Apurahojen verotus

Tieteenharjoittajien osalta erinäiset verotuskysymykset tulevat aika ajoin esille. Eräs tällainen kokonaisuus on apurahojen ja stipendien verotus. Vaikka näiden verotuksesta on hyvä olla perillä erityisesti veroilmoituksen jättöaikana, ja vaikka asiaa on suppeasti selvitetty myös Acatiimin veroliitteessä (www.acatiimi.fi), asiaa on syytä käsitellä jo kertauksenkin vuoksi hieman laajemmin.

Apurahojen, stipendien ja tunnustuspalkintojen verotusta koske tuloverolain (=TVL) 82 §, jonka mukaan veronalaista tuloa ei ole mm.:
1) stipendi tai muu apuraha, joka on saatu opintoja tai tieteellistä tutkimusta tahi taiteellista toimintaa varten
2) tieteellisen, taiteellisen tai yleishyödyllisen toiminnan tunnustukseksi saatu palkinto
Muulta kuin julkisyhteisöltä ja Pohjoismaiden neuvostolta edellä mainittuihin tarkoituksiin saadut stipendit, opintorahat ja muut apurahat sekä tunnustuspalkinnot ovat kuitenkin veronalaista tuloa siltä osin, kuin niiden sekä julkisyhteisöltä ja Pohjoismaiden neuvostolta saatujen stipendien, opintorahojen ja muiden apurahojen sekä muiden palkintojen yhteenlaskettu määrä tulon hankkimisesta ja säilyttämisestä johtuneiden niistä menojen vähentämisen jälkeen verovuonna ylittää valtion taiteilija-apurahan vuotuisen määrän (ks. TVL 82.2 §).

Tässä pääpiirteittäisessä esityksessä ei käsitellä 2) - kohdan mukaista tilannetta eli tieteellisen, taiteellisen tai yleishyödyllisen toiminnan tunnustukseksi saatua palkintoa eli ns. tunnustuspalkintoa. Lähtökohtana on myös se, että apurahan antaja ja saaja ovat yleisesti verovelvollisia suomalaisia. Mielenkiinnon kohteena 1) - kohdankin osalta on vain stipendi tai muu apuraha, joka on annettu tieteellistä tutkimusta varten. Tarkemman esityksen osalta viittaan muutoinkin verohallituksen vuosittain julkaisemaan Henkilöverotuksen käsikirjaan.

Verovapauden edellytykset

Valtiolta, kunnalta tai muulta julkisyhteisöltä taikka Pohjoismaiden neuvostolta tieteellistä tutkimusta varten saatu stipendi tai muu apuraha ovat näin kokonaan verovapaita tuloja.

Keskeinen seikka tällöin on se, mitä tarkoitetaan julkisyhteisöllä. Julkisyhteisöjä ovat mm. valtio, läänien taidetoimikunnat, kunnat, kuntainliitot, evankelisluterilainen kirkko, ortodoksinen kirkkokunta, valtion yliopistot ja korkeakoulut, Suomen pankki, Kansaneläkelaitos, taiteen keskustoimikunta ja valtion tieteelliset toimikunnat, joista käytetään yhteisnimitystä Suomen Akatemia sekä STM:n valvonnassa toimiva työsuojelurahasto. Ulkomainen valtio tai ulkomainen julkisyhteisö ei ole tässä tarkoitettu julkisyhteisö. Julkisyhteisöjä eivät ole myöskään esim. yksityistaloudelliset yhdistykset tai säätiöt, rekisteröidyt yhdistykset tai poliittiset puolueet. Valtion ja kunnan omista yhteisö esim. osakeyhtiö ei ole julkisoikeudellinen oikeussubjekti. Maatalousyrittäjäin eläkelaitosta ei pidetty julkisyhteisönä (ks. KHO 1987 B 560 ).

Laissa ei tarkemmin määritellä sitä, mitä tarkoitetaan stipendillä tai muulla apurahalla. Kun apurahojen ja stipendien verotuskohtelu jo pitkän aikaa pysynyt asiallisesti lähes muuttumattomana, näiden seikkojen vuoksi asiaa koskevalla oikeuskäytännöllä, lähinnä korkeimman hallinto-oikeuden (=KHO) päätöksillä ja oikeuskirjallisuudessa esitetyillä kannanotoilla on suurta merkitystä. Tässä esityksessä voidaan KHO:n ratkaisuista esitellä ainoastaan lyhyet ratkaisuselosteet.

