Tieