Seminaari etsi keinoja tohtorien rekrytoitumisen edistämiseksi

Tohtoreista lisäarvoa yrityksille

Elinkeinoelämän keskusliitto, Suomen Akatemia ja Tieteentekijöiden liitto järjestivät Tohtoreista lisäarvoa yrityksille -seminaarin 17. lokakuuta Tieteiden talolla Helsingissä. Seminaarissa ideoitiin konkreettisia keinoja tohtoreiden työllistymisen edistämiseksi ja todettiin, että tutkijakoulu-sana on yksi rekrytoitumisen esteistä.

Seminaarin avasi johtava asiantuntija Hannele Pohjola Elinkeinoelämän keskusliitosta. Hänen mielestään pitkäjänteinen innovaatiopolitiikka on tuottanut Suomessa tulosta – niin koulutuksen, tutkimuksen, teknologian kuin rahoituksenkin saralla. Suomen elinkeinoelämän rakenne on tietointensiivistä.

Hannele Pohjola esitteli, kuinka tutkimus- ja tuotekehitysrahoitus on 1990-luvun puolivälistä kasvanut maassamme lähinnä yritysten rahoittamana.

- Suomi tarvitsee korkealuokkaista tohtorikoulutusta ja laadukas opetus edellyttää laadukasta perustutkimusta, Pohjola totesi.

Pohjola lisäisi tohtoriakoulutuksessa yritysyhteistyötä ja sen relevanssia.

- Yritykset eivät palkkaa tohtoreita, ne palkkaavat henkilöitä, joista uskovat olevan hyötyä yritystoiminnalle, hän lisäsi.

Asennevammaisia löytyy aidan molemmilla puolilla

Ylijohtaja Anneli Pauli Suomen Akatemiasta kertoi puheenvuoronsa aluksi mm. Industry-Academia -työryhmästä ja sen ehdotuksista. Siinä halutaan mm. kannustaa tutkijoita yrittäjyyteen ja yhteistyöhön yritysten kanssa. Yhteistyön perustaan kuuluu Paulin mukaan myös se, että yritysten tulee kehittää ydinosaamistaan hyödyntämällä korkeatasoista tutkimusta, edistämällä henkilökuntansa tutkijakoulutusta ja palkkaamalla tohtoreita nykyistä enemmän.

- Elinkeinoelämän tietämystä tutkijankoulutuksesta tulee lisätä, kuten myös yliopistojen käsitystä siitä, mitä elinkeinoelämä odottaa valmistuneilta tohtoreilta. Asennevammaisia henkilöitä tapaa edelleen aidan molemmin puolin, Pauli huomautti.

Pauli kehittäisi tohtorintutkintoa edeltävää ja sen jälkeistä tutkijankoulutusta nykyistä laaja-alaisemmaksi ja työelämää monipuolisesti palvelevaksi. Onko tämä ’mission impossible’, hän kysyi.

- Monitieteisyys, yrittäjyys, liiketoimintaosaaminen, johtamistaito, immateriaalioikeusasiat, kansainvälistymistaidot, yhteistyökyky, vuorovaikutustaidot, Pauli luetteli laaja-alaisemman tutkijakoulutuksen sisältöä. Tohtorintutkinnon keskeinen tavoite on kuitenkin oman tutkimusalan syvällinen osaaminen, hän muistutti.

Elinkeinoelämä voisi olla Paulin mielestä mukana niiden kannalta relevanteilla olevien tutkijakoulujen suunnittelussa ja toiminnassa. Jatko-opiskelijalle tulisi myös nimetä tieteellistä työtä ja opintoja tukeva ohjausryhmä, jossa olisi edustus yliopiston ulkopuolelta, mielellään elinkeinoelämästä, jos se on väitöskirjan sisällön kannalta eduksi.

Akatemialla on tarjolla rahoitusinstrumentteja työelämässä olevien henkilöiden jatkokouluttautumista varten. Ensi vuonna otetaan käyttöön rahoitus, jonka mukaan hakijan työantajalle maksetaan 2000 euroa kuukaudessa kattamaan osa palkkakuluista. Ehtona on, että väitöskirjatyöntekijä on yliopistossa järjestelmällisen ohjauksen piirissä.