Keskeinen kysymys on se, mitä pidetään tieteellisenä tutkimuksena. Tätä käsitettä on tulkittava laajasti. Tieteellinen tutkimus on tieteellistä tutkimusta alasta riippumatta. Ratkaisevana voitaneen lopulta pitää lähinnä sitä, joudutaanko käyttämään tieteellisiä metodeja. Joskus voi olla helpompi todeta, milloin kysymys ei ole tieteellisestä tutkimuksesta.

Seuraavissa tapauksissa kysymys ei joka tapauksessa ole ollut tieteellisestä tutkimuksesta:

KHO 1952 II 489: Apuraha ei ollut annettu tieteellistä tutkimustyötä varten, kun lehtori oli saanut sen Suomalaiselta Liikesivistysrahastolta ajanmukaisen talousmatematiikan oppikirjan laatimista varten kauppakoulujen, opistojen ja oppikoulujen yläluokkien talousmatematiikan tarpeeseen.

KHO 1958 II 178: Filosofian maisteri oli saanut Kirjapaino Oy:ltä rahasumman sanomalehtihistoriallisia tutkimuksia varten. Maksettua määrää ei katsottu tieteellistä tutkimusta varten myönnetyksi stipendiksi.

KHO 1978 II 554: Säätiö, joka sääntöjensä mukaan tukee tieteellistä tutkimustyötä, antoi kauppakorkeakoulun kirjastossa toimivalle bibliografiatyöryhmälle sen anoman apurahan Suomen kansantaloustieteellisen kirjallisuuden bibliografian laatimiseksi. Työryhmän jäsenet laativat bibliografian työaikansa koulutukseltaan kirjastotoimihenkilöitä ulkopuolella ja jakoivat apurahan keskenään tehtävään käytettyjen työtuntien mukaan. Apurahaa ei katsottu tieteellistä tutkimustyötä varten annetuksi stipendiksi, eikä se ollut saajiensa verosta vapaata tuloa. Äänestys 5-3.

Seuraavassa tapauksessa kysymys puolestaan on katsottu olevan kysymys ollut tieteellisestä tutkimuksesta:

KHO 1963 II 334: Kenraali Mannerheim-säätiöltä marsalkka Mannerheimin elämäkerran kirjoittamista varten saatu apuraha oli tieteellistä tutkimusta varten annettuna verovapaa. Apuraha ei ollut riippuvainen siitä, tuliko tutkimuksesta julkaisukelpoinen.

Muuhun tarkoitukseen kuin tieteellistä tutkimusta varten saadut apurahat ja stipendit ovat myöntäjästään riippumatta veronalaista ansiotuloa. Tuloverolaissa vallitsee laaja tulon käsite ja poikkeuksia tulon veronalaisuudesta tulkitaan suppeasti. TVL 29.1 §:n mukaan veronalaista tuloa ovat verovelvollisen rahana tai rahanarvoisena etuutena saamat tulot, jollei laissa nimenomaisesti säädetä toisin.

Apuraha (stipendi) on maksajan kannalta vastikkeeton suoritus, ja se myöntämisestä ei aiheudu maksajalle taloudellista eikä muutakaan hyötyä. Jos apurahan myöntää työnantaja, suoritus on yleensä korvausta tehdystä työstä. Tästä syystä sitä pidettäneen yleensä palkkana, vaikka se maksettaisiin apurahan nimellä.

Merkityksellistä on näin erottaa tieteen harjoittaminen toisen lukuun tehdystä työstä, jolloin suoritus on palkkatuloa. Veronalaisuutta arvioitaessa huomiota kiinnitetään mm. seuraaviin seikkoihin: kuka on apurahan saaja, onko apuraha yleisesti haettavissa, onko apurahan myöntäjän ja saajan välillä työsuhde, onko apuraha vastike tehdystä työstä, onko apuraha myönnetty ilman hakemusta, mitä selvityksiä apurahan hakijan on täytynyt esittää, onko apurahan myöntämiseen liitetty tiettyjä erityisiä ehtoja, ja onko apurahan myöntäjä yleishyödyllinen yhteisö.

Jos esim. apuraha on ollut yleisesti haettavissa, jos apurahan myöntäjän ja saajan välillä ei ole työsuhdetta, jos apuraha ei ole vastiketta tehdystä työstä, jos apurahan myöntäminen edellyttää hakemusta, jos apurahan myöntämiseen ei ole liitetty tiettyjä erityisiä ehtoja, ja jos apurahan myöntäjä on yleishyödyllinen yhteisö, apuraha on todennäköisesti veroton ja päinvastaisessa tapauksessa verollinen.

