KOLUMNI
Sari Lindblom-Ylänne
Bolognan uudistusprosessin haasteita
Päätös siirtymisestä kaksiportaiseen tutkintorakenteeseen
ja opintopisteiden käyttöön opintoviikkojen sijasta
syksyllä 2005 vaikutti monen mielestä - ainakin aluksi
- helpolta uudistusprosessilta. Eihän Bolognan julistukseen
sitoutuminen vaadi kuin jo olemassa olevien alempien tutkintojen
"aktivoinnin" ja opintoviikkojen muuttamisen opintopisteiksi yksinkertaisen
matemaattisen kaavan avulla! Kerrankin helppo ja yksinkertainen
uudistus kaiken maailman raporttien, laatuarviointien ja kehittämishankkeiden
laatimisen lomassa!
Viimeistään tässä vaiheessa on varmasti
selvinnyt, ettei tämäkään uudistus ole vain
tekninen. Onneksi ei ole. Päinvastoin, Bolognan uudistusprosessin
tavoitteet ovat voimakkaasti laadulliset: pyrkimyksenä on
suunnitella Suomeen sekä sisällöiltään
että laadultaan kansainvälisesti korkeatasoiset kandidaatti-
ja maisteritutkinnot.
Ansiokkaaksi tämän laajan uudistusprosessin tekee
ydinainesanalyysin sisällyttäminen osaksi tutkintorakenteiden
uudistusta. Ydinainesanalyysi pyrkii jäsentämään
tutkinnossa opiskeltavan aineksen hierarkkisesti ja suhteuttamaan
sen opiskelijan opiskeluun käytettävissä olevaan
aikaan, tutkintovaatimuksiin ja opetussuunnitelmaan. Ydinaines
kattaa keskeiset tiedot ja taidot, jotka kaikkien opiskelijoiden
tulisi hallita. Täydentävä tietämys
täydentää nimensä mukaisesti ydinainesta,
mutta sitä ei tule painottaa ydinaineksen oppimisen kustannuksella.
Erityistietämys on tietoa, joka toimii ydinaineksen
ja täydentävän tietämyksen syventäjänä,
mutta siihen perehtyminen joudutaan useimmiten jättämään
opiskelijan harrastuneisuuden ja erikoistumisen varaan.
Ydinainesanalyysin tekemisen keskeinen anti on sen tulosten
moninaiset soveltamismahdollisuudet. Yksi tutkintorakenteenuudistuksen
tärkeä päämäärä on valmistumisaikojen
lyhentäminen. Yliopistojen tiedekunnat joutuvat vakavasti
pohtimaan, millä keinoin saadaan maisterit valmistumaan viidessä
vuodessa ilman, että maisteritutkintojen korkea taso kärsii.
Ydinainesanalyysin tuloksia voidaan hyödyntää määriteltäessä
tutkintojen ydinsisältöjä esimerkiksi siten, että
määritellään kolmivuotisen kandidaattitutkinnon
sisällöksi ydinaines ja kaksivuotisen maisteritutkinnon
sisällöksi täydentävä tietämys.
Karsinnan tulee siis kohdistua erityistietämykseen. Kun
tutkintojen rakenteellinen uudistustyö lähtee sekä
opiskeltavista sisällöistä että tiukoista
tutkinnoille asetetuista ajallisista tavoitteista, on helpompi
karsia tutkintovaatimuksia järkevällä tavalla ja
pyrkiä siihen, että tulevien maistereiden tieto- ja
osaamistasot säilyvät korkealla tasolla. Ydinainesanalyysin
tulosten vertaaminen nykyisiin tutkintovaatimuksiin tuo todennäköisesti
esille vähemmän tärkeät vaatimukset, joita
ei uuteen tutkintoon aikarajoitusten vuoksi ole enää
mahdollista sisällyttää. Ydinainesanalyysin tuloksia
voi hyödyntää myös oppiainetasolla esimerkiksi
tentin arviointikriteerejä laadittaessa. Toivon hartaasti,
että ydinainesanalyysien tekemiseen panostetaan ja että
tuloksia hyödynnetään erinomaisina työkaluina
opetuksen kehittämisen eri alueilla.
(painetun lehden s. 24) |