Presidenttiehdokkaille
kysely yliopisto- tiedepolitiikasta

Gallupit osoittavat, että presidentiltä odotetaan yhä enemmän arvojohtajuutta. Acatiimi-lehti lähetti kyselyn kaikille kahdeksalle presidenttiehdokkaalle. Vastaukset osoittavat, että ehdokkaat ovat valmiita ottamaan kantaa myös yliopisto- ja
tiedepolitiikkaan. Kaikki korostavat koulutuksen ja tutkimuksen asemaa maamme menestystekijöinä – tämä vaatii myös riittäviä voimavaroja. Rakenteellinen kehittäminen ei saa mennä laatikkoleikiksi eikä pakkoliitoksiksi. Tuottavuusohjelman ei
pidä kohdella yliopistoja samalla tavoin kuin mitä tahansa valtion virastoa. Mutta löytyi painotuksissa erojakin presidenttikandidaattien välillä.

Kysymykset ehdokkaille:

1. Suomi korostaa pärjäävänsä kansainvälisessä kilpailussa koulutuksella, tutkimuksella ja osaamisella. Miten turvaisitte näiden aseman myös tulevaisuudessa?
2. Korkeakoululaitoksen ns. rakenteellinen kehittäminen on jälleen esillä. Millaisia kehittämistarpeita näette nykyisessä korkeakouluverkostossamme?
3. Millaisena näette valtionhallinnon tuottavuusohjelman vaikutukset yliopistoihin?
4. Tutkijan uraan liittyvät kysymykset ovat ajankohtaisia tänä vuonna: tutkijanuran kehittämistä miettii paraikaa opetusministeriön asettama työryhmä ja EU on nimennyt vuoden 2005 tutkijan vuodeksi. Miten lisäisitte yliopisto- ja tutkimusuran houkuttelevuutta?
5. Monissa maissa presidentillä on tieteellinen neuvonantaja. Pitäisikö näin olla myös Suomessa?

Tarja Halonen
SDP

1. Suomessa on tehty määrätietoista työtä jo vuosien ajan koko väestön koulutustason nostamiseksi.Viime vuosikymmenellä alkoi voimakas panostus t&k-toimintaan. Tämä politiikka on tuottanut erinomaista tulosta ja tällä tiellä pitää jatkaa. Suomen erityispiirre on siinä, että olemme kyenneet luomaan tasa-arvoisen koulutus- ja tutkimusjärjestelmän ja kykenemme samaan aikaan myös kansainväliseen huippulaatuun niin koulutuksessa kuin tutkimuksessakin usealla alalla. Tästä kilpailuvaltista voimme pitää jatkossakin huolta oikeilla poliittisilla päätöksillä, turvaamalla riittävät voimavarat koulutukseen ja tutkimukseen sekä kansainvälistä yhteistyötä lisäämällä.

2. Korkeakoulut toimivat entistä enemmän kansainvälisessä toimintaympäristössä. Kilpailu globaaleilla koulutus- ja tutkimusmarkkinoilla kiristyy koko ajan. Kilpaillaan lahjakkuuksista ja resursseista. Tässä kilpailussa suomalaisten yliopistojen ja ammattikorkeakoulujen on menestyttävä. Koko maan kattavalla korkeakouluverkolla on ollut ja pitää tulevaisuudessakin olla merkittävä osuus koulutuksellisen tasaarvon ja tasapainoisen alueellisen kehittämisen turvaamisessa. Korkeakoululaitosta on tarkasteltava kokonaisuutena. Hyvä yleissivistys on tulevaisuudessa erittäin tärkeä jokaiselle. Sen lisäksi pitää hankkia ammattikoulutus joko keskiasteen tai yliopistojen ja korkeakoulujen piirissä. En näe aihetta nopeisiin, radikaaleihin muutoksiin, mutta jatkuvaa tutkailua pitää tehdä sen suhteen, että koulutamme nuoria sellaisille aloille joissa voi ansaita leipänsä. Mihinkään korkeakoululaitoksen alasajoon ei todellakaan ole tarvetta.

