Suomen Akatemia edellyttää pidempiä määräyksiä

Suomen Akatemia lähetti yliopistoille ja tutkimuslaitoksille kirjeen 26.3. 2004, jossa se kiinnitti huomiota Akatemian tutkimusmäärärahoilla palkattavien tutkijoiden palvelussuhteissa olleisiin ongelmiin.
Tieteentekijöiden liitto kartoitti tilannetta. Kentän kokemukset osoittavat, että määräykset ovat edelleen lyhyempiä kuin rahoituskaudet.

“Akatemian tietoon on saatettu, että osassa tutkimushankkeita on nimitetty samoja henkilöitä useisiin peräkkäisiin noin vuoden määräaikaisiin palvelussuhteisiin, vaikka Akatemia on myöntänyt tutkimusrahoituksen päätöksellään 3 4 vuodeksi. Myös Akatemian tutkimusmäärärahoilla palkattavan henkilöstön osalta tulisi tarkistaa määräaikaisten palvelussuhteiden edellytysten täyttäminen. Kun Akatemian myöntämällä määrärahalla palkataan henkilöstöä määräajaksi, tulee henkilö lähtökohtaisesti palkata koko rahoituskaudeksi tai tehtävän kestoajaksi.”

Suomen Akatemian uudet ohjeet ovat hyvät ja yksiselitteiset. Urbaanilegendat kertovat myös, että on projekteja, joissa ohjeiden henkeä on jo aiemminkin noudatettu. Valitettavan paljon on kuitenkin ollut tutkimushankkeita, joissa määräyksiä on pilkottu lyhyisiin kausiin, ja ainakin ulkopuolisin silmin lähes mielivaltaiselta näyttävin tavoin.

Määräykset edelleen lyhyempiä kuin rahoituskaudet

Yliopistoyhteisö ei tunnetusti ole kovin nopea muuttumaan, joten päätimme selvittää mitä vaikutusta Akatemian ohjeilla on ollut. Tämän selvittämiseksi lähetimme tiedustelun Tieteentekijöiden liiton paikallisyhdistysten puheenjohtajille, sihteereille sekä pääluottamusmiehille. Kysyimme kokemuksia Suomen Akatemian tutkimushankkeista, siitä palkataanko tutkijat koko rahoituskauden ajaksi. Pyrkimyksenä oli myös saada esiin hyviä yliopistokohtaisia käytänteitä, joita voisi sitten pyrkiä levittämään muihinkin yliopistoihin.

Vastaukset olivat valitettavan surullisesti luettavaa. Mikään yliopisto ei ammattiyhdistysaktiivien näkemysten mukaan voi toimia hyvänä esimerkkinä muille. Samat ongelmat näyttävät edelleen olevan olemassa kaikkialla.

Viesteissä todettiin, että määräykset ovat lyhyempiä kuin rahoituskaudet. Aktiivit arvioivat, että projektien johtajat eivät edes uskalla esittää tutkijoille pidempiä kuin vuoden määräyksiä, sillä Akatemian rahoitus tulee vain vuodeksi kerrallaan. Perusolettamuksena näyttää projektien johtajilla olevan siten syvä epäusko siihen, että Suomen Akatemia todellakin antaa rahoituksen sitoumuksensa mukaisesti myös seuraavina vuosina. Johtajat haluaisivat nähdä koko hankkeen rahat yliopiston tilillä, jotta he “uskaltaisivat” tehdä rekrytointipäätöksen koko hankkeen kestoajaksi. “Suomen Akatemian tekemä rahoituspäätös tarkoittaa Akatemian osalta kuitenkin sitoumusta rahoittaa hanke koko tutkimuskauden ajan”, toteaa Suomen Akatemian hallinnosta vastaava ylijohtaja Juha Sarkio.

Osaltaan kyse nykyisissä huonoissa käytännöissä näyttää olevan siten tiedon puute, mitä kuvaa myös se, että Akatemian täsmennetty ohjeistus ei ole vielä mennyt tutkimushankkeiden johtajien tietoon. Näiden väärien tietojen poistamiseksi myös tämä juttu on kirjoitettu. On kuitenkin selvää, että yksittäinen kirje tai kirjoitus ei riitä muuttamaan vakiintuneita virheellisiä toimintatapoja. Jotta asiat saadaan jatkossa toimimaan Akatemian ohjeistuksen edellyttämällä tavalla, edellyttää se aktiivista asian esillä pitämistä niin yliopistojen ja tutkimuslaitosten hallinnon kuin ammattiyhdistysliikkeidenkin taholta.

Antero Puhakka
puheenjohtaja
Tieteentekijöiden liitto

(painetun lehden s. 18)