ACATIIMI 7/04 tulosta | sulje ikkuna
Pekka Tuisku

Tulvakesän opetuksia


Sateinen kesä ja tulvat ovat ohi. Huomasimme toki, että tulvasta on vahinkoa, viljasadot, rakennukset ja irtaimistot pilaantuvat. Kesän jäljiltä korkeakouluissa valmistutaankin uudenlaiseen eli tutkintotulvaan, jota yliopistot pyrkivät kasvattamaan strategiavalintojensa mukaan. Lienee syytä pohtia tämänkin tulvan seurauksia, koska kyseessä on valinta eikä hallitsematon luonnonilmiö.

Tilanne on seurausta taannoisesta yliopistojen siirtymisestä tulosvastuuseen sekä käytettävistä tulosmittareista. Opetuksessahan mittariksi on valittu yksikäsitteisesti perustutkinnot ja tutkimustuloksiakin on alettu mitata tohtorintutkintojen määrällä sen jälkeen, kun laatukriteerien määrittäminen osoittautui ylipääsemättömän vaikeaksi. Tällaiset mittarit ovat ainakin opetusministeriön kannalta helppoja, koska tutkintojen määrä on yksikäsitteisesti laskettavissa. Lisäksi etenkin maisterimittari sopii maan hallituksen 90-luvulla tekemään periaatepäätökseen, jonka mukaan kolmannen asteen tutkinnon suorittaneiden määrän tulisi olla peräti 65 % ikäluokasta.

OECD:n arvio moisesta tavoitteesta oli vuoden 1999 raportissa vähintäänkin ihmettelevä sillä teollisissa vertailumaissa luku oli korkeimmillaankin vain 40 %. Samoin OECD totesi, että Suomessa tutkintojen tuottaja- ja työmakkinatahot eivät näytä olevan sanottavasti yhteistyössä tutkintosuunnitelmia tehtäessä. Esim. palkansaajajärjestöistä lääkäriliitto lienee ainut, joka on pystynyt vaikuttamaan alansa tutkintojen määrään.

Yliopistojen ja niiden opetuksen kannalta yksinomaan määrälliset mittarit ovat ongelmallisia. Pääasiallisin pyrkimys on tutkintojen määrän kasvattaminen, niin että tästä tehdään strateginen tavoite, jolla ajatellaan pärjättävän kilpailussa mm. toisten korkeakoulujen kanssa. Ongelma syntyy, kun kaikki korkeakoulut laativat samanlaisen tavoitteen eikä käytettävissä oleva kokonaisrahamäärä opetusministeriön suunnasta kuitenkaan kasva kasvaneitten tavoitteiden suhteessa. Jos kaikki onnistuvat kasvattamaan tavoitteita tietyn prosenttiosuuden, mutta käytettävä rahamäärä pysyy samana, on tuloksena on että kaikki valmistavat kyseisen määrän enemmän tutkintoja täsmälleen samoilla resursseilla kuin ennenkin. Vaikka me yliopiston opettajat tekisimme kuinka paljon töitä, ei tämä voi olla vaikuttamatta opetuksen ja tutkintojen riman alentamiseen ja laatuun. Asiasta ovatkin esittäneet viimeaikoina huolestumisensa niin kansleri Raivio (HS), rehtori Lajunen (Kaleva 21.8), akateemikko Jauho (Kaleva 11.8.) kuin eräät yksityishenkilötkin (FT Mikkonen, Kaleva 8.8.). Asia ei selvästikään ole ongelmaton ainakaan yliopistojen toiminnan laadun kannalta. Se ei ole ongelmaton myöskään yliopisto-opettajien työn kannalta. Joudummehan samoilla tai jopa vähentyneillä resursseilla ja samalla palkalla tekemään käytännössä entistä enemmän työtä.

Ongelmia seuraa myös opiskelijoiden ja työmarkkinoiden kannalta. Ainakin OECD:n mielestä tutkintotavoitteet ovat ylimitoitettuja. Paitsi että tästä seuraa valmistuneiden kannalta työllistymisongelmia ja siten henkilökohtaisia vaikeuksia, seuraa siitä yleisellä tasolla akateemista työttömyyttä ja työmarkkinoiden ylikyllästymistä. Tämä luo myös paineita ansiotason laskuun, kun kilpailu työpaikoista kiristyy. Tilanteessa ovat häviäjiä niin opiskelijat kuin jo työmarkkinoilla toimivat, mukaanlukien yliopistojen opetushenkilökunta.

Työnantaja-, esimerkiksi yliopistotyönantajapuolella tämä näyttää ehkä alkuun hyvältä, sillä seurauksenahan näyttäisi olevan työvoimakustannuksien lasku ja suurempi valinnan vapaus eli ns.”tulijoita riittää” mentaliteetti. Tarkemmin tarkasteltaessa myös työnantajapuoli on häviäjä, sillä tilannehan johtaa tutkintojen huonompaan tasoon, enkä usko työnantajienkaan lopulta haluavan itselleen huonompia työntekijöitä, vaikkakin heidän palkkansa olisi hieman pienempi. Erityisen huolestunut tästä pitäisi olla yliopistotyönantajan ja opetusministeriön sekä maan hallituksen, etteivät tulevaisuuden innovaatiot syntyisi maamme sijasta globalisoituneen pallomme toisella puolella.


Dosentti Pekka Tuisku toimii lehtorina Oulun yliopiston geotieteiden laitoksella.


 
ACATIIMI 7/04 tulosta | sulje ikkuna