3. Luotan siihen, että yliopistot ja valtiovalta onnistuvat yhdessä kehittämään tuottavuusohjelmasta sellaisen työkalun, että sillä voidaan tukea yliopistojen rakenteellista kehittämistä kohti entistä selkeämpää profiloitumista ja jokaisen yliopiston omien painoalojen kehittämistä. Hallinnon ja tukipalveluiden uudelleen järjestelyllä voidaan saada merkittäviäkin tuottavuushyötyjä aikaan. Tällä järjestelyvaralla voidaan parantaa yliopistojen opetuksen ja tutkimuksen laatua ja kilpailukykyä. Opetusministeri Antti Kalliomäen toteamus siitä, että tuottavuusohjelman tarkoituksena ei ole vähentää yliopistojen tutkimus- ja opetushenkilöstöä, on hyvään suuntaan.

4. On tärkeää pitää huolta siitä, että ura yliopistoissa ja tutkijana houkuttelee edelleen parhaita voimia. Kun suuri osa tutkimuksesta tehdään yliopistoissa ulkopuolisella rahoituksella, ei määräaikaisuuksista päästä kokonaan eroon. Tutkijat tekevät työtä usein erilaisten apurahojen turvin, ja erityisesti apurahatutkijoiden sosiaaliturvaan liittyvät kysymykset on hoidettava. Muutoinkin on pidettävä huolta siitä, ettei nuorten tarvitsisi nähdä tutkijan uraa pelkkinä pätkätöinä. Tasa-arvoon on edelleen kiinnitettävä huomiota. Naisten osuus väitelleistä on kasvanut voimakkaasti, mutta näyttää siltä, että tutkijanuran ongelmat kärjistyvät naisten kohdalla. Näihin asioihin ollaan onneksi nykyään etsimässä parannuskeinoja.

5. Pääministerin johtama valtion tiede- ja teknologianeuvosto on ollut toimiva rakenne. Ehdotus on sinänsä mielenkiintoinen. Yhteyttä on tähän asti pidetty erilaisilla tapaamisilla ja vierailuilla. Tiedemaailma on myös aina ollut erittäin yhteistyöhaluinen presidentin suuntaan

Heidi Hautala
Vihreät

1. Tutkimukseen ja koulutukseen panostaminen on oikea strategia Suomelle. Tavoitteena tulee olla, että tutkimusmenojen osuus bruttokansantuotteesta on OECD-maiden kärjessä. Tutkimus- ja kehittämisrahoja täytyy suunnata eri aloille ennakkoluulottomasti. Esimerkiksi energiansäästön ja uusiutuvan energian ympärille kehittyvä teknologia voisi olla Suomen seuraava suuri menestystarina, jos rohkeutta panostuksiin riittää. Maksuton korkeakoulutus ja laadukas opetus ovat Suomelle tärkeitä kilpailuvaltteja. Opetukseen täytyy turvata riittävä rahoitus. Suomalaiset korkeakoulut ovat onnistuneet houkuttelemaan jonkun verran ulkomaisia opiskelijoita. Ulkomaisten opiskelijoiden työllistymisen esteitä täytyy poistaa, jotta he voisivat
jäädä Suomeen töihin myös valmistumisensa jälkeen.

2. Korkeakouluverkoston kehittäminen on monitahoinen asia, josta ei ole hyvä vetää liian nopeita johtopäätöksiä. Yliopistoilla ja ammattikorkeakouluilla on molemmilla merkittävä vaikutus omilla alueillaan, ja etenkin ammattikorkeakoulut ovat voineet hyvin konkreettisesti tukea alueen elinkeinoelämän kehittämistä. Tiheä korkeakouluverkosto voi olla kilpailuvaltti. Korkeakoulutusta on kuitenkin tarpeen tarkastella myös koko maan tasolla. Voi olla, että joitain koulutusaloja on nykyään liian monessa yksikössä, ja jotkut yksiköt saattavat olla liian pieniä ollakseen toimivia. Joidenkin yksiköiden yhdistäminen on varmasti tulevaisuudessa tarpeen. Suuri yksikkö ei kuitenkaan takaa laatua, tehokkuutta tai kilpailukykyä. Korkeakouluverkon kehittämisessä täytyy edetä harkiten hyvään tietopohjaan perustuvien arvioiden perusteella.