Vastikkeettomuus ei häviä sillä, että hakija esittää työsuunnitelman, jonka toteutumista apurahan myöntäjä haluaa tukea. Apuraha saatetaan esim. julistaa haettavaksi tiettyyn tarkoitukseen, joka on myöntäjää lähellä. Jos apurahasta on tällöin ollut vapaa kilpailu eikä saaja ole esim. työmenetelmien suhteen riippuvainen myöntäjästä, lähtökohtaisesti voidaan katsoa, että kysymys on verovapaasta apurahasta. Mitä kaupallisempi on apurahan myöntäjä samoin kuin tarkoitus, johon se myönnetään, sitä lähemmäksi toimeksiantosuhdetta (tilaustyötä) tullaan. Jos saaja on työ- virka- tai vastaavassa suhteessa maksajaan, voidaan yleensä puhua veronalaisesta lisäpalkkiosta.

Jonkin määrätyn työn tekemistä varten stipendin nimellä saatu korvaus on veronalaista tuloa. Tällaisesta on ollut kysymys esim. tapauksessa KHO 1976 T 4136:

Sosiaalihuollon alalla toimiva valtakunnallinen yleishyödyllinen säätiö oli myöntänyt eräälle tutkijalle vuosiksi 1975-1977 apurahan, jonka turvin tutkijan tuli selittää suomalaisen yhteiskunnan sosiaalihuollon nykytila ja tulevaisuuden tavoitteet ja tehtävät. Säätiön ja tutkijan välillä tehdyssä erityisessä tutkimussopimuksessa oli mm. määräys, että tutkimus suoritettiin säätiön hyväksymän tutkimussuunnitelman mukaisesti. Samoin oli sovittu, että säätiö sai eräin rajoituksin rajoittamattoman käyttöoikeuden tutkimustuloksiin ja sen aikana kertyvään tutkimusmateriaaliin. Säätiö valvoi ja ohjasi tutkimusta tätä tehtävää varten asettamansa erityisen neuvottelukunnan avulla. Kun tutkimussopimus vielä oli tutkimusajaksi varatun määräajan kuluessa molemminpuolisesti irtisanottavissa, apuraha katsottiin ennakkoperintälain tarkoittamaksi palkaksi eikä TVL:n mukaiseksi verovapaaksi apurahaksi.

Tapauksessa oli useita palkkatyöhön viittaavia piirteitä kuten tutkimussopimuksen erityinen laatu (eräänlainen tilaustutkimus), laaja käyttöoikeus tutkimustuloksiin ja sen aikana kertyvään tutkimusmateriaaliin, säätiön valvonta ja ohjaus sekä irtisanomismahdollisuus. Tapauksessa asiallisesti on ollut kysymys apurahan nimikkeellä tehtävästä palkkatyöstä. Ratkaisussa KHO 1974 T 382 säätiön antama stipendi erästä sukututkimusta varten katsottiin palkaksi, koska säätiö sai julkaisuoikeuden sekä provisiota myynnin perusteella.

Rajatapauksena voitaneen pitää KHO:n ratkaisua 1991 B 524 (vrt. KHO 1978 II 554):

Suomen Kulttuurirahaston Keski-Suomen rahasto ja X:n läänin taidetoimikunta olivat myöntäneet kirjastonhoitaja A:lle 15.000 markan ja 10.000 markan suuruiset apurahat X:n bibliografian laatimista varten. A:lle oli myönnetty palkatonta virkavapautta varsinaisessa työstään puheena olevan työn tekemistä varten. A:lla ei ollut toimeksiantosuhdetta hanketta varten perustettuun neuvottelukuntaan, eikä A saanut myöskään muuta korvausta suorittamastaan työstä. Apurahoja oli pidettävä tieteellistä työtä varten annettuina apurahoina. Äänestys 5-2.

KHO perusteli päätöstään viittaamalla mm. seuraaviin seikkoihin: Bibliografian laatiminen ei kuulunut yliopiston kirjaston tehtäviin eikä siten myöskään verovelvollisen varsinaisiin työtehtäviin; kysymyksessä oli usean eri tahon yhteistyöhanke; kaupunginhallitus oli asettanut hankkeen toteuttamista varten neuvottelukunnan, johon verovelvollisella ei ollut toimeksiantosuhdetta; verovelvollinen oli saanut palkatonta virkavapautta noin kahden kuukauden ajaksi työn suorittamista varten; elantokustannusten peittämiseksi verovelvollinen oli hakenut yleisesti haettavissa olevia em. apurahoja.

