• pääsivu
  • sisällys

  •  

    Valpasta jatkettava


    Valpas-raportin mukaan valtiolla erityisesti johto- ja asiantuntijatehtävissä olevien palkkakilpailukyky on huono. Valpas-raportin johtopäätöksiä on aloitettu toteuttaa. Valppaan jatko on vielä epäselvää. Valppaan toteamien epäkohtien korjaamiseen on jatkossakin kova tarve.

    Vuoden 1999 joulukuussa julkaistun Valpas -valtion palkkaseurantatyöryhmän loppuraportin sanoma oli kristallinkirkas. Valtiolla johto- ja asiantuntijatehtävissä olevien palkkakilpailukyky oli huono, suoraan sanoen surkea verrattuna vastaavantasoisissa tehtävissä yleisillä työmarkkinoilla olevien palkkatasoon. Yleisesti voitiin todeta, että mentäessä ylöspäin palkkahierarkiassa epäsuhta vain kasvoi. Erityisen huono palkkakilpailukyky työnantajien mielestä oli yliopistojen johto- ja asiantuntijatehtävissä olevilla. Avustavissa ja suorittavissa tehtävissä olevien valtion henkilöstön palkan kilpailukyky ei ollut yhtä huono Valpas-raportin mukaan. Koko valtionhallinnossa oli kuitenkin raporttia edeltäneinä vuosina tapahtunut jälkeenjääneisyyttä.

    Valpas-raportin julkaisemisen jälkeen vastaavanlaisia raportteja on tehty myös kunnan ja kirkon sektorilla.

    Valppaan toteuttaminen

    Vuoden 2000 alussa sovitun virkaehtosopimuksen mukaan valtion työmarkkinalaitos vaikutti siihen, että virastot työnantajapäätöksessään toteuttavat Valpas-raportin linjauksia. Voimassa olevassa tammikuun 2003 lopussa päättyvässä virkaehtosopimuksessa taas todetaan, että osapuolet ovat yhtä mieltä siitä, että valtion palkkakilpailukykyä on jatkuvasti seurattava ja turvattava, ottaen huomioon Valpas-raportin linjaukset.

    Valpas-raportin linjauksia on tähän mennessä toteutettu käytäntöön kahteen otteeseen. Toteuttaminen on koskenut kaikkia hallinnon aloja ja virastoja saman kaavan mukaisesti. Toistaiseksi mitään alakohtaisia painotuksia ei ole kyetty löytämään, vaikka itse raportin mukaan palkkakilpailukyvyssä alakohtaisia eroja esiintyykin.

    Vuoden 2001 alusta tuli voimaan Valpas-hankkeen ensimmäinen vaihe. Tuolloin korotuksia toteutettiin kolmella eri elementillä: 1) Ikälisien aikaistaminen, 2)


    asteikkokorotuksin, palkkataulukoissa ylöspäin mennessä kasvavin vaikutuksin ja 3) virastokohtaisin erin. Kokonaisuudessaan korotusvaikutus oli tuolloin valtion palkkasummasta 1,2 %.

    Toinen Valpas-hankkeen tähänastista toteuttamisvaiheesta tapahtui kuluvan vuoden alusta. Korotuskaava oli samanlainen kuin edellisellä kertaa, tosin ikälisäjärjestelmää ei tämän vuoden alusta uudistettu. Tämän vuoden alusta tulleen Valpas-korotusten kokonaisvaikutus oli 0,8 % valtion palkkasummasta.

    Tähänastiset Valpas-korotukset ovat olleet yhteensä kaksi prosenttia valtion palkkasummasta. Kyse ei ole siis vielä ollut mistään dramaattisista summista, osoittihan Valpas-raportti eräiltä osin kymmenienkin prosenttien jälkeenjääneisyyden valtiolla. Valpas-linjausten toteuttamisessa ollaan siis vasta alussa. Valppaan jatkoa tarvitaan suuresti.