3. Yliopistojen resurssit on turvattava jatkossakin. Nyt yliopistoilta edellytetyt supistukset ovat ylimitoitettuja. Tuottavuusohjelmalla voi silti olla hyviäkin vaikutuksia yliopistoilla, mikäli se johtaa työn ja toiminnan järkeistämiseen.

4. Tiedemaailman pätkätyöläisten asemaa on parannettava. On välttämätöntä, että yliopistot ovat palkkaukseltaan ja työoloiltaan houkuttelevia työpaikkoja. Naisten mahdollisuutta edetä tutkijan uralla ja nuorten tutkijoiden mahdollisuuksia sovittaa yhteen perhe ja työ on tuettava.

5. Presidenttinä haluaisin olla arvojohtaja, joka tunnistaa syvävirtauksia ja välittää kansalaisten ajatuksia julkiseen keskusteluun. Tässä työssä on tarpeen neuvonantaja, joka seuraa tiedemaailmaa ja tutkimusta. Pidän hyödyllisenä ajatusta, että ainakin yksi presidentin neuvonantajista olisi perehtynyt näihin asioihin.

Bjarne Kallis
Kristillisdemokraatit

1. Aiempi Suomen koulutukseen perustuva kilpailuetu on miltei kokonaan menetetty muiden maiden panostaessa siihen yhtäläisesti. Opettajakoulutusta, opetusteknologiaa, -menetelmiä ja oppimateriaalia kehittämällä sekä samanaikaisesti koulutuspohjan laajentamisella ja erikoisosaamista seulomalla voidaan ylläpitää koulutuksellista kilpailuetua. Tämä tarkoittaa lisääntyvää satsausta koulutukseen ja koulutusympäristöjen kehittämiseen. T&K panostuksissa olemme kolmen kärjessä maailmassa Ruotsin ja Israelin kanssa. Parin viime vuosikymmenen ajan olemme pitäneet nämä panostukset korkeina. Tämä suurelta osin selittää viime vuosikymmenen lopun nousukauden. Teknologisissa innovaatioissa olemme maailman kärkeä, mutta innovaatioiden käytännön soveltamisessa keskinkertaisia. Hyvän ja laajan perustutkimuksen lisäksi tarvitsemme erityisesti palveluihin suunnattua soveltavaa
tutkimusta, jonka avulla palvelusektorimme nousee kansainvälisesti kilpailukykyiseksi.

2. Kansainvälinen kilpailu vaatii kansallista kehityshanketta yliopistojen ja korkeakoulujen menestyksen turvaamiseksi. Yhteyttä elinkeinoelämään tulee vahvistaa ja kehittää. Opetuksen ja tutkimuksen laadun turvaaminen ja päällekkäisyyksien poistaminen on haaste. Mahdollisissa korkeakoulujen yhdistämisissä tulee kuulla korkeakouluja ja pakkoliitoksia ei tule tehdä. Korkeakoulujen valtiollistaminen ei ole parempi vaihtoehto nykyiselle käytännölle.

3. Tuottavuusohjelma toteutuessaan tarkoittaa sitä, että yliopistojen opetuksessa on perinteisten opetusmuotojen rinnalle löydettävä opetusteknologisia metodeja, joilla voidaan opetus hoitaa oppilasmäärää kohden pienemmällä henkilökunnalla. Lisäksi on yliopistojen organisaatioita kehitettävä niin, että opiskelijoiden oppimistarpeisiin voidaan vastata aiempaa paremmin, mutta pienemmällä henkilöstöllä. Yliopistoille tuottavuusohjelmaa ei voida kuitenkaan soveltaa täysimääräisesti, koska tutkimus ja korkeakoulutus tulevat lisääntymään jatkossa jonkin verran ja samalla niiden laatutasolle asetetaan entistä suurempia vaatimuksia.