Ensi syksynä on ensimmäistä kertaa haussa uusi rahoitusinstrumentti, jossa ensisijaisesti rahoitetaan väitelleen tutkijan enintään vuoden mittaista siirtymistä elinkeinoelämän palveluksesta työskentelemään suomalaisessa yliopistossa tai tutkimuslaitoksessa; samoin yliopiston tai tutkimuslaitoksen palveluksessa olevan väitelleen tutkijan työskentelyä yrityksessä. Palkkaukseen osoitettavan Akatemian määrärahan suuruus määräytyy hakijan tutkijapätevyyden perusteella.

Tohtoritehtaista tohtorit tehtaisiin

Tieteentekijöiden liiton puheenjohtaja Antero Puhakka muistutti puheenvuoronsa “Tohtoritehtaista tohtorit tehtaisiin” aluksi väitelleiden määrän räjähdysmäisestä kasvusta: 1990-luvulla valmistui uusia tohtoreita enemmän kuin siihen mennessä oli suomalaisista yliopistoista yhteensä valmistunut.

- Edelleen ylivoimainen osa tohtoreista sijoittuu yliopistosektorille. Vuoden 1999 lukujen mukaan 43 % tohtoreista työskenteli yliopistoissa, 22 % kunnissa ja vain 15 % yrityksissä. Kansainvälisessä vertailussa Suomen luvut ovat hälyttävän pienet yritysmaailman osalta, sillä vain Italiassa, Portugalissa ja Unkarissa oli yrityksissä työskentelevien tohtoreiden määrä pienempi kuin meillä.

- Vaikka yritysten tutkimus- ja tuotekehitystehtävissä työskentelevien tohtoreiden määrä yli kaksinkertaistui vuosien 1995-2002 aikana, heidän suhteellinen osuutensa ei kuitenkaan noussut, sillä yritykset palkkasivat näihin tehtäviin enemmän muita kuin tutkijankoulutusasteen suorittaneita.

Puhakan mukaan erityisesti tutkijakoulujen kautta väitelleiden “markkinoinnissa” yrityksille on ongelmia, koska heidät rinnastetaan usein jatko-opiskelijoihin – katsotaan, että tutkijaopiskelijoilta puuttuu oikea työkokemus, jota yritykset arvostavat rekrytoinnissa.

- Olisiko yksi keino muuttaa nimikkeitä ja ryhtyä kutsumaan väitöskirjan tekijää nuoremmiksi tutkijoiksi, kuten esimerkiksi Euroopan unionin komissio on ehdottanut.

Jos korkeista tohtoritavoitteista pidetään kiinni, on Puhakan mielestä välttämätöntä, että tohtorit työllistyvät tehtäviin, joissa he voivat käyttää hyödykseen kiistatonta osaamistaan.

- Nyt valmistuvista 1400 tohtorista akateemiselle uralle voisi eräiden arvailujen mukaan sijoittua maksimissaan 40 prosenttia. Loppujen täytyisi löytää itselleen työpaikka joko muualta julkiselta sektorilta tai sitten yrityksistä, kolmannelta sektorilta tai ulkomailta.

- Valtionhallinnon tuottavuusretoriikka samoin kuin kuumana vellova kuntakeskustelu vaikuttavat molemmat samansuuntaisesti: julkisella sektorilla näyttäisi pikemminkin olevan kyse henkilöstön vähentämisestä kuin rekrytointien lisäämisestä. Työpaikkojen olisi siten löydyttävä yksityiseltä sektorilta.

Puhakan mielestä näyttää siltä, että yrityselämä ei tunnistaisi tai tunnustaisi sitä osaamispääomaa, joka tohtoreilla on. Asenteiden muutosta tarvitaan myös väitöskirjantekijöiltä.

- Kun uraa lähdetään määrätietoisesti rakentamaan, on välttämätöntä, että väitöskirjan tekijä ja ohjaaja keskustelevat eri vaihtoehdoista ja pohtivat sitä, miten yksittäisen väitöskirjantekijän omaa urapolkua rakennetaan.

Hukkainvestointi vai tulevaisuuden pääomaa?

