• pääsivu
  • sisällys

  • FT Sari Lindblom-Ylänne on kasvatuspsykologian dosentti ja toimii yliopistopedagogisena asiantuntijana Helsingin yliopiston oikeustieteellisessä tiedekunnassa. Hän on tutkinut yliopisto-oppimista ja -opettamista, oppimisen arviointia sekä opiskelumenestykseen vaikuttavia tekijöitä. Hän on ollut mukana kehittämässä opetusta useassa tiedekunnassa ja laitoksessa sekä Helsingin yliopistossa että Suomen muissa yliopistoissa ja korkeakouluissa.

     

     
    KOLUMNI
    Sari Lindblom-Ylänne

    Bolognan uudistusprosessin haasteita


    Päätös siirtymisestä kaksiportaiseen tutkintorakenteeseen ja opintopisteiden käyttöön opintoviikkojen sijasta syksyllä 2005 vaikutti monen mielestä - ainakin aluksi - helpolta uudistusprosessilta. Eihän Bolognan julistukseen sitoutuminen vaadi kuin jo olemassa olevien alempien tutkintojen "aktivoinnin" ja opintoviikkojen muuttamisen opintopisteiksi yksinkertaisen matemaattisen kaavan avulla! Kerrankin helppo ja yksinkertainen uudistus kaiken maailman raporttien, laatuarviointien ja kehittämishankkeiden laatimisen lomassa!

    Viimeistään tässä vaiheessa on varmasti selvinnyt, ettei tämäkään uudistus ole vain tekninen. Onneksi ei ole. Päinvastoin, Bolognan uudistusprosessin tavoitteet ovat voimakkaasti laadulliset: pyrkimyksenä on suunnitella Suomeen sekä sisällöiltään että laadultaan kansainvälisesti korkeatasoiset kandidaatti- ja maisteritutkinnot.

    Ansiokkaaksi tämän laajan uudistusprosessin tekee ydinainesanalyysin sisällyttäminen osaksi tutkintorakenteiden uudistusta. Ydinainesanalyysi pyrkii jäsentämään tutkinnossa opiskeltavan aineksen hierarkkisesti ja suhteuttamaan sen opiskelijan opiskeluun käytettävissä olevaan aikaan, tutkintovaatimuksiin ja opetussuunnitelmaan. Ydinaines kattaa keskeiset tiedot ja taidot, jotka kaikkien opiskelijoiden tulisi hallita. Täydentävä tietämys täydentää nimensä mukaisesti ydinainesta, mutta sitä ei tule painottaa ydinaineksen oppimisen kustannuksella. Erityistietämys on tietoa, joka toimii ydinaineksen ja täydentävän tietämyksen syventäjänä, mutta siihen perehtyminen joudutaan useimmiten jättämään opiskelijan harrastuneisuuden ja erikoistumisen varaan.

    Ydinainesanalyysin tekemisen keskeinen anti on sen tulosten moninaiset soveltamismahdollisuudet. Yksi tutkintorakenteenuudistuksen tärkeä päämäärä on valmistumisaikojen lyhentäminen. Yliopistojen tiedekunnat joutuvat vakavasti pohtimaan, millä keinoin saadaan maisterit valmistumaan viidessä vuodessa ilman, että maisteritutkintojen korkea taso kärsii. Ydinainesanalyysin tuloksia voidaan hyödyntää määriteltäessä tutkintojen ydinsisältöjä esimerkiksi siten, että määritellään kolmivuotisen kandidaattitutkinnon sisällöksi ydinaines ja kaksivuotisen maisteritutkinnon sisällöksi täydentävä tietämys.

    Karsinnan tulee siis kohdistua erityistietämykseen. Kun tutkintojen rakenteellinen uudistustyö lähtee sekä opiskeltavista sisällöistä että tiukoista tutkinnoille asetetuista ajallisista tavoitteista, on helpompi karsia tutkintovaatimuksia järkevällä tavalla ja pyrkiä siihen, että tulevien maistereiden tieto- ja osaamistasot säilyvät korkealla tasolla. Ydinainesanalyysin tulosten vertaaminen nykyisiin tutkintovaatimuksiin tuo todennäköisesti esille vähemmän tärkeät vaatimukset, joita ei uuteen tutkintoon aikarajoitusten vuoksi ole enää mahdollista sisällyttää. Ydinainesanalyysin tuloksia voi hyödyntää myös oppiainetasolla esimerkiksi tentin arviointikriteerejä laadittaessa. Toivon hartaasti, että ydinainesanalyysien tekemiseen panostetaan ja että tuloksia hyödynnetään erinomaisina työkaluina opetuksen kehittämisen eri alueilla.

    (painetun lehden s. 24)