4. Yliopisto- ja tutkimusuran houkuttelevuutta parantaisi, jos tutkijan ura ei olisi nykyisen kaltainen riskibisnes; pätkätöistä pitäisi päästä turvatumpaan työuraan ja palkkarakennetta kehitettävä lähemmäs koulutusta vastaavaa tasoa. Työn ja perheen yhdistämiseen ja työssä jaksamiseen on kiinnitettävä tulevissa ratkaisuissa huomiota. Nämä ovat kovenevassa akateemisessa kilpailussa entistä merkittävämpiä antimotivoivia tekijöitä tutkijan uralla. Urapolkuja rakentamalla yritysmaailman puolelle ja tutkijankoulutuksen työelämäyhteyksiä parantamalla voidaan lisätä houkuttelevuutta. Hyvin toteutettuna tämä nostaa myös yritystoimintamme tasoa.

5. Presidentillä pitäisi olla tieteellisen orientaation omaava innovaationeuvoja, joilla olisi tietoa ja näkemystä tiedon tuottamisesta ja hyödyntämisestä kansallisesti ja kansainvälisesti. Tällainen henkilö olisi avainasemassa rakennettaessa Suomeen uuden tiedon tuottamis- ja soveltamisjärjestelmiä ja järjestelmiä, joilla voidaan löytää ja hyödyntää muiden maiden tutkijoiden uutta tietoa.

Arto Lahti
Sitoutumaton

1. Nykyinen korkeakoulujärjestelmä on erinomainen, koska se tarjoaa pääosalle sukupolvesta tien korkeakoulututkintoon. Ongelmana on korkeakoulujen eriytyminen yhteiskunnasta, erityisesti työelämästä. Syynä on sektorihallinto. TE-keskukset ovat asiallisesti rakentaneet korkeakoulujärjestelmän kanssa kilpailevan osaamisjärjestelmän, jossa professorien arvovaltaa käyttää pieni joukko auktorisoituja konsultteja. Nämä estävät korkeakoulujen palveluiden käytön yrittäjäsektorilla ja samalla nuorten pääsemisen kiinni pk-yrityksiin. Keinoni on purkaa TEkeskukset ja aktivoida korkeakoulut aidolla osaamisella yrittäjien osaamispalveluiden tarjoajiksi.

2. Yhteistoiminta yli sektoreiden on keskeinen haaste. Jos valtion ja kuntien ohjausta pystyttäisiin rajaamaan niin, että korkeakouluilla olisi kansainvälisen mallin mukainen autonomia, korkeakoulut voisivat keskittyä sekä perustehtäviin (opetus ja tutkimus) että yhteiskunnan palvelutehtävään. Korkeakouluhallinto tulisi toimia erillään OPM:stä ja valtiokonttorista/kuntayhtymistä. Tämä mahdollistaisi kansainvälisen mallin mukaisen alumni-yhteydet tiedekorkeakoulujen ja yhteiskunnan välillä. AMK:t tarvitsisivat paikallisen pk-sektorin osallisuutta opetusohjelmien muotoilussa, mihin mallina olisi koulutustehdas
(Ari Pitkärannan lisensiaatintyö).

