Naisten osuus opetushenkilöstöstä on kasvanut melko tasaisesti, lukuunottamatta vuoden 2001 notkahdusta Ennakkotietojen mukaan vuonna 2002 naisten osuus kasvoi jälleen. Lähde: KOTA-tietokanta 2001.

Helsingin yliopisto on ainoa suomalainen korkeakoulu, jossa on päätoiminen tasa-arvovastaava. Lisäksi Kuopion yliopistossa on luottamustoiminen tasa-arvovaltuutettu. Joissakin yliopistoissa on tasa-arvotoimikunnan sihteerin tehtäviin varattu tietty osuus muuta päätointa hoitavan henkilön työpanoksesta. Vähäinen henkilötyövoima on erikoista sikäli, että monissa eurooppalaisissa ja pohjoisamerikkalaisissa yliopistoissa toimii Equal Opportunities -yksiköt, kirjoittaa ohessa Helsingin yliopiston tasa-arvovastaava Johanna Pakkanen.

Kymmenkunta vuotta sitten suomalaiset tiedekorkeakoulut ryhtyivät yhteistuumin laatimaan tasa-arvosuunnitelmia paljon ennen muita yhteiskunnan osa-alueita. Syynä tähän oli tasa-arvoasiain neuvottelukunnan tutkimusjaoston aktiivinen toiminta, jonka ansiosta 1990-luvun alussa silloinen tasa-arvovaltuutettu Paavo Nikula lähetti korkeakouluille ohjeet tasa-arvotoiminnan käynnistämiseksi.

Suositus otettiin tosissaan ja tänä päivänä kaikissa tiedekorkeakouluissa on tehty tasa-arvosuunnitelmat ja lähes kaikissa niistä toimii tasa-arvotoimikunta. Taideteollinen korkeakoulukin sai ensimmäisen tasa-arvosuunnitelmansa viime vuonna, mutta ainakin Kuvataideakatemialta sellainen vielä puuttuu.

Tasa-arvotyön organisointi vaihtelee melko paljon korkeakouluittain. Helsingin yliopisto on ainoa suomalainen korkeakoulu, jolla on päätoiminen tasa-arvovastaava. Joissakin yliopistoissa tasa-arvotoimikunnan sihteerin tehtäviin on varattu tietty osuus muuta päätointa hoitavan henkilön työpanoksesta. Lisäksi esimerkiksi Kuopion yliopistolla on tasa-arvovaltuutettu, joka on luottamustoimi. Tasa-arvotoimikunnissa keskeinen rooli on myös ylioppilaskuntien tasa-arvoasioista vastaavilla hallituksen jäsenillä ja ylioppilaskuntien työntekijöillä. Tasa-arvoasiat kuuluvat useimmiten sosiaalipoliittiselle sihteerille.

Naisten tiedeuran pullonkaula on post doc -vaihe

Vähäinen henkilötyövoima on erikoista sikäli, että monissa eurooppalaisissa ja pohjoisamerikkalaisissa yliopistoissa toimii Equal Opportunities -yksiköt. Suomessa tasa-arvotyön resursointi ei yliopistojen ulkopuolellakaan ole kovin runsasta. Se liittynee osittain suomalaisen kulttuurin tasa-arvoilluusioon, yltiöpositiiviseen tulkintaan Suomen tasa-arvotilanteesta. Tasa-arvon oletetaan myös usein ikään kuin tapahtuvan itsestään ja kaikkien muutosten olevan vain positiivisia. Ajatus siitä, että naisopiskelijoiden kasvava määrä johtaisi automaattisesti naisten määrän nousuun hierarkian ylemmillä tasoilla, ei valitettavasti pidä paikkaansa. Näin ei ole myöskään jatko-opiskelijoiden kohdalla, sillä naisten tiedeuran pullonkaula osuu post doc -vaiheeseen. Yksi seurannan arvoinen asia onkin yliopistolehtoraattien täyttö. Valitettavasti Opetusministeriön KOTA-tietokanta ei erittele niitä tällä hetkellä erikseen.

Valtaosa tasa-arvotoimikunnista keskittyy vain sukupuolten väliseen tasa-arvoon. Helsingin yliopistossa tasa-arvotoimikunnan ja tasa-arvovastaavan toimialaan kuuluvat myös muut syrjintäperusteet kuin sukupuoli, muun muassa etninen alkuperä, vammaisuus, terveydentila, ikä, vakaumus, seksuaalinen suuntautuminen ja sukupuoli-identiteetti. Myös vuonna 2002 voimaan tulleet Sibelius Akatemian ja Taideteollisen korkeakoulun tasa-arvosuunnitelmat lähestyvät tasa-arvoa laajemmin kuin vain sukupuolen kannalta.

Tasa-arvotyöllä pitää olla resursseja

Korkeakoulujen tasa-arvotyössä onkin erotettavissa kolme vaihetta. 1990-luvun alkupuoliskoa tasa-arvotoimintaa leimasivat erilaiset perusselvitykset korkeakoulujen tilanteesta. 1990-luvun jälkipuoliskolla kaivattiin konkreettisempia ja täsmällisempiä keinoja sukupuolten välisen tasa-arvon edistämiseksi. Niinpä ryhdyttiin tekemään toiminnallisia tasa-arvosuunnitelmia, joissa sekä toiminnot että vastuutahot nimetään selkeästi.

Vuosituhannen vaihteessa keskustelussa olivat paljon esillä erilaiset diversiteettinäkökulmat ja tasa-arvon käsitteen laajentaminen. Aiheellisesti kyllä monissa korkeakouluissa tasa-arvotyön laajentaminen koetaan myös uhkatekijänä, kun sukupuolten välisen tasa-arvonkaan edistämiseen ei tahdo löytyä riittävästi resursseja. 2000-luvun alussa on uutena haasteena esiin noussut myös valtavirtaistaminen, sukupuolinäkökulman sisällyttäminen kaikkeen päätöksentekoon ja kaikkiin toimintoihin. Myös valtavirtaistamisen edistäminen edellyttää, että tasa-arvo-työllä on resursseja. Tasa-arvosta ei saa tulla pelkkiä korulauseita vailla toteuttamismahdollisuuksia, muuten se pettää innokkaimmatkin puolustajansa.

Johanna Pakkanen
tasa-arvovastaava
Helsingin yliopisto

(painetun lehden s. 8-9)