Uudehkossa ratkaisussa KHO 1999 T 2045 päädyttiin päinvastaiseen lopputulokseen kuin vuoden 1976 tapauksessa:

Yleishyödyllisen yhteisön tarkoituksena oli suomalaisen kulttuuriperinteen, erityisesti maamme kaupunkikulttuurin historiallisten rakenteiden säilyttäminen, taiteen tukeminen koti- ja ulkomaista taidetta hankkimalla sekä tieteellisen tutkimustyön ja taiteen tukeminen apurahoja myöntämällä. Säätiön kiinteistöä rakennettaessa tehtiin merkittävä arkeologis-historiallinen löydös, jota kaivamalla havaittiin voitavan saada merkittävää lisäaineistoa keskiajan kaupunkielämän tutkimiselle. Tulokset haluttiin esittää myös yleisölle, mitä varten päätettiin rakentaa museo. Museon rakentamista ja siihen liittyvää tutkimusta valvomaan perustettiin toimikunta, jonka jäsenet edustivat opetusministeriötä, museovirasto, kaupunkia ja säätiötä.

Säätiö on myöntänyt toimikunnan esittämällä tavalla vuosina 1994-1995 apurahoja ja stipendejä museohankkeeseen liittyvään tieteelliseen tutkimukseen, taiteellisen toimintaan ja opinnäytteisiin.
Apurahojen ja stipendin saajien tutkimustyö ja opinnäytteet on tehty museoviraston, Taideteollisen korkeakoulun tai Teatterikorkeakoulun ohjauksen ja valvonnan alaisena. Säätiöllä on ollut oikeus saada käyttöönsä valmistunut kirjallinen tai muu esitys, joka on ollut tarkoituksena julkaista jossain muodossa säätiön museossa. Säätiöllä ei ole kuitenkaan ollut yksinoikeutta aineistoon, vaan tutkimustulokset ja raportti on luovutettu myös museovirastoon. Eräät tutkimukset ovat liittyneet tekijöiden opintoihin, jolloin tutkimustulokset on luovutettu asianomaiseen korkeakouluun. Katsottiin, että kysymyksessä olevat stipendit ja apurahat olivat opintoja tai tieteellistä tutkimusta tahi taiteellista toimintaa varten saatuina verovapaita, minkä vuoksi niistä ei ollut toimitettava ennakonpidätystä eikä niiden perustella ollut suoritettava työnantajan sosiaaliturvamaksua.

Verrattuna vuoden 1976 ratkaisuun tapaukset oikeudellisilta faktoiltaan ovat osittain erilaisia. Mahdollista on myös se, että oikeuskäytännön linja on vähän lieventynyt aikaisempaan verrattuna.
Ns. dosenttistipendit ovat verovapaita (ks. A 317/1952).

Veronalaisen määrän laskeminen

TVL 29.1 §:n mukaan verovelvollisella on oikeus vähentää tuloistaan niiden hankkimisesta ja säilyttämisestä aiheutuneet menot, ts. luonnolliset vähennykset. Säännös on yleissäännös, eikä laissa ole lueteltu vähennyksiä tyhjentävästi. Olennaista on menojen liittyminen joko tulojen hankkimisen tai niiden säilyttämiseen. Elantomenot eivät ole luonnollisia vähennyksiä; ne ovat vähennyskelvottomia ja niiden vähentäminen on kielletty. Verovapaan tulon hankkimisesta tai säilyttämisestä aiheutuneita menoja ei saa myöskään vähentää (ks. TVL 31.4 §).

Luonnollisia vähennyksiä voivat olla esim. kirjallisuushankinnat, apuhenkilöiden palkat, matkat ja muut välittömästi tutkimustoimintaan liittyvät menot. Näihin voivat kuulua myös laboratorion ja atk:n käytöstä aiheutuneita menoja. Huomionarvoista on se, että aikaisemmin TVL:ssa olleen säännöksen mukaan vähennyskelpoisia olivat tieteellisestä työstä aiheutuneet kohtuulliseksi katsottavat menot. Nykyisin tällaista kohtuullisuusvaatimusta ei TVL:ssa ole, minkä vuoksi minkäänlainen kohtuulliseksi katsottava - tyyppinen arviointi ei voi tulla verotusta toimitettaessa kysymykseen. Olennaista on vain se, onko kysymys luonnollisesta vähennyksestä vai ei. Se voi puolestaan olla uskottavuus- ja selvityskysymys etenkin silloin, jos ne ovat hyvin suuret.

