Todellista tehoa virtuaaliopinnoista

Meteliä ei luokassa tulla silloinkaan kuulemaan. Tenttiakvaario on tila, jonne opiskelijat voivat oman aikataulunsa mukaan tulla tekemään tenttejä, jotka kone arpoo heille opettajien ennalta suunnittelemista kysymyksistä.

- Tenttiakvaarion ajatuksena on tarjota opiskelijalle joustavuutta miksi ihmeessä tenttien teko pitäisi rajoittaa vain yhteen päivään kuukaudessa, kysyy Helsingin yliopiston opetusteknologiapäällikkö Janne Sariola.

Tenttiakvaario on yksi menetelmä, jolla uusinta viestintäteknologiaa hyödyntävä virtuaaliyliopisto tukee opintojen tehostamista. Muita ovat esimerkiksi verkon kautta järjestetyt kurssit, joiden luentoja voi seurata ympäri maata ja kurssien omat kotisivut, jotka tarjoavat uuden kanavan keskusteluille ja palautteelle.

Sariola tosin puhuisi mieluummin oppimisen kuin opintojen tehostamisesta.

- Virtuaaliyliopistossa on kyse siitä, kuinka uutta teknologiaa voidaan hyödyntää oppimisen tukena, ei siitä miten saadaan helpoimmin maksimimäärä opintoviikkoja, hän linjaa.

Virtuaaliyliopisto on kaikkien Suomen korkeakoulujen yhteinen projekti. Avainsanoja ovat yhteistyö ja verkostoituminen.

- Virtuaaliset yliopisto-opinnot tarjoavat uudenlaisen mahdollisuuden yhteistyöhön. Tulevaisuudessa voi olla mahdollista suorittaa kokonaisia sivuaineita toisiin yliopistoihin joutumatta koskaan matkustamaan, Sariola visioi.

Verkostoitumisen edelläkävijöitä ovat tieteelliset kirjastot. Kansallista elektronista kirjastoa rakentava FinElib-projekti on malliesimerkki hankkeesta, jossa yhteen hiileen puhaltaminen ja tietotekniikka koituvat kaikkien eduksi.

- FinElibin kautta yhdessä paikassa tallennetut aineistot ovat välittömästi maan kaikkien opiskelijoiden käytettävissä. Yhteinen tietokanta pysyy aina ajan tasalla ja turhilta päällekkäisyyksiltä vältytään.

Henkilökunnalla uudet opiskelumuodot luovat haasteita. Kun Helsingin yliopiston opetushenkilökunnan teknistä osaamista kartoitettiin viimeksi kolme vuotta sitten, ilmoitti joka viides osaavansa hyödyntää tekniikkaa mielekkääsi opetuksessa.

- Sen jälkeen on järjestetty paljon koulutusta, ja uskoisin luvun olevan tänä päivänä noin kaksinkertainen, Sariola arvioi.

Todellinen haaste on koko henkilökunnan saaminen mukaan verkkoprojektiin.

- Jos virtuaaliyliopiston mahdollisuudet ovat vain aktiivisimpien opettajien tiedossa, jäävät ne helposti kuriositeeteiksi. Täyden hyödyn saamiseksi virtuaaliopetus täytyy nivoa mukaan jo opetussuunnitelmaan. Tätä varten myös hallinnon ja tutkijoiden tulee ymmärtää missä mennään, Sariola kuvaa tilannetta.

Teksti: Juha Merimaa
Kuva: Liisa Huima