Eurooppa nostaa profiiliaan koulutus- ja tiedepolitiikassa

Korkeakoulupolittinen keskustelu Euroopassa lainehtii vilkkaana. Bolognan julistuksesta 1999 alkaneeseen kymmenvuotiskauteen ajoittuu kokonainen muutosprosessien ketju, jonka perimmäinen tavoite on nostaa Euroopan korkeakoululaitos ja tiede nykyistä merkittävämmäksi tekijäksi kansainvälisessä kilpailussa henkisistä ja aineellisista resursseista koko maailman tasolla. Uuden kaksiportaisen perustutkinnon käyttöön ottoon on sitoutunut tällä hetkellä yli 40 maata Euroopassa. Tutkintorakenteen tarkoitus on mm. selkiyttää tutkintojen kansainvälistä vertailtavuutta sekä monipuolistaa opiskelijoiden valinnanmahdollisuuksia ja siten edistää liikkuvuutta yliopistojen välillä. Samalla kiristyy korkeakoulujen välinen resurssikilpailu. Tähän myötävaikuttaa jatkossa osaltaan
koulutuksen ja tutkintojen laadun arviointi, joka on olennainen osa kansainvälistä vertailtavuutta. Arviointikäytänteitä ja niihin mahdollisesti liittyvien akreditointitoimenpiteiden toteuttamisedellytyksiä pohditaan parhaillaan monella taholla.

Myös tutkijankoulutus on tulossa osaksi edellä kuvattua prosessia. Tohtorin tutkinnon suorittamista pyritään tehostamaan samalla tavoin kuin perustutkintokoulutustakin: asettamalla selkeitä aikatavoitteita ja strukturoimalla koulutus- ja tutkimusohjelmia. Tieteen kansainvälisen kilpailun kannalta menestyminen tutkijankoulutuksessa on Euroopalle avainkysymys. Tämän tiedostaen EU:n komissio on tehnyt joukon toimenpide-ehdotuksia, joiden tavoitteena on mm. tutkijan urakehityksen edistäminen ja tutkijan imagon ja statuksen vahvistaminen. Nämä tähtäävät mm. tutkijoiden liikkuvuutta vaikeuttavien esteiden poistamiseen Euroopan maiden välillä sekä tutkijoiden yleiseurooppalaisia työmarkkinoita edistävien käytänteiden luomiseen. Ensiaskeleina nämä ovat tärkeitä tavoitteita, mutta syvälliseen uudistamiseen tarvitaan paljon muutakin. Yliopistoille keskeisen tärkeän julkisen resurssoinnin lisäämiseksi tarvitaan ennen muuta päättävien tahojen asenteiden muutosta koulutukselle ja tutkimukselle suopeammaksi.

Euroopan unionin visio vahvasta, kilpalukykyisestä Euroopan tutkimusalueesta voi toteutua vain voimakkaalla lisäresurssoinnilla. Voimavarojen osalta Eurooppa on tällä hetkellä vahvimpaan kilpailijaansa Yhdysvaltoihin nähden pahasti jäljessä. Toki monessa mielessä Euroopalla on tässä suhteessa selvästi heikommat kortitkin käsissään. Yliopistojen vakaat resurssit ja laaja taloudellinen riippumattomuus samoin kuin koko yhteiskuntarakenne suosii Amerikassa korkeakoululaitosta toisella tavoin kuin Euroopassa. Miten Eurooppa kykenee kohentamaan asemiaan Yhdysvaltoihin nähden on mittava haaste maanosallemme. Julkisuudessa toistaiseksi näkyvin esimerkki meneillään olevasta keskustelusta on Saksassa esillä ollut ajatus erillisten huippuyliopistojen perustamisesta ja niiden eriyttämisestä ns. massakoulutuksesta amerikkalaisen mallin mukaan. Pelkkä vieraan systeemin kopiointi tuskin kuitenkaan toimisi sellaisenaan. Tarvitaan moniarvoisempaa debattia ja omista vahvuuksista lähtevää ajattelua. Silti, peruseroista huolimatta, mikään ei estä miettimästä Suomessa ja Euroopassa mitä opittavaa meillä voisi olla Yhdysvaltojen huippuyliopistoista.

Globalisaation vaikutukset

Koulutus- ja tiedepolitiikka ei kuitenkaan ole pelkästään Euroopan ja Yhdysvaltojen asia, vaan siihen kytkeytyy vahvasti myös globaali näkökulma, jossa keskeistä on kolmansien maiden rooli. Yhtenä kehittyneiden ja kolmansien maiden koulutuksen solmukohtana mainitaan usein aivovuoto. Yhdysvaltojen yliopistojen vetovoima puree edelleen siinä määrin, että yhä voidaan puhua Euroopasta Amerikkaan suuntautuvasta aivovuodosta, mutta monista muista maanosista tulevasta kapasiteetista Yhdysvallat hyötyy vielä merkittävästi enemmän. Käytännössä huomattava osa kolmansien maiden Yhdysvalloissa opiskelleista ja väitelleistä tutkijoista, siis niiden parhaista resursseista, jää sinne jopa pysyvästi opintojen päätyttyä. Tämä ei voi olla heijastumatta kyseisten maiden oman talouden kehitysedellytyksiin negatiivisesti. On ymmärettävää, että myös Eurooppa haluaa tulevaisuudessa olla nykyistä enemmän koulutuksen nettohyötyjä Yhdysvaltojen tapaan.

Globaalisaation vaikutukset koulutuspoliittisiin ratkaisuihin ovat monitahoinen ja vaikea kysymys niihin liittyvien kaupallisten intressien ja eettisten näkökohtien välisten ristiriitojen vuoksi. Ammattiliittojen rooli näitä ongelmia ratkaistaessa on erittäin tärkeä. Kansainvälisen yhteistyön kautta niiden tulee valppaasti seurata kehitystä ja puuttua virheellisinä pitämiinsä ratkaisuihin. Liittojen kansainvälisiin tehtäviin kuuluu myös kolmansien maiden korkeakoulujen henkilökunnan aktivoiminen omaan ammattiyhdistystoimintaan, jonka keskeinen tavoite on kaikkialla yhteinen: jäsenistön aseman ja etujen turvaaminen.

Risto Hiltunen, professori
Professoriliiton kansainvälisten asioiden vastaava

(painetun lehden s. 26)