Määräaikaisselvitys puuttuu
pätkätöihin myös yliopistoissa

Viime joulukuussa julkistettiin selvityshenkilö Kirsti Palanko-Laakan selvitys: Määräaikaisen työn yleisyys, käytön lainmukaisuus ja lainsäädännön kehittämistarpeet. Selvityksen mukaan määräaikaisuudet ovat lisääntyneet julkisella sektorilla. Valtiosektorilla määräaikaisten osuus oli vuoden 2005 alussa suurempi (24 %) kuin koko 2000-luvulla. Tutkimuksen taustalla on hallitusohjelmassa esitetty pyrkimys vähentää julkisen sektorin määräaikaisuuksia vakinaistamisen avulla.

Määräselvitys sai ristiriitaisen vastaanoton. Työmarkkinajärjestöt kiittelivät selvityksessä esitettyjä ehdotuksia, Elinkeinoelämän keskusliitto EK kiirehti teilaamaan selvityksen ehdotukset. Palanko- Laaka nostaa selvityksessään esille neljä ongelma-aluetta. Näistä yksi on määräaikaiset palvelussuhteet yliopistoissa ja tutkimuslaitoksissa. Tässä kirjoituksessa keskitytään erityisesti Palanko- Laakan selvityksen yliopistoja koskevaan osaan.

Selvityksen mukaan eurooppalaisessa vertailussa Suomen edellä määräaikaisten määrässä ovat vain Espanja, Puola, Portugali ja Slovenia. Määräaikaisuus kohdistuu Suomessa keskimääräistä enemmän naistyövoimaan ja hyvin koulutettuihin. Ulkopuolinen rahoitus ja projektityö ovat lisääntyneet ja niitä käytetään usein perusteluina määräaikaisuuksien käytölle.

Selvitys ja yliopistot

Palanko-Laaka käsittelee selvityksessään valtiosektorin osalta erikseen yliopistoja ja tutkimuslaitoksia. Yliopistojen henkilöstöstä vuonna 2004 noin 60 % oli määräaikaisia. Yliopistojen omien ilmoitusten mukaan ns. aitoja määräaikaisia oli 36,2 %. Aitoja määräaikaisia eivät tilastoinnin mukaan ole jatko-opintojaan suorittavat ja asetuksen perusteella määräaikaisissa viroissa olevat.

Ongelmat yliopistojen määräaikaisuuksissa liittyvät Palanko- Laakan mukaan pääasiassa ulkopuolisella rahoituksella palkattuun henkilöstöön. Määräaikaisen tutkimusrahoituksen/projektin perusteella käytetään määräaikaisia virka- tai työsuhteita, jotka usein vielä pätkitään projektia lyhyemmiksi palvelussuhteiksi. Palanko- Laakan mukaan yliopistoissa hoidetaan projektiluonteisesti sekä pysyviä tehtäviä että väliaikaisia toimintoja. Näiden kahden erottaminen toisistaan on usein hankalaa, sillä niitä ei voida erot-

taa toisistaan niiden rahoituksen perusteella. Projektin käyttäminen määräaikaisuuden perusteena on selvityshenkilön mukaan kyseenalaista silloin, kun projektin mukainen työ on yhteisön normaalia ja jatkuvaa toimintaa.

Yliopistoissa käytetään paljon määräaikaisuuksia kuitenkin myös pysyvissä opetustehtävissä, joissa ei ole asetuksen edellytystä määräaikaiseen virkaan. Vuodesta toiseen samoja opetustehtäviä määräaikaisessa virkasuhteessa tekevät esimerkiksi monet päätoimiset tuntiopettajat, yliopistonopettajat ja myöskin jonkun verran yliopistonlehtorit ja lukuisat muut eri nimikkeillä toimivat.

Selvityshenkilön mukaan sopimusten ja määräysten ketjuttaminen on valtiosektorilla yleistä yliopistoissa ja tutkimuslaitoksissa. Ketjusopimusten käyttö perustuu yleisesti julkisen sektorin pysyvissäkin toiminnoissa ulkopuoliseen rahoitukseen. Näissä tilanteissa ketjusopimukset on oikeuskäytännössä katsottu usein laittomiksi. Määräaikaisuuden perusteena ei voi olla se, että määrärahat työntekijän palkkaukseen myönnetään vuodeksi kerrallaan työnantajan budjettiin, kun kyse on kuitenkin pysyvästä ja normaalista toiminnasta.