3. Tuottavuuden parantaminen on positiivinen pyrkimys. Tämä voi kuitenkin johtaa julkaisu- ja opetustehtaan malliin, mikä ei sinällään olisi toivottavaa. Yliopistojen keskeinen tehtävä on riippumaton ja kriittinen analyyttinen ajattelu. Tätä ei voida edistää keinotekoisilla mittareilla. Pikemminkin päinvastoin. Tuottavuuden parantamiseksi valtiohallinnossa olisi yksinkertainen malli. Pitäisi pikemminkin karsia tarpeettomat TE-keskusten tapaiset rinnakkaisjärjestelmät ja panostaa enemmän todellisiin innovaatioiden lähteisiin (nobelisti North) siis yliopistoihin. Väliasteen hallinto on Suomessa jäänne hallinnointikulttuurista eikä vastaa globalisaation aikaa.

4. Tietoyhteiskunnan periaatteet tulisi toteuttaa aidosti. Suomessa poliittiset virkanimitykset ovat osa vallitsevaa ja vahvistuvaa kulttuuria. Tämä ei kannusta ketään yhteiskunnallista tehtävää harkitsevaa hakeutumaan tohtoriopintoihin. Tästä syytä korkeakoulujen keskeinen haaste on perustella tohtoritutkintoa tietoyhteiskunnan tehtäviin. Esimerkiksi juuri TEkeskusten auktorisoidut konsultit, joiden puolesta valtiokonttori laskuttaa palvelut ja maksaa automaattisesti 90 prosenttia kustannuksista, tulisi velvoittaa yrittäjyyden tohtoritutkintoon.

5. Pitäisi ja useita

Henri Lax

1. Jatkossakin tarvitaan laaja koulutusjärjestelmä, josta kaikki voivat päästä osallisiksi taloudellisesta taustastaan tai asuinpaikastaan riippumatta. Meidän tulee keskittyä korkean osaamisen aloihin ja ihmisen oman luovuuden kirvoittamiseen. On tärkeää, että valtio yhdessä yritysten kanssa panostaa merkittävästi tutkimukseen ja kehittämiseen.

2. Kansainvälistymisen myötä meillä on oltava kilpailukykyisiä yliopistoympäristöjä. Tämä vaatii enemmän verkottumista niiden välillä sekä oman profiilin hakemista. On jatkuvasti seurattava työmarkkinoiden kehittymistä, mikä antaa suuntaa sille, miten koulutusjärjestelmää ja opiskelijakiintiöitä tulisi muuttaa.

3. Siinä kiteytyy kysymys, tarkoitammeko tuottavuudella laadullista vai määrällistä tulosta. Verrattuna maailman huippuyliopistoihin suomalaisilla professoreilla on jo tällä hetkellä huomattavasti enemmän opiskelijoita ohjattavana kuin ulkomaisilla kollegoilla. En näe, että tuottavuusohjelma määrällisessä merkityksessä ole mielekäs. Luennot ovat jo nyt massatapahtumia, joista laatu kärsii. Laatu ja laadun määritys täytyy kaikkien organisaatioiden kehittämisessä nostaa johtotähdeksi.

4. Tutkijoiden kehno palkkaus, huono eläketurva ja lyhyet työsuhteet ovat kaikki merkittäviä ongelmia, jotka kaipaavat huomattavaa parannusta.

5. Ministeriöiden neuvonantajat ovat Suomen presidentin käytettävissä. Lisäksi hän voi hyvinkin valita itselleen muitakin neuvonantajia.

Sauli Niinistö
Kokoomus

1. Osaaminen on jatkossakin se, jolla kilpailemme kansainvälisesti. Suomalaisen perusopetuksen oppimistulokset ovat huippuluokkaa, siitä on hyvä jatkaa eteenpäin. Korostan peruslähtökohtina sivistyksen merkitystä, akateemista vapautta sekä koulutuksen tasa-arvoa ja maksuttomuutta, jotta saamme kaikki kyvyt käyttöön. Suomen yliopistojen rehtorien jättämä manifesti on tärkeä keskustelunavaus. Manifestissa vaaditaan kansallista kehityshanketta yliopistojen menestyksen turvaamiseksi. Olen valmis tukemaan tätä ehdotusta, sillä uskon, että Suomi menestyy vain yliopistojen, valtionvallan ja elinkeinoelämän vahvalla yhteistyöllä. Yliopistojen voimavarojen turvaaminen ei ole vain kuluerä valtion budjetissa, vaan selkeästi investointi tulevaisuuteen.