Syynä siihen, että tulon veronalaisuutta sääntelevään lainkohtaan (TVL 82 §) on otettu menojen vähentämistä koskeva maininta, on ollut halu korostaa, että menot on täysimääräisesti vähennettävä apurahojen bruttomääristä ennen kuin todetaan, ylittääkö niiden määrä säädetyn rajan. Samalla on ehkä kysymys myös siitä, ettei luonnollisen vähennyksen käsitettä tulisi rajata apurahan kohdalla aivan yhtä tiukasti kuin esim. tavallisten palkkatulojen kohdalla. Tieteelliseen toimintaan liittyy käytännössä sellaisia menoja, joita ei esiinny muiden verovelvollisten kohdalla.

Tässä yhteydessä ei ole mahdollista ryhtyä kuitenkaan selvittämään yksityiskohtaisesti erilaisia tieteenharjoittamista koskevia luonnollisia vähennyksiä. TVL 31. 1 §:n 4 kohdan mukaan tulon hankkimisesta johtuneita menoja ovat mm. ammattikirjallisuuden sekä tutkimusvälineiden ja tieteellisen kirjallisuuden hankkimisesta sekä tieteellisestä työstä muutoin johtuneet menot, jollei niitä ole suoritettu TVL 82.1 §:n 1 kohdassa tarkoitetulla stipendillä tai apurahalla. Tieteenharjoittajalla voi joka tapauksessa olla monia sellaisia luonnolliseksi vähennykseksi katsottavia menoja, joita ei ole katettava ensisijaisesti apurahalla.

Jos stipendi tai apuraha on annettu jotain tiettyä työtä tai tutkimusta varten, siihen ei kohdisteta muita kuin tähän työhön tai tutkimukseen liittyviä menoja.

Jos henkilö on saanut samaa tutkimusta varten sekä julkisyhteisöltä että muulta kuin julkisyhteisöltä apurahaa, tutkimuksesta aiheutuneet kustannukset jaetaan muun selvityksen puuttuessa apurahojen suhteessa. Jos apurahat kohdistuvat eri tutkimuksiin, tulee kustannukset kohdistaa erikseen kuhunkin tutkimukseen. Vähennysten tekeminen apurahoista on tärkeää mm. siksi, että apurahan verotettava määrä saadaan laskettua oikein.

Tutkimusryhmälle myönnetystä stipendistä vähennetään ensin ryhmän menot ja sen jälkeen jäljelle jäänyt osa jaetaan ryhmän jäsenille, jotka kukin voivat lisäksi vähentää omat menonsa.

Jos julkisyhteisön myöntämän apurahan nettomäärä jää alle taiteilija-apurahan määrän, on muun kuin julkisyhteisön apurahasta veronalaista se osa, millä apurahojen yhteismäärä ylittää taiteilija-apurahan. (Ks. laatikko edellisellä sivulla.)

Taiteilija-apuraha on A 9 pl:n mukainen palkka. Tähän peruspalkkaan ei kuulu mm. yhdistelmätaulukoihin valmiiksi lasketut kalliinpaikanlisät.

Jaksotus

Jaksotuksessa on kysymys siitä, milloin eli minä verovuonna apuraha otetaan verotuksessa huomioon. Apurahat ovat sen vuoden tuloa, jona se on tosiasiallisesti nostettavissa eikä esim. sen myöhemmän vuoden tuloa, jona se on nostettu. Tulon jaksottamista koskevan yleissäännön mukaan (ks. TVL 110.1 §) tulo katsotaan sen verovuoden tuloksi, jona se on nostettu, merkitty verovelvollisen tilille tai muutoin saatu vallintaan.

Edellä tarkastellun yhteenlaskusäännön johdosta verovelvollisen saadessa apurahoja sekä julkisyhteisöiltä että yksityisiltä yhteisöiltä viimeksi mainitut saattavat tulla verotettaviksi. Tämä voi aiheuttaa tilanteen, jossa verovelvollinen ei nosta koko apurahaa ja pyrkii näin välttämään apurahan verottamisen. Jos kuitenkin tämä erä on ollut verovelvollisen vallinnassa ja hänellä on näin ollut siihen disponointioikeus, apuraha verotetaan ao. verovuoden tulona, vaikka sitä kokonaisuudessaan ei olisikaan nostettu. Menon jaksottamista koskevan yleissäännön mukaan verovelvollisen suorittamaan menoon perustuva tulosta tehtävä vähennys tehdään, jollei erityisestä syystä muuta johdu, sinä verovuonna, jona maksu on suoritettu. Hankintamenon jaksottamisesta ks. TVL 114 §.