Toimenpide-ehdotukset

Varatuomari Palanko-Laaka katsoo, että Suomen lainsäädäntö on kohtuullisen hyvä eikä hän esitä säädöksiin tiukennuksia määräaikaisten työsuhteiden käytön perusteisiin. Ongelmana on säädösten kiertämismahdollisuus ja tulkinnanvaraisuus, valvontamahdollisuuksien puuttuminen, tietämättömyys lakien sisällöstä, piittaamattomuus niiden noudattamisesta, muuttumattomat asenteet jne.

Palanko-Laaka esittää lainsäädännön uudistamista joiltain osin, valvonnan tehostamista, työpaikkojen yhteistyön kehittämistä ja henkilöstöpolitiikan linjauksia. Joiltakin osin esitetään jatkoselvitysten tekemistä.

Lakimuutoksia koskevat ehdotukset

Palanko-Laaka esittää työsopimuslain selkiinnyttämistä ja täsmentämistä. Lain perusteluissa on syytä selkeyden vuoksi todeta se, ettei julkisoikeudellisten yhteisöjen palkkaukseen käytettävien varojen budjettisidonnaisuus sellaisenaan ole määräaikaisuuden peruste.

Itse laissa ja sen yksityiskohtaisissa perusteluissa olisi selkiinnytettävä se, milloin projekteiksi organisoitu työ muodostaa perusteen määräaikaisille työsopimuksille. Selkiinnytyksellä on voitava estää pysyvien toimintojen organisoiminen sellaisiksi projekteiksi, joiden tarkoituksena on kiertää lain irtisanomissuojasäännöksiä.

Koska sama koskisi myös virkasuhteisten lainsäädäntöä, vaikuttaisi ehdotus myös yliopistojen ketjutettujen sopimusten/määräysten ongelmaan ja projekteiksi organisoituun työhön. Esimerkiksi joillakin yliopistojen erillislaitoksilla pyöritetään ketjutetuilla sopimuksilla pysyvää toimintaa vuodesta toiseen.

Valvontaa koskevat ehdotukset

Oikeusvarmuuden kannalta on tärkeää, että määräaikaisuuden perusteen laillisuus voidaan ratkaista jo työsuhteen kestäessä. Käsittelyelimeksi Palanko-Laaka esittää työtuomioistuinta tai työneuvostoa. Käsittelyelimen ratkaistavaksi voisi saattaa sekä yksittäistä työntekijää että koko työyhteisöön määräaikaisuuksia koskevan erimielisyyden.

Tämä olisi merkittävä parannus ketjutettujen virkasuhteiden osalta yliopistoissa. Nythän asian voi riitauttaa vasta, kun palvelussuhde yliopistoon on päättynyt. Yksittäinen työntekijä ei useinkaan uskalla hakea oikeussuojaa. Jos määräaikainen riitauttaa sopimuksensa perusteet, seurauksena on se, että uutta sopimusta ei ole enää tiedossa.

Palanko-Laaka ehdottaa myös työsuojeluviranomaisten ja henkilöstön edustajien valvontaoikeuksien lisäämistä sekä työpaikkojen yhteistoimintamenettelyn kehittämistä. Yhteistoimintamenettelyn tulisi koskea myös määräaikaisten työntekijöiden käytön periaatteita.

Muut ehdotukset

Selvityshenkilö tekee myös useita muita toimenpide-ehdotuksia liittyen muun muassa hyviin henkilöstöpoliittisiin käytäntöihin sekä raskauteen ja vanhemmuuteen perustuvaan syrjintään määräaikaisissa palvelussuhteissa.

Palanko-Laaka esittää tutkimusta epätyypillisten työsuhteiden yhteiskunnallisista vaikutuksista koko kansantalouden ja kustannusten oikeudenmukaisen jakaantumisen kannalta, missä arvioinnissa olisi mukana pilkkoutuneiden työsuhteiden haitat yrityksien ja työyhteisöjen sekä yksittäisten työntekijöiden kannalta.

Lisäksi Palanko-Laaka ehdottaa, että valtiovarainministeriön ja opetusministeriön toimesta käynnistetään pikaisesti yhteistyössä ao. henkilöstöjärjestöjen kanssa hanke, jossa luodaan menettelytavat ja toimintaohjeet nykyisten käytäntöjen muuttamiseksi niin, että pysyviä toimintoja hoitaa vakinainen henkilöstö.

