Ulkomaalaisia tutkijoita saadaan paremmilla palkoilla

Miten houkutella osaajia Suomeen – kas siinä pulma, jota pohdittiin opetusministeriön, kauppaja teollisuusministeriön ja Tampereen yliopiston järjestämässä seminaarissa 2. helmikuuta. Nyt on vihdoin ihan tutkimuksella osoitettu, että tutkijoiden liikkuvuuden edistämiseksi ja osaajien houkuttelemiseksi tulisi parantaa yliopistojen ja tutkimuslaitosten mahdollisuuksia tehdä houkuttelevia työtarjouksia ja tarjota kansainvälisesti kilpailukykyisiä palkkoja.

Suomen Akatemian pääjohtaja Raimo Väyrynen toi seminaarin avauspuheenvuorossaan esille huolen siitä, että osaajia muuttaa Suomesta ulospäin enemmän kuin tänne tulee. Vain puolitoista prosenttia t&k-henkilöstöstä on ulkomaalaisia.

Väyrynen mainosti ulkomaisten huippututkijoiden houkutteluun tehtyä Akatemian ja Tekesin FiDiPro-hanketta, jonka hakuaika oli mennyt umpeen juuri seminaarin alla.

- Kansainvälistyminen ei kuitenkaan ole vain huippujen hankkimista. Alhainen palkkataso akateemiselle sektorilla vaikeuttaa rekrytointia sekä kansainvälisesti että kansallisesti, Väyrynen huomautti.

Osaajaohjelma avuksi markkinointiin

Tampereen yliopiston tutkijat Susanna Noki ja Katariina Kovanen esittelivät seminaariväelle tutkimustaan tutkijoiden ja asiantuntijoiden kansainvälistä liikkuvuudesta. He olivat vertailleet tilannettamme Kanadaan, Yhdysvaltoihin, Iso-Britanniaan, Irlantiin ja Saksaan. Näissä maissa on tehty tietoista työtä ulkomaisten asiantuntijoiden saamiseksi.

Tutkijoiden mielestä Suomen houkuttelevuus perustuu pitkälti tutkimus- ja koulutusyksiköiden ja yritysten kansainväliseen tunnettavuuteen ja tutkimusympäristöjen korkeaan laatuun sekä henkilökohtaisiin kansainvälisiin verkostoihin ja kontakteihin.

Jotta ulkomaalaisille osaajille kyetään tarjoamaan houkuttelevia ja kiinnostavia työtilaisuuksia, tulisi panostaa korkeatasoisiin tutkimus- ja innovaatioympäristöihin. Yliopistojen, tutkimuslaitosten ja yritysten pitäisi parantaa taloudellisia kannustimia, työtehtävien houkuttelevuutta, urakehitys- ja oppimismahdollisuuksia.

Suomessa ei ole tehty erityistä osaajaohjelmaa, mutta ulkomaalaislaissa on jo tavallaan erityinen osaajaväylä. Vaihtoehtoisista lupakäytännöistä ei kuitenkaan tiedoteta tarpeeksi.

- Tieto on hajallaan ja se on vaikeaselkoista. Kokonaisuuden muodostaminen on työlästä sekä hakijoille itselleen sekä vastaanottaville organisaatioille.

Sitä vastoin Irlannissa on tehty määrätietoista työtä. Niin sanotun ’Fast-track Program’ -väylän kautta maahan on tullut noin 10 000 osaajaa. Ohjelma mahdollistaa nopeutetun lupamenettelyn ja osaajien valinta perustuu ennalta määriteltyihin osaamistarpeisiin. Tämän vuoden alussa on tarkoitus ottaa käyttöön vielä ’Green Card’ -ohjelma, joka on räätälöity tiede-, teknologia- ja talousalan osaajille. Puolisolle järjestyy työnteko- oikeus välittömästi ilman työlupaa.

Myös Kanadassa on satsattu osaajien sekä väliaikaiseen (’Employer Sponsorship’) että pysyvään (’Skilled Worker Program’) maahanmuuttoon.

- Osaajaohjelman luominen olisi keino markkinoida Suomea ulkomaalaisille osaajille sekä helpottaa ja nopeuttaa kolmansista maista tulevien osaajien maahantuloa, Susanna Noki tähdensi.