    Valpas-korotusten luonne

    Voimassa oleva kokonaisratkaisu on merkinnyt tietyn suuruisia korotuksia eri työmarkkinasektorilla suunnilleen saman mallin mukaan. Valpas-korotukset eivät ole olleet kokonaisratkaisun piirissä. Valpas-korotukset muodostavat erillisen osan valtion palkkaratkaisuissa.

    Tulopoliittisen selvitystoimikunnan 9.9.2002 julkaiseman raportin mukaan ansiotasoindeksi nousee kuluvana vuonna keskimääräisesti 3,3 %. Valtiolla korotusprosentti on 3,6 %. Valtiolla keskimääräistä suuremmat korotukset johtuvat juuri Valpas-hankkeen toteuttamisesta.

    Yksityisellä sektorilla on yleistä, että varsinaisten sopimuskorotusten lisäksi tapahtuu niin sanottua liukumaa. Tällaista ei ole juurikaan havaittu valtiolla. Tulopoliittinen selvitystoimikunta kirjaa Valpas-korotukset liukumaa vastaavaksi. Valpas-korotuksissa on siis ollut kyse paljolti liukuman jälkikäteisestä korvaamisesta.

    Vaikka Valpas-korotukset ovat suuntautuneet valtion eri hallinnonaloille saman kaavan mukaisesti, eivät ne ole kuitenkaan eri henkilöstöryhmille tulleet saman suuruisena. Tämä on täysin Valpas-raportin linjausten mukaista.

    Valppaan jatko

    Maan hallituksen 30.8.2001 hyväksymässä valtion henkilöstöpolitiikan linjassa korostetaan erittäin voimakkaasti valtion kilpailukykyä työnantajana. Tähän kilpailukykyyn kuuluu olennaisesti myös palkka.

    Valtion vuoden 2003 talousarvioesityksessä ei Valpas-korotuksia ole suoranaisesti budjetoitu. Budjettiesityksessä kuitenkin viitataan Valpas-selvitykseen. Budjettiesityksen perustelujen mukaan palkkakilpailukyvyn parantamistoimenpiteisiin ryhdytään valtioneuvoston henkilöstöpolitiikan linjasta tekemän päätöksen mukaisesti. Valtiotyönantaja kyllä myöntää valtion palkkakilpailukyvyn heikkouden Valpas-hankkeen raportin mukaisesti. Työnantajalla on tiettyjä haluja korjata valtion palkkakilpailukykyä. Voimassa olevaan virkaehtosopimukseen sisältyy väljähkö maininta Valpas-linjausten realisoimisesta myös tulevaisuudessa. Ehdotonta määräystä ei kuitenkaan ole. Valpas-hankkeen jatkotoimia koskee siis tietynlainen epäselvyys.

    Valtion päätyönantaja valtion työmarkkinalaitos on viestittänyt selvästi eri yhteyksissä, että se haluaisi tulevaisuudessa suunnata Valpas-korotukset sellaisille virastoille, joissa sen mielestä on toteutettu palkkausjärjestelmän uudistus. Työmarkkinalaitoksen mielestä Valpas-korotuksia ei siis enää tulisi jakaa kaikille hallinnonaloille ja virastoille. Palkkausjärjestelmän uudistus koskee tällä hetkellä noin 15 %:ia valtion väestä.

    Valpas-raportti osoitti, että valtion palkkakilpailukyky vaihtelee valtionhallinnon eri aloilla. Vaihtelevuus ei vastaa sitä, missä palkkausjärjestelmät on uudistettu.

    Valtion pääsopijajärjestöt ovat melko yhtä mieltä siitä, että Valpas-hanketta tulee jatkaa laajana. Valpas-hankkeen jatkon toteuttamisen muodot ja keinot ovat vielä epäselviä. Tätä kirjoitettaessa myös tulopoliittisen kokonaisratkaisun kohtalo on hyvin avoin. Valpas-korotusten tarve on riippumaton siitä, syntyykö Tupo vai ei.

     

    Jorma Virkkala
    Professoriliiton toiminnanjohtaja
    7.10.2002

    (painetun lehden s. 35-36)