Tätä ehdotusta kannatan lämpimästi. Valtiovarainministeriön ohjeet vakinaistamisesta eivät ole juurikaan toteutuneet yliopistoissa. Ohjeen matka valtiovarainministeriöstä suuren yliopiston yksittäiseen yksikköön on “liian pitkä”. Ongelmat eivät korjaannu tilastointia muuttamalla. Tehokas valvontamekanismi puuttuu ja yliopistot eivät ole sitoutuneita määräaikaisten vähentämiseen. Nykyisistä ohjeista huolimatta 10-20 vuotta saman yliopiston palveluksessa määräaikaisena olleita henkilöitä on paljon, puhumattakaan alle 10 vuoden työskentelyjaksoista määräaikaisena.

Mitä selvityksen jälkeen?

Työministeri Tarja Filatov vie esityksen sosiaalipoliittiseen ministerityöryhmään. Osa esityksestä vaatinee valtion ja työmarkkinajärjestöjen yhteistä valmistelua, osa jäänee seuraavaan hallitusohjelmaan ja osaa voidaan ryhtyä valmistelemaan saman tien, totesi ministeri Filatov selvityksen luovutustilaisuudessa.

Eeva Rantala
toiminnanjohtaja
Tieteentekijöiden liitto

Tieteen määräaikaisena sekatyöläisenä vuodesta 1992

Ma. yliassistentti Kirsti Lempiäinen on ollut koko ajan vuodesta 1992 erilaisissa määräaikaisissa palvelussuhteissa Tampereen yliopistossa. Lyhin pesti on ollut kuukauden mittainen ja pisin on ollut 2+1 -vuotinen Akatemian projekti. Väliin on mahtunut myös pari työttömyyskautta ja stipendikausia.

Työtehtävät ovat vaihdelleet kurssisihteeristä yliassistentin sijaisuuteen ja suunnittelijasta päätoimiseksi tuntiopettajaksi. Yhteiskuntatieteiden tohtoriksi Lempiäinen väitteli vuonna 2003.

Mielenkiintoiset sisällöt ja yhteiskunnallinen tutkimus ovat ne tekijät, jotka saavat tieteen sekatyöläisen pysymään yliopistolla jatkuvassa epävarmuudessa.

- 43-vuotiaana on vaikea enää nähdä, että voisi vielä sijoittua töihin myös yliopiston ulkopuolelle. Työkokemusta on ulkopuoleltakin, mutta siitä on jo aikaa.

Lempiäisellä on myös kokemuksia siitä, että feminististä yhteiskuntatiedettä tutkinutta naistohtoria kavahdetaan miesmaisterivetoisissa virastoissa.

- Jossain vaiheessa uskoin siihen, että suurten ikäluokkien eläkkeelle siirtyessä yliopistouralle vapautuisi virkoja. Nyt kuitenkin tuottavuusohjelman ja yliopistoja uhkaavien karsintalistojen takia näyttää sitä, ettei valoa ole näkyvissä vielä muutamankaan vuoden päästä.

Lääkkeeksi yliopistojen pätkätyöläistilanteen parantamiseksi Lempiäinen esittää tenure track - tyylistä järjestelmää.

- Tätä mallia on vastustettu muun muassa sen takia, että se vähentäisi liikkuvuutta. Mielestäni asia on kuitenkin päinvastoin: rahan puute saa ihmiset pysymään paikoillaan.

Yliopistojen määräaikaisuuksia on perusteltu muun muassa sillä, että siten saadaan työllistettyä isompi joukko ihmisiä. Tämäkään ei näytä käytännössä pitävän enää paikkaansa – Lempiäinenkin näkee lähipiirissään yhä enemmän työttömiä tohtoreita.

Kirsti Lempiäisen mielestä määräaikaisselvitykset on tarpeen, mutta hän peräänkuuluttaa ministeriöiden välistä yhteistyötä:

- Työ-, sosiaali- ja terveys- sekä opetusministeriön pitäisi nyt yhteistyössä miettiä parannuskeinoja esimerkiksi siihen, miten työvoimatoimistot kohtelevat työttömäksi joutuneita jatko-opiskelijoita. Lempiäinen toivoisi lisäksi, että yliopistojen rehtoreita kiinnostaisi tulospisteitten toivossa väittelijöiden tilanne nykyistä enemmän. Väitöskirjantekijöillä pitäisi olla nykyistä turvatummat mahdollisuudet saattaa työnsä päätökseen.