• pääsivu
  • sisällys

  •  

     

     

     

     

    Tieteentekijöiden liitossa positiivinen jäsenkehitys


    Tieteentekijöiden liitossa oli vuoden 1991 alussa noin 2 900 jäsentä. Nyt jäseniä on lähes 6 200. Heistä jonkin verran alle 6 000 työskentelee yliopistoissa.

    Pelkästään viime vuoden aikana liittoon liittyi noin 550 uutta jäsentä. Eronneita oli saman ajanjakson aikana 285. Näin kokonaisjäsenmäärän kasvuksi vuonna 2002 tuli 4,5%. Valtaosa eroamisista johtui yliopiston ulkopuolelle siirtymisistä.

    Liiton jäsenmäärän pitkään jatkunut kasvu johtuu suurelta osin siitä, että perinteisten ja edelleen vahvojen jäsenryhmien ohella liitto on yhä voimakkaammin alkanut kiinnostaa myös muita yliopistojen johto- ja asiantuntijatehtävissä työskenteleviä ryhmiä. Liitosta onkin tullut yhä monipuolisemmin yliopistojen akateemisia edustava järjestö.

    Opetushenkilöstön kirjo laajenemassa

    Opetushenkilöstön puolella assistentit, yliassistentit, lehtorit, tuntiopettajat ja professorit (pääosin mvs. professoreita) muodostavat edelleen suurimmat jäsenryhmät. Muutkin opettajaryhmät kuten, apulaisopettajat, kliiniset opettajat, opettavat tutkijat, tohtoriassistentit, yliopettajat ja yliopisto-opettajat ovat edustettuina liiton jäsenkunnassa.

    Liiton suurista opettajaryhmistä erityisesti lehtorikunta (mukaan lukien yliopistonlehtorit ja tutkijalehtorit) on ollut viime aikoina kasvussa.

    Johto- ja asiantuntijakenttä monipuolistumassa

    Muussa henkilöstössä liiton suurimmat jäsenryhmät ovat tutkijat ja tutkijakoulutettavat, kirjastohenkilöstö, amanuenssit, suunnittelijat, johtajat ja päälliköt, erilaiset sihteerit sekä laboratoriohenkilöstö.

    Tutkijakunnasta on jäseninä on muun muassa apurahatutkijoita, erikoistutkijoita, tutkijoita, vanhempia tutkijoita, nuorempia tutkijoita ja atk-tutkijoita. Erittäin nopeasti kasvavan jäsenryhmän muodostavat tutkijakoulutettavat.

    Kirjastohenkilöstöstä, joka lukeutuu liiton suuriin jäsenryhmiin, on jäseniksi liittynyt muun muassa, informaatikkoja, kirjastoamanuensseja, kirjastonhoitajia, kirjastonjohtajia, kirjaston toimistopäälliköitä ja kirjastosihteereitä.

    Suunnittelijakunnasta liiton jäseninä on muun muassa atk-suunnittelijoita, erikoissuunnittelijoita, graafisia suunnittelijoita, koulutussuunnittelijoita, projektisuunnittelijoita, pääsuunnittelijoita, sovellussuunnittelijoita, suunnittelijoita ja tiedotussuunnittelijoita.

    Johtajista ja päälliköistä on liiton jäseninä asemanjohtajia, johtajia, kurssinjohtajia, ohjelmajohtajia, osastonjohtajia, projektinjohtajia, tutkimusjohtajia, kehityspäälliköitä, koulutuspäälliköitä, palvelupäälliköitä, projektipäälliköitä, tiedotuspäälliköitä, päätoimittajia ja toimistopäälliköitä.

    Sihteerikunnasta on jäseninä erityisesti opintosihteereitä, osastosihteereitä, projektisihteereitä, tutkimussihteereitä, kurssisihteereitä ja kansainvälisten asiain sihteereitä.

    Laboratoriohenkilöstöstä on jäseninä muun muassa laboratorioinsinöörejä, laboratorion hoitajia, laboraattoreita, tutkimuslaborantteja, laboratoriomestareita ja tutkimusteknikoita.

    Kaiken kaikkiaan jäsenistössä on edustettuna yli 100 yliopistojen "akateemisten virkanimikettä", joista edellä on lueteltu osa.

    Viime vuosina liitto on saanut hieman aiempaa paremman jalansijan erilaisissa valtion tutkimuslaitoksissa.

    Liiton imago ja vetovoimaisuus riippuu
    toiminnasta ja sen tuloksista

    On mahdollista ja jopa todennäköistä, että Tieteentekijöiden liitto kasvaa ja voimistuu myös tulevaisuudessa. Merkkejä päinvastaisesta ei ainakaan tällä hetkellä ole näköpiirissä. Liiton imago ja vetovoima uusien ja vanhojen jäsenten silmissä riippuu keskeisesti liiton toiminnasta ja sen tuloksista. Muun muassa siksi on jatkuva panostaminen toiminnan tehostamiseen välttämätöntä.

    Vaikka liiton kokonaisjäsenmäärä on runsaassa kymmenessä vuodessa kasvanut huimasti, on ongelmana edelleen liitosta eroavien suuri joukko. Jatkossa onkin syytä miettiä, mitä voidaan tässä suhteessa tehdä toisin ja aiempaa paremmin, jotta eroavien jäsenten määrä saataisiin pienemmäksi.

    Monipuolinen jäsenkunta on rikkaus. Tämä asettaa kuitenkin myös haasteita liiton toiminnalle. Erilaisten jäsenryhmien tarpeet on otettava edunvalvonnassa tasapuolisesti huomioon.

    Liiton kasvu ja kehittyminen yliopistojen akateemisten järjestöksi luo uusia näkymiä myös yliopistojärjestöjen yhteistyölle.

    Klaus Sundbäck
    Tieteentekijöiden liiton toiminnanjohtaja

    (painetun lehden s. 30)