Myös verotukseen liittyvät epäkohdat haittaavat aivotuontia. Esimerkiksi lähdeveron perintää koskevasta vaihtoehdosta ei ole tiedotettu selkeästi. Avainhenkilölain tuloraja (vähintään 5700 euroa/ kk) on varsin korkea Suomen palkkatasoon verrattuna.

Monissa maissa veroetuja myönnetään pidemmäksi ajaksi. Kanada Quebeciin tuleville tutkijoille ¾ osaa tuloista on verovapaata viiden vuoden ajan. Ruotsissa ulkomaiset avainhenkilöt saavat 10 vuoden ajan ¼ tuloistaan verovapaana.

Kokonaisvaltaisuutta – ei yksittäisiä temppuja

Susanna Noki ja Katariina Kovanen olivat erityisesti tarkastelleet konsteja julkisen sektorin osaajien houkuttelemiseksi.

- Suomen yksi keskeinen ongelma on ollut senioritutkijoiden houkuttelun vaikeus. Nyt tähän on pyritty vastaamaan FiDiPro -ohjelmalla sekä panostamalla laajemminkin korkeatasoisiin tutkimus- ja innovaatioympäristöihin.

Kanada kärsi pitkään huippututkimusväen muutosta etelärajan taakse. Nyt tietoisilla panostuksilla tutkimusympäristöön ja -välineistöön sekä henkilöstön uramahdollisuuksiin aivovuoto on tyrehdytetty. Iso-Britanniassa tutkijoita on sitoutettu sijoittamalla lisävaroja palkkojen nostamiseen. Myös Irlannissa tutkimushenkilöstön palkkataso on noussut maan taloudellisen tilanteen myötä.

- Suomessa tutkijoiden liikkuvuuden edistämiseksi ja osaajien houkuttelemiseksi tulisi parantaa yliopistojen ja tutkimuslaitosten mahdollisuuksia tehdä houkuttelevia työtarjouksia ja tarjota kansainvälisesti kilpailukykyisiä palkkoja. Keskeinen osa osaajien liikkuvuuden edistämistä on panostaminen korkeatasoisiin ja lupaaviin tutkimusympäristöihin – eikä pelkästään huippuyksiköihin vaan myös nouseville aloille, tamperelaistutkijat toteavat.

Suomea ei myöskään osata riittävästi “myydä” kansainvälisille osaajille. Irlanti on järjestänyt kiertueita osaajaohjelmansa markkinoimiseksi. Saksassa on ’Gate-Germany’, joka mainostaa korkeakouluja ulkomaisille tutkijoille ja opiskelijoille. Kanada on satsannut www-sivuille, joilla osataan esittää mm. talvisetkin olosuhteet myönteisessä sävyssä.

Tutkijoiden mielestä Suomessa tilanteen jarruna on mm. viranomaisyhteistyö: pitäisi selkeämmin määritellä, mikä taho ottaa asiassa vetovastuun.

- Kysymys “Miten houkutella osaajia Suomeen” on tärkeä, mutta houkuttelu yksittäisillä toimenpiteillä – tempuilla – ei yksin riitä, vaan tarvitaan kokonaisvaltaisempaa otetta. Pitää kyetä konkretisoimaan, millaisia osaajia halutaan ja tarvitaan sekä määritellä, mitä maahanmuutolla tavoitellaan.

Rahoitus on jarruna kansainvälistymisessä

Tutkija Tatu Piiranen on Tutkainhankkeessa tutkinut kansainvälistä liikkuvuutta Suomen yliopistoissa ja tutkimuslaitoksissa. Vuonna 2003 ulkomaalaisten osuus yliopistojen henkilöstöstä oli noin 10 prosenttia. Tieteenaloittain tarkasteltuna ulkomaalaisia on eniten humanistisissa tieteissä, tekniikassa sekä luonnontieteissä.

Ulkomaalaisten tulemista rajoittaneiden seikkojen ylivoimaisessa kärjessä oli yksikön rahoituspula. Pohjoinen sijainti, kieliongelmat, perhesyyt, osaamiskeskittymän puuttuminen ja palkkataso olivat myös selkeitä haittatekijöitä.

Tänne tulemista edistivät henkilökohtaiset kontaktit, yksikössä tehtävän tutkimuksen korkea taso, yksikön hyvä tunnettavuus ulkomailla. Tutkijoiden “hyvä” palkkataso ei tässä kategoriassa pärjännyt.