Jos apuraha on myönnetty siten, ettei siihen kohdistuneita menoja voi vähentää nostamisvuonna, voitaneen myöhempinä vuosina syntyneet menot ottaa huomioon siten, että apurahasta vähennetään kustannusvarauksia selvityksen perusteella. Tärkeää on näin se, että verovelvollinen oma-aloitteisesti esittää asiassa niin perusteellisen selvityksen kuin siinä tilanteessa on mahdollista. Oikeuskäytännöstä voidaan mainita seuraava ratkaisu:

KHO 1980 T 183: A oli vuonna 1976 nostanut erään säätiön hänelle myöntämän apurahan, joka oli tarkoitettu peittämään A:n ulkomailla vuosina 1976 ja 1977 suorittamista opinnoista aiheutuneet kustannukset. Apuraha oli kokonaisuudessaan luettava A:n vuoden 1976 tuloksi. A:lla oli kuitenkin oikeus ennen TVL 22.1 §:n 2 kohdan mukaan veronalaiseksi tuloksi katsottavan määrän vahvistamista vähentää jo vuonna 1976 myös tulevat apurahaan kohdistuvat tulon hankkimisesta aiheutuvat matka- ja muut kustannukset

Jos menoja ole voitu stipendin saantivuonna vähentää stipendistä, niistä voi aiheutua tappiontasauksin huomioonotettava tappio.

Lopuksi

Eräs mahdollisuus välttää muilta kuin julkisyhteisöiltä saatavien apurahojen verotusta on pyrkiä rytmittämään apurahojen hakupolitiikka eri vuosille siten, että julkisista lähteistä ja yksityisistä lähteistä saatavat apurahat eivät sattuisi samalle vuodelle tai jos sattuisivat, yksityisistä lähteistä saatavien apurahojen määrät olisivat sen verran pieniä, etteivät ne menisi verolle. Keinotekoisiin järjestelyihin voidaan puuttua yleisen veronkiertämistä ehkäisevän lausekkeen nojalla (ks. VML 28 §)

Apurahat tulee ilmoittaa veroilmoituksessa. Verovelvollisen tulee esittää tarvittaessa selvitys apurahan verovapaudesta. Tärkeää on tällöin selvittää mm. se, mistä apurahasta on kysymys. Apurahan myöntämistä koskeva päätös tai ilmoitus, josta ilmenevät apurahan myöntämiseen mahdollisesti liittyvät ehdot, ovat tällöin keskeistä selvitysaineistoa. Maksajalla on myös ilmoitusvelvollisuus veroviranomaisille vähintään 1.000 euron suuruisten stipendien ja muiden apurahojen osalta.

Kun apuraha on myönnetty tutkimusryhmälle, joudutaan verotuksessa myös selvittämään, miten se jakaantuu apurahan saajien kesken ja miten menot on vähennetty. Tietoja voidaan tältä osin pyytää apurahan myöntäjiltä sekä saajilta erityisesti työryhmän johtajalta. Tästä on syytä joka tapauksessa olla valmiina asianmukainen selvitys (laskelmat ja dokumentit).

Epäselvissä tapauksissa on syytä varmuuden vuoksi hakea verottajalta ennakollinen sitova kannanotto (ennakkoratkaisu- ja ennakkotietomenettely), joka on maksullinen.
Oma kysymyksensä on sitten se, onko tämäntyyppinen tieteellistä tutkimusta varten annettujen stipendien tai muiden apurahojen verottaminen tarkoituksenmukaista. Tämä on veropolitiikan asia. On mahdollista esim. kysyä, miksi tiede ja taide on rinnastettu näinkin pitkälle toisiinsa samoin kuin sitä, onko ylipäänsä tiedestipendien ja -apurahojen kytkeminen taiteilija-apurahaan tällä tavoin ja tällä palkkaluokkatasolla perusteltua?

Matti Myrsky
vero-oikeuden professori, Joensuun yliopisto

(painetun lehden s. 30-34)