ACATIIMI 1/03 tulosta | sulje ikkuna

KESKUSTELUA

Mitä tehtävissä lehtorien edunvalvonnalle?


Tämän kirjoittaja osallistui monen vuoden tauon jälkeen Helsingissä marraskuun puolivälissä pidetyille lehtoripäiville. Vaikkei edunvalvonta päivien teemana ollutkaan, sitä kosketeltiin kuitenkin poikkeuksellisen paljon käytävä- ja lounaskeskusteluissa. OAJ:n palkkasihteeri Simo Kekki kävi tosin ensimmäisen päivän aamuna lyhyesti referoimassa edunvalvontatilannetta. Kekin terveisissä ei ollut mitään uutta: pukki toki on tullut jouluna lehtoreille, mutta kuten niin monena vuonna aiemminkin, ilman lahjoja.

Palaan väistämättä muistelemaan vuotta 1985, jolloin edellisen kerran osallistuin lehtoripäiville. Tuolloin YLL oli vasta liittynyt Suomen suurimman opettajajärjestön jäsenliitoksi korkein toivein. Pieni haki tukea suuresta. Kahdeksantoista vuotta on kulunut OAJ:n jäsenyydessä ja millaisin tuloksin? Muistelen 1980-lukua, jolloin lehtoreiden palkkauksellinen jälkeenjääneisyys oli huomattava vertaisipa ansiotasoa melkein mihin suuntaan hyvänsä eikä tilanne valitettavasti ole juurikaan muuttunut.

Tehtäköön yksi vertailu. Ammattikorkeakoulujen lehtorien loppupalkka on jopa viisi vanhaa tuhatmarkkasta korkeampi kuin yliopistonlehtorin. Amk:n lehtori saavuttaa sitä paitsi loppupalkkatasonsa 15 tehdyn työvuoden jälkeen, yliopistonlehtorin kohdalla vastaava luku on 18 vuotta! Sanotaan, että amk:n lehtori opettaa enemmän. Totta, mutta saman periaatteen mukaan lehtorin tulisi ansaita enemmän kuin professorin. Onko tällainen logiikka kestävällä pohjalla? Myös yksityinen sektori on tietysti ajat sitten mennyt menojaan lukemille, josta lehtori voi vain uneksia.

Yhä useampi yliopistonlehtori pitää edunvalvonnan tilannetta kestämättömänä. Tuloksi ei tule ja pettymys, jopa suuttumus erityisesti OAJ:n suuntaan on käsin kosketeltavaa. Vaikuttaa valitettavasti siltä, että OAJ:ssä ei syystä tai toisesta ole osattu mieltää yliopistonlehtoreita järjestön opetushierarkian kärkenä. Yliopistonlehtoreiden kompetenssivaatimukset ovat heti professorien jälkeen alan tiukimmat, myös työn vaatimustaso on korkea. Miksei näitä asioita kyetä OAJ:ssä lainkaan mieltämään palkkausta kehitettäessä? Myös tutkimuksen merkitys näyttää olevan OAJ:lle kutakuinkin vierasta. Elämmehän varmasti kaikki siinä samassa koulutusyhteiskunnassa, josta joka juhlapuheessa kuulemme?

Ei ole ihme, että moni lehtori miettii, onko OAJ heille lainkaan oikea taustajärjestö. Luulisi, että KAHDEKSASSATOISTA VUODESSA maan suurin opetusalan järjestö, joka samalla on AKAVAn suurin jäsenjärjestö, kykenisi niin halutessaan oikomaan kiistattomia palkkavääristymiä, mutta näin ei ole syystä tai toisesta käynyt. Tulisiko lehtoreiden miettiä asemansa kokonaan uudelleen ja tiivistää edunvalvonnan yhteistyötä professorien ja tieteentekijöiden kanssa? Ainakaan käytännön tasolla esteitä ei näyttäisi olevan. Joka tapauksessa lehtorien edunvalvonta tähänastisessa muodossaan on kiistatta tullut tiensä päähän, sillä vanhan sanonnan mukaan tyhjän saa pyytämättäkin.

Ammattimiehelle maksaa aina mielellään kunnollisesta tuloksesta olivatpa nämä sitten maalareita, muurareita tai edunvalvojia. Vuosikausia jatkuva maksaminen ilman konkreettista vastinetta on hölmöläisen hommaa!

Matti Saarinen
yliopiston lehtori

 

Valpas-palkkaohjelma on korjannut tilannetta


Palkkojen suora vertailu valtion ja kuntien välillä on jokseenkin hyödytöntä; sopimukset ovat vuosien saatossa eriytyneet ja niillä on oma sopimushistoriansa. Palkkoja pitää vertailla julkisen sektorin ja yksityissektorin välillä. Toisaalta verrattaessa yliopistojen opetushenkilöstön palkkoja keskenään voidaan todeta, että lehtorien palkka ei ole oikeassa suhteessa työn vaativuuteen ja vaadittavaan kelpoisuutasoon nähden.

Vuonna 1999 tehdyssä VALPAS- selvityksessä todettiin selkeästi, että valtion palveluksessa johto- ja asiantuntijatehtävissä työskentelelevien palkkataso on huomattavasti yksityissektorin vastaavissa tehtävissä työskenteleviä alempi. Tätä vääristymää korjattiin vuosina 2000-2002 toteutetulla valtion VALPAS- palkkaohjelmalla.

Lehtorien osalta Helsinki- sopimuksen soveltaminen siten kuin sopijaosapuolet ovat tarkoittaneet korjaisi merkittävästi lehtorien palkkajälkeenjääneisyyttä. OAJ:n tavoitteena on yhteistyössä luottamusmiesten kanssa saada Helsinki- sopimus toimimaan. Tarvittaessa OAJ on valmis riitauttamaan sopimuksen soveltamisen Helsingin yliopistossa.

Valtion yleisessä virka- ja työehtosopimuksessa on sovittu, että myös valtion opetushenkilöstö siirtyy työn vaativuuden arviointiin perustuvaan palkkausjärjestelmään kuluvan sopimuskauden aikana. Tässä avautuu ainutlaatuinen mahdollisuus nostaa lehtorien palkkaus koulutusta ja työn vaativuutta edellyttävälle tasolle.

Edellä olevan mielipidekirjoituksen kirjoittaja perää tiiviimpää yhteistyötä muiden yliopistojen opetushenkilöstöä edustavien järjestöjen kanssa. Yhteistyö on keskustasolla hyvin tiivistä, mutta se ei saa olla esteenä lehtorien tehokkalle edunvalvonnalle eikä lehtorien palkkaustason parantamiselle.

Simo Kekki
Työmarkkina-asiamies, OAJ

(painetun lehden s. 24-25)


 
ACATIIMI 1/03 tulosta | sulje ikkuna