“Tohtoreiden rekrytointi – hukkainvestointi vai tulevaisuuden pääomaa” oli otsikkona seminaarin paneelikeskustelulla. Viiden tohtorin paneeliin osallistuivat johtaja Sakari Karjalainen opetusministeriön tiedepolitiikan yksiköstä, johtaja Pekka Pokela EK:sta, tutkijakoulun johtaja Pirkko Härkönen Turun yliopistosta sekä projektinjohtaja Ritva Niemelä Glykos Oy:stä. Puhetta johti Tieteentekijöiden liiton puheenjohtaja Antero Puhakka.

- Tohtorit ovat tulevaisuuden pääomaa, vastasi Sakari Karjalainen heti paneelin otsikossa esitettyyn kysymykseen.

Viime vuonna yritysten t&k-tehtävissä toimi 1333 tohtoria, joka on 119 enemmän kuin edellisenä vuonna. Teollisuuden osuus tästä lisäyksestä oli kuitenkin vain 24.

Karjalainen esitteli Bologna-maiden keskuudessa laadittua tohtorintutkintojen eurooppalaista viitekehystä (ns. Dublin description), jossa on määritelty tohtorintutkinnon edellytyksiä.

- Tohtoreilta edellytetään kykyä toisaalta pitkäjänteiseen työskentelyyn, toisaalta taitoa luoda projekteja ja toimia niissä. Tohtorikoulutuksen tulee vastata haasteeseen tarjoamalla vankkaa yleisosaamista, josta voidaan jalostaa erityisosaamista.

Filosofian tohtori Ritva Niemelällä on tausta pitkänlinjan tutkijana yliopistolla. Tutkimustulosten kaupallistamiseen uskoen hän perusti kollegoineen viime vuonna firman, joka myy omaa osaamistaan koti- ja ulkomaille. Puolet firman 10 työntekijästä on tohtoreita.

- Omalta osaltani pidän oleellisena, että meillä on tohtoreita, jotka osaavat analysoida tuloksia. Mutta vielä oleellisempaa on löytää fiksuja hyviä tyyppejä. Tohtorin tutkinto ei ole itseisarvo, muttei siitä haittaakaan ole, Niemelä totesi.

Professori Pirkko Härkönen vetää kuuden yliopiston yhteistä lääkekehityksen tutkijakoulua.

- Opastaminen korkeatasoiseen tieteelliseen tutkimukseen on tärkeintä, mutta samalla halutaan antaa selkeä kuva lääketeollisuuden toimintatavoista.

Härkösen johtamasta tutkijakoulutusta valmistuneet ovat työllistyneet hyvin, monet jo ennen tohtoroitumista.

Johtaja Pekka Pokela puhui osaamismarkkinoista, joilla yritys ostaa ja myyjänä toimii tohtori.

- Voi olla, että joissakin yrityksissä luullaan, että muut ominaisuudet heikkenevät, kun ihmisestä tulee tohtori, voidaan esimerkiksi epäillä, osaako henkilö keskustella.

Pokela kyllä ennakoi, että tarve tohtoreitten palkkaamiseen on kasvussa, koska henkilöitä, jotka osaavat ratkaista ongelmia ja kyseenalaistaa, tarvitaan yhä enemmän. Pokela esitteli EK:n palkkatilastoihin perustuvan taulukon, jonka mukaan keskusjärjestön jäsenyrityksissä oli vuonna 2004 töissä 1028 tohtoria. Teollisuuden puolella näistä on 729, kun vuonna 2003 vastaavan luku oli 575. (EK julkisti osaamistarvekartoituksensa 19.10. Ks. lehden sivu 30.)

- Tohtoreitten pitää osata myydä osaamistaan paremmin. Työnhakutilanteessa tulee korostaa projektityökokemusta, jota yrityksissä arvostetaan.

Rekrytoinnin simulointia ja markkinointipaketti

Seminaariyleisö osallistui vilkkaasti keskusteluun. Valion tutkimus- ja tuotekehitysjohtaja Tiina Mattila- Sundholm korosti, että yritykset etsivät “hyviä tyyppejä”, joilla on kommunikointikykyjä, helikopteriajattelua.

- Pitää osata napakasti vastata, jos kysytään, mitä osaat. Pitää olla taitoa selittää ymmärrettävästi, mitä tutkimukseni tarkoittaa ‘maailmankaikkeudessa’.