Esityksensä lopuksi Piirainen listasi keinoja kansainvälisyyden edistämiseksi. Tärkeä edellytys on se, että tutkimusyksiköllä on itsellään halu panostaa kansainvälistymiseen.

- Tutkimusyksiköiden kansainvälisyystarpeeseen vaikuttavat paljon niiden sisäiset ominaispiirteet ja rakenteet, esimerkiksi tutkimusala, -orientaatio, yhteistyökumppanit, rahoitusrakenne, henkilöstön ja johdon kunnianhimo.

- Tutkimuksen kansainvälisyyden edistämistä ei tulisi tarkastella irrallaan muista julkisille tutkimusorganisaatioille asetuista tavoitteista. Tutkimusyksiköiden ohella myös tutkimuksen kotimaisten hyödyntäjien tulisi tukea kansainvälistymistä esimerkiksi tarjoamalla ulkomaalaisia kiinnostavia tutkimustehtäviä ja yhteistyöhankkeita, Piirainen totesi.

Koska on toimenpiteiden aika?

Pyydetyissä kommenteissa osaajien houkuttelua pohtivat johtaja Mervi Virtanen työministeriöstä, osastopäällikkö Timo Kekkonen kauppa- ja teollisuusministeriöstä sekä korkeakouluneuvos Anita Lehikoinen opetusministeriöstä. Mervi Virtanen esitteli hallituksen maahanmuuttopoliittisen ohjelman linjauksia. Ohjelma kuuluu hallitusohjelmaan, mutta poliittiset päätökset ovat kuitenkin vielä tekemättä.

Timo Kekkonen katsoi, että osaajien houkuttelun lisäämistä onkin jo selvitetty aivan tarpeeksi ja olisi siirryttävä toimenpiteisiin. Innovaatiopolitiikan kannalta väestökehitys on lähiaikojen uhkatekijä. Samoin t&k-rahoituksen vähäisyys.

- Suomi aina ylpeilee t&k-rahoituksen prosenttiosuudella, mutta absoluuttisesti ollaan vielä alhaisella tasolla, Kekkonen muistutti.

Anita Lehikoisen mielestä yliopistot ovat kansainvälistyneet viime vuosina selvästi, mutta lähtötaso oli kovin matala.

- Meillä on vielä aloja, joilla on järkyttävän vähän liikkuvuutta ja yliopistoista löytyy vielä käsittämättömän kansallisia laitoksia. Ulkomainen huippututkija tai professori onkin niille sellainen ihme, jota tullaan kaukaakin katsomaan.

Tutkija, VTT Annika Forsander Helsingin yliopiston Svenska social- och kommunalhögskolanista puhui seminaarissa korkeasti koulutetun työvoiman kansainvälisestä muuttoliikkeestä. Hän on ollut mukana tekemässä Sitran julkaisua ”Sykettä ja suvaitsevaisuutta – Globaalin osaamisen kansalliset rajat”.

Forsanderin mukaan maahanmuuttopolitiikka voidaan nähdä osana valtion harjoittamaa globalisaatio- tai talouspolitiikkaa. Suomen ongelma avoimuuden lisäämisen kannalta ei hänen mielestään ole lainsäädäntö vaan sen tulkinta. Eri eturyhmillä on paljon valtaa, mutta eri käsitykset maahanmuuttopolitiikan suunnasta.

- Rekrytointi etenee työnantajan tarpeiden ohjaamana ilman poliittista vastuunottoa.

- Maahanmuuttajat on nähty sosiaalisektorille liukuvana ongelmakimppuna, työllistämisongelmana tai turvallisuusuhkana, Forsander totesi.

Hän muistutti, että rajat ylittävä liikkuvuus – moneen suuntaan – on toivottava asiantila. Poislähtenyttä asiantuntijaa ei tule nähdä vain menetyksenä, vaan innovaatiotoimintaa tukevia globaaleja verkostoja syntyy tälläkin keinoin.

Seminaarin päätteeksi käydyssä keskustelussa suomalainen asenneilmasto nähtiin yhdeksi keskeiseksi syyksi ulkomaalaisten osaajien vähyydelle.

Kirsti Sintonen