2. Suomen korkeakouluverkosto on väestömäärään nähden varsin laaja. Jo ikäluokkien pieneneminen johtaa siihen, että rakenteellisia ratkaisuja on tehtävä lähitulevaisuudessa. Aloituspaikkojen määrä on kasvanut viime vuosina, mutta resurssit eivät samassa suhteessa. Nyt olisi syytä kiinnittää huomiota tutkintojen sisältöön ja laatuun. Nykyisten ns. yleisyliopistojen sijasta olisi hyvä erikoistua, jotta kansainvälinen huipputaso voidaan saavuttaa. Tähän tarvitaan riittävän suuria yksiköitä. Voimavarojen pirstominen ympäri maata ei välttämättä palvele kenenkään etua. Suurempiin ja vaikuttavampiin yksiköihin voidaan pyrkiä monta kautta. Yliopistoja voidaan yhdistää tai yliopistojen välistä työnjakoa voidaan kehittää keskittämällä eri alojen osaamista. Yliopistojen ja ammattikorkeakoulujen sekä yritysten välille voidaan rakentaa strategisia kumppanuuksia.

3. Mielestäni hallituksen tuottavuusohjelman voidaan nähdä olevan jossain määrin ristiriidassa yliopistojen autonomisen aseman kanssa. Se on myös johtanut yliopistot ja Opetusministeriön törmäyskurssille keskenään. Lähtökohtaoletus on väärä, jos ajatellaan, että tiedeyhteisö on kuin mikä tahansa osa valtionhallintoa. Näin ei ole. Olisin lähtenyt purkamaan toisella tavalla, esimerkiksi antamalla yliopistoille merkittävästi lisää taloudellista autonomiaa, jotta rahoituspohja voi monipuolistua. Sitä paitsi uskon, että yliopistoilla on omaa valmiutta ja halua kehittää toimintaansa. Nythän yliopistot ovat jo lisänneet tuottavuuttaan eri tavoin. Kun maisteritutkintojen määrä on noussut noin kolmankolmanneksen,on reaalinen perusrahoitus kasvanut vain 13 prosenttia.

4. Tuottavuusohjelma ja palkkausuudistus ovat pitäneet yliopistomaailmaa esillä julkisuudessa sellaisessa valossa, joka ei ulospäin näyttäydy kovin houkuttelevana. Lisäksi tutkimusrahaa saavat vain harvat, apurahaprosessi on työläs ja tutkijan ura usein pätkätyötä, jonka varaan nuoren on vaikea perustaa perhettä. Olen sen vuoksi seurannut tilannetta huolestuneena. Suomen tulevaisuuden kannalta pidän tärkeänä, että lahjakkuudet löytävät mahdollisuuksia myös kotimaasta. Niin yritysten kuin valtiovallan on panostettava voimakkaasti tutkimukseen, mutta se ei riitä. On myös etsittävä ratkaisuja edellä mainitsemiini ongelmiin, jotka eivät välttämättä ratkea rahan voimalla.

5. Presidentin on huolehdittava siitä, että hänellä on jatkuvasti toimivat suhteet ja keskusteluyhteydet tiedemaailman edustajiin. Vierastan ajatusta, että presidentillä olisi nimetty eri aloille oma neuvonantajansa. Ehkä kuitenkin parempi ratkaisu on luoda ja ylläpitää yhteyksiä laajemmin ja kuunnella eri näkökulmia, jolloin on mahdollisuus koota sen pohjalta oma näkemyksensä.

