat räikeässä ristiriidassa yliopistoille asetettujen tavoitteiden kanssa ja vaarantavat tutkimukseen ja osaamiseen perustuvien tulevaisuudenodotusten toteutumisen.

    Opetusministeriö on suunnitellut tuottavuusohjelman toteuttamista yliopistoissa. Ministeriön esityksen lähtökohtana on vapautuvien resurssien uudelleensuuntaaminen ja ensisijaisesti hallintorakenteiden tehostaminen. Kustannussäästöjen löytyminen tuottavuudeltaan tiukalle viritetystä yliopistolaitoksesta ei tule olemaan helppoa. Tukitoimintojen saneeraus ei saa johtaa hallinto- ja avustavien tehtävien siirtymistä opettajien ja tutkijoiden tehtäväksi. Tällainen kehitys johtaisi nopeaan tuottavuuden laskuun.

    Tuottavuusohjelman seuraavissa vaiheissa opetusministeriön ja valtiovarainministeriön neuvottelut tulevat olemaan keskeisessä roolissa. Opetusministeriön vaativa tehtävä on yliopistolaitoksen erityisaseman puolustaminen ja tehokkuusajattelun suuntaaminen yliopistojen toiminnan vahvistamiseksi. Keskeisessä roolissa tulevat olemaan myös poliittiset päättäjät, jotka joutuvat ratkaisemaan kantansa koulutus- ja tutkimuspolitiikkaan. Käytännössä yliopistojen tulevaisuus hahmoteltaneen eduskuntavaalien jälkeisessä hallitusohjelmassa. Vaalivuodesta tulee siis yliopistoväellekin mielenkiintoinen.


    Tapani Pakkanen
    Puheenjohtaja
    Professoriliitto