- Ei pidä lähteä selvittämään aineiston keräämistä yms, jos kysytään, mitä tutkimuksesi käsittelee. Projektiosaaminen tulee tuoda paremmin esille, lisäsi myös Sakari Karjalainen.

- Hyvien tyyppien lisäksi tarvitaan myös pelle pelottomia – sieltä tulee levottomat ideat ja innovaatiot. Mutta talo ei voi myöskään olla täynnä pelle pelottomia, Ritva Niemelä sanoi.

Paneelissa tuli esillä monia hyviä ideoita tohtoreitten työllistymisen edistämiseksi. Koska epätietoisuutta on puolin ja toisin:tutkijakoulutettavat eivät tiedä, mitä yrityksissä tehdään ja yrityksissä on epätietoisuutta tohtoreitten osaamisesta, Pekka Pokela esitti, että voitaisiin järjestää tilaisuuksia, joissa simuloitaisiin rekrytointitapahtumia. Anneli Pauli kannatti ja kysyi, miksei sellaisia sitten pidetä.

Mattila-Sundholm Valiosta ehdotti tohtoreille markkinointipakettia, jossa korostettaisiin, miksi tohtori olisi parempi kuin ‘eitohtori’.

Nokian teknologiapolitiikan johtajaa Erkki Ornamoa oli hengästyttänyt Karjalaisen esittämä lista tohtorintutkinnon edellytyksistä.

- Tutkintoa ei pidä mystifioida: se on kuitenkin vain tietynlainen perustutkinto – ei koko elämäniän täyttymys. Kansainvälisyys on sellainen tekijä, jota tohtoreitten lisäarvona ei voi liiaksi korostaa, Ornamo huomautti.

Pirkko Härkönen muistutti, että tutkijakoulussa tohtoriksi pitäisi valmistua neljässä vuodessa eikä esimerkiksi kovin pitkiä aikoja ulkomailla ei voida järjestää. Ritva Niemelä lisäsi, ettei kaikkea opi neljän vuoden tavoiteajassa, mutta tuleville tohtoreille pitäisi antaa lisätietoja siitä, missä voi täydentää tietojaan esimerkiksi yrittäjyydestä.

Tutkijakoulu-termi on työllistymisen este

Loppupuolella keskustelua kävi selväksi, että tutkijakoulu- nimitys haittaa tohtoreitten rekrytoitumista yrityksiin. Tästä oli omakohtaista kokemusta jatkotutkintoa tutkijakoulussa Lappeenrannan teknillisessä yliopistossa suortittaneella Nina Salmelalla, joka totesi, että varsinkin pienemmissä yrityksissä ei edes tiedetä, mikä tutkijakoulu on. Rekrytointitilaisuudessa häntä oli pidetty vain opiskelijana.

- Tutkijakoulu-sana on kamala, kiteytti asian EK:n Pokela. Jos joku esittäytyy olevansa tutkijakoululainen, ei se kyllä edistä hänen palkkaamistaan. Sen sijaan tulee tuoda esille, missä olen parempi kuin joku muu esimerkiksi maisterihakija, Pokela lisäsi.

Seminaarin loputtua vapaamuotoisessa keskustelussa mietittiin korvaavaa nimitystä huonoksi osoittautuneelle tutkijakoulu-termille. Tohtoriohjelma-nimitys tuntui saavan useimpien hyväksynnän. Entä mikä sitten olisi tutkijakoulussa väitöskirjaa tekevän nimitys? Nuorempi tutkija?

Teksti: Kirsti Sintonen
Kuvat: Veikko Somerpuro

Tohtoreille vinkkejä yritysten rekrytointilanteisiin

Yritykset eivät palkkaa tohtoreita, vaan ne palkkaavat henkilöitä, joista uskovat olevan hyötyä yritystoiminnalle, joten:

• korosta projektiosaamistasi ja kokemuksiasi tiimityöskentelystä
• korosta kansainvälisyyttäsi ja kielitaitoasi
• turha vaatimattomuus pois – älä pidä korkeaa osaamistasi vakan alla
• ole ulospäin suuntautunut ja sosiaalinen
• jos rekrytointitilanteessa kysytään tutkimuksestasi, kiteytä selkokielellä ytimekkäästi päätulokset, älä aloita kertomalla aineiston keräämisestä ja taustoista

(painetun lehden s. 26-29)