Matti Vanhanen
Keskusta

1. Tärkein tekijä menestyksemme taustalla on ollut koko väestön hyvä koulutustaso sekä tiedon ja osaamisen laaja-alainen kehittäminen. Kiristyvässä globaalissa kilpailussa ikääntyvä Suomi voi pärjätä vain osaamistaan kehittämällä ja avautumalla. Tavoitteena on edelleen vahvistaa opetus-, tutkimus- ja kehitysresursseja. On turvattava opetuksen riittävät resurssit ja riittävä opettajamäärä. Tällä hallituskaudella olemme edelleen nostaneet julkista tutkimus- ja kehitysrahoituspanosta. Ei voida kuitenkaan lähteä siitä, että lisärahoitus kohdennetaan “tasaisesti” kaikkeen siihen, mitä on tehty tähänkin saakka. On mietittävä painopisteitä ja kokonaisuutta haittaavien heikkojen kohtien korjaamista. Voimavarat on suunnatta fokusoidusti tieteen, teknologian ja niiden hyödyntämisen kannalta tärkeimpiin ja lupaavimpiin kohteisiin. Suomi voi saavuttaa kilpailuetua vain erikoistumalla ja tuottavuutta kasvattamalla. Pitää olla
ketterä ja kokeilla uutta, mutta toisaalta ei pidä luopua toimivista konsepteista tai rynnätä liian helposti suurilla panoksilla muoti-ilmiöiden perään. Suomen mallissa avainasemassa ovat julkiset panostukset tutkimukseen, eri järjestelmien vuorovaikutus sekä tiivis yhteistyö teollisuuden ja muun elinkeinoelämän kanssa. On kehitetty yhdessä mm. osaamiskeskuksia ja osaamissektoreita. Tätä yhteistyötä elinkeinoelämän kanssa pitää edelleen kehittää. Lisäksi yliopistojen autonomiaa lisäämällä voidaan helpottaa yliopistojen kansainvälistymismahdollisuuksia ja yliopistojen tiiviimpää yhteistyötä. Taloudellinen autonomia parantaisi myös kannustimia kehittää kotimaisia ja kansainvälisiä koulutuspalveluja, korkeatasoisten koulutus- ja tutkimuspalveluiden vientiä sekä järjestää opetusta maksusta myös ulkomailla. Samalla syntyisi edellytyksiä parantaa kotija ulkomaisten huippututkijoiden tutkimusympäristöjen ja palkitsemisjärjestelmien kilpailukykyä. Meidän on myös aktiivisemmin markkinoitava koulutusjärjestelmäämme ulkomailla houkutellaksemme enemmän ulkomaalaisia opiskelijoita Suomeen. Tavoitteena pitää olla, että heistä noin puolet voi opintojensa jälkeen jäädä Suomeen töihin. Maahanmuuttokäytäntöjä onkin kiireellisesti yksinkertaistettava.

2. On tärkeää, että Suomessa keskustelu yliopistojen ja korkeakoulujen uudistamisesta ei mene pelkäksi laatikkoleikiksi. Kun mietimme, miten luomme edellytyksiä kansainvälisesti kilpailukykyisille osaamiskeskittymille tutkimuksessa, meidän on syytä välttää yksinkertaistuksia ja liiallista suunnittelu-uskoa. Isompi ei aina ole parempi. Koulutusjärjestelmämme on luotava itseohjautuvasti huippuyksiköitä ja verkostoja yritysmaailmaan sekä kansainvälistyttävä ja avauduttava ulkomaalaisille opiskelijoille samalla kuitenkin tehokkaasti hoitaen sitä koulutustehtävää, joita julkinen valta siltä tilaa.Se, että tarvitsemme osaavia lääkäreitä, juristeja,opettajia, tradenomeja, insinöörejä ja hallintoihmisiä erilaisiin työtehtäviin ympäri maata, ei ole ristiriidassa huippuosaamisen kehittämistavoitteiden kanssa. Maakuntayliopistot tuottavat osaajia tasaisesti ympäri maata ja näin pitää olla tulevaisuudessakin. Alueiden menestymismahdollisuuksien ja yliopistojen kehittämisen välillä on tärkeä yhteys. Alueiden elinvoima syntyy investoinneista opetukseen ja tutkimukseen sekä tätä kautta syntyvän osaamisen kaupallistamismahdollisuuksiin. Yliopistot ovat samalla myös ammattikouluja yhteiskunnan ja liike-elämän perustehtäviin.

