10/05

  • pääsivu
  • sisällys
  •  

     

     

    Tutkijalle korvauksia perusteettomista määräaikaisuuksista

    Valtion virkamieslaki mahdollistaa nimittämisen määräajaksi virkasuhteeseen vain laissa määriteltyjen syiden perusteella. Näiden lisäksi tiettyihin laissa erikseen säädettyihin virkoihin, kuten assistentin virkaan, voidaan nimittää vain määräajaksi. Virkamieslaissa säädetään myös erikseen perusteista, joiden mukaan voidaan nimittää virkaan määräajaksi.

    Laissa määriteltyjä perusteita määräaikaiselle virkasuhteelle ovat työn luonne, sijaisuus, avoinna olevan viran tehtävien hoidon väliaikainen järjestäminen tai harjoittelu. Paljon käytetty “työn projektiluonteisuus” kuuluu työn luonteesta johtuviin perusteisiin. Tällöin on kuitenkin osoitettava että juuri kyseiset tehtävät ovat tosiasiallisesti tietyn ennalta määrätyn projektin mittaisia.


    Virkamieslaki eroaa työsopimuslaista siinä, ettei perusteeton määräaikainen virkasuhde muutu automaattisesti toistaiseksi voimassa olevaksi palvelussuhteeksi,
    kuten työsuhteiden osalta säädetään työsopimuslaissa. Virkamiehellä, joka on perusteettomasti nimitetty määräaikaiseen virkasuhteeseen (yhteen tai useampaan) on oikeus saada korvauksia virkamieslain 56§:n mukaan, kun hänen palvelussuhteensa
    valtioon on päättynyt. Korvausta ei ole mahdollista hakea vielä virkasuhteen kuluessa. Lisäksi huomioitavaa on, ettei määräaikaisten virkasuhteiden lukumäärällä ole merkitystä, eikä laissa ole säädetty mitään vähimmäisrajaa sille, kuinka monen “pätkän” jälkeen oikeus korvaukseen syntyisi. Korvauksen suuruudeksi määräytyy 6-24 kuukauden palkkaa vastaava määrä.

    Yhteensä 14 määräaikaista palvelussuhdetta

    Virkamieslautakunta määräsi elokuussa 2005 Joensuun yliopiston maksamaan 12 kuukauden palkkaa vastaavan korvauksen tutkijalle, joka oli nimitetty toistuvasti ilman pätevää syytä määräaikaisiin virkasuhteisiin ja määräaikaisesti virkaan. Tutkija oli nimitetty vuosien 1995-2004 aikana neljääntoista eri määräaikaiseen palvelussuhteeseen, joiden välillä oli kuitenkin pieniä katkoja. Korvaus jätettiin määräämättä korvausvaatimuksen vanhentumisen johdosta tiettyjen määräaikaisuuksien osalta. Korvausvaatimus on lain mukaan esitettävä kuuden kuukauden kuluessa palvelussuhteen päättymisestä. Vaikka tutkijan palvelussuhde jatkuikin myöhemmin saman yliopiston kanssa, olisi ensimmäisistä määräaikaisuuksista tullut nostaa korvausvaatimus puolen vuoden kuluessa ensimmäisen ketjutuksen päätyttyä.

    Virkamieslautakunnan päätöksen mukaan korvaushakemuksen perusteella oli riidatonta, että tutkijan tehtävät olivat pysyneet samankaltaisina koko ajan hänen ollessaan nimitettynä määräaikaisiin virkasuhteisiin. Tästä syystä hänen tehtäviään oli pidettävä luonteeltaan pysyvinä. Hakijana ollut tutkija oli tutkimustyönsä ohella tehnyt mm. hallinnollisia ja opetustehtäviä. Virkamieslautakunnan mukaan Joensuun yliopisto ei voinut kyseisessä tilanteessa perustella nimitysten määräaikaisuuksia virkasuhteiden lyhytaikaisuuksilla tai tutkimustoiminnan vakiintumattomuudella. Määrärahasidonnaisuus itsessään ei ole virkamieslain mukainen peruste määräaikaisen virkasuhteen käytölle. Määräaikaisuuksia ei voida päätöksen mukaan perustella yksinomaan yliopiston tutkimustoiminnan erityispiireillä, jos ei voida osoittaa niille laissa määrättyä perustetta.

    Korvauksen suuruutta määrätessä päätöksessä otettiin huomioon mm. tutkijan ikä, hänen palvelussuhteidensa kesto sekä mahdollisuutensa saada myöhemmin ammattiaan ja koulutustaan vastaavaa työtä. Vaikka päätöksen lopputulos oli yksimielinen, näkemykset korvauksen suuruudesta vaihtelivat lautakunnan jäsenten kesken 12 kuukaudesta 16 kuukauteen.

    Koska oikeuskäytäntö muuttuu henkilöstöpolitiikan käytännöksi?

    Päätös vahvistaa käytännössä virkamieslain vaatimusta määräaikaisuuksien perustelemisesta. Vielä edelleen erityisesti tutkijoita nimitetään määräaikaisiin virkasuhteisiin samoilla perusteilla (työn projektiluonteisuudella, ulkopuolisella rahoituksella tai tutkimustoiminnan vakiintumattomuudella), jotka virkamieslautakunta on viime aikoina todennut virkamieslain 9§:n vastaisiksi. Tieteentekijöiden liitto vastaanottaa ilolla virkamieslautakunnalta vastaavanlaisia päätöksiä, joissa perusteettoman ketjutuksen perusteella tutkijoille määrätään maksettaviksi korvauksia. Toivottavasti tämä oikeuskäytäntö siirtyy pian myös yliopistojen henkilöstöpolitiikan käytännöksi. Virkamieslautakunnalla kun ei ole toimivaltaa muuttaa näitä palvelussuhteita pysyviksi, toisin kuin yliopistoilla työnantajina.


    Tuuli Vänskä
    asiamies, OTK, Tieteentekijöiden liitto