3. Valtiovarainministeriön arvion mukaan 35 000 henkilöä valtion kaikkiaan noin 124 000 työntekijästä siirtyy eläkkeelle tai muiden työnantajien palvelukseen vuoteen 2011 mennessä. Koska väestömme ikääntyy ja eläköityy muillakin sektoreilla, niin valtion on omalta osaltaan huolehdittava, että työntekijöitä riittää myös yksityiselle sektorille. Tämä on tuottavuusohjelman tausta. Mitä tulee yliopistoihin, ne ovat yhteiskuntamme peruskivi ja esimerkiksi maakuntayliopistojen ansiosta hyvinvointimme on jakautunut tasaisemmin alueellisesti. Hallitus on lisäämässä systemaattisesti panostusta tutkimukseen - ei leikkaamassa. Tuottavuushyöty on saavutettavissa yliopistoissa ensisijaisesti tukipalveluja yhdistämällä. Ikäluokkienpienentyessä on varottava korkeakoulukentän pirstaloimista.

4. Tutkijat joutuvat muita uria useammin pätkätöiden kierteeseen ja tähän myös valtio on kiinnittänyt huomiota. Toisaalta kuitenkin innovatiivisuuden näkökulmasta yliopistot tarvitsevat joustavuutta muuttaessaan tutkimuksen painopistealueita. Tämän vuoksi yliopistoilla tulee aina olemaan määräaikaisia virkoja, mutta niiden on oltava hyvin perusteltuja. Pysyväisluonteiseksi tarkoitetut tehtävät on vakinaistettava. Tutkijoiden ja apurahan saajien sosiaaliturvan kehittäminen on tärkeää. Uskon myös, että yhteyksien lisääminen elinkeinoelämään tekee tutkijanuran houkuttelevammaksi.

5. Tiede- ja tutkimusasiat kuuluvat valtioneuvoston ja eduskunnan toimivaltaan, joten en koe että presidentti tarvitsisi erityisen tieteellisen neuvonantajan. Tiedeasioissa presidentti voi toimia mielipidejohtajana ja korostaa osaamisen merkitystä kansainvälisessä kilpailussa. Yliopistot ja korkeakoulut ovat menestymisemme tae. Olen pääministerinä Suomen Tiede- ja teknologianeuvoston puheenjohtaja, joten kontaktini ja verkostoni tutkijapiireihin ovat laajat ja osaan kysyä kommentteja ja neuvoja. Nämä kontaktit säilyisivät myös presidenttinä minulla.

Timo Soini
Perussuomalaiset

1. On turvattava opettajien määrä. Yhtä opettajaa kohti on vuosi vuodelta enemmän opiskelijoita. Opettajien työtaakka on lisääntynyt huomattavasti viimeisen 10-15 vuoden aikana. Ongelmana on myös virkojen puute päteville tutkijoille väitöksen jälkeen.

2. Korkeakouluverkosto Suomessa on pirstaleinen. Ei järkevää, että vähiä resursseja on hajautettu niin paljon. Kaikkien ei tarvitse tehdä korkeakoulututkintoa. Ammattimiehistä - esim. putkimiehistä - on jo pulaa.

3. Ongelmana yliopiston tutkimuksen ja opetuksen autonomian kaventuminen. Jos virkojen vähentämisaikeet toteutuvat, ollaan vaikeuksissa (vrt.kysymys 1)

4. Tohtorikoulutus on varsin hyvällä tolalla Suomessa. Ongelmana on ainakin joillakin aloilla väitöksen jälkeinen työtilanne. Täytyy miettiä millä aloilla ja kuinka paljon tohtoreita tarvitaan.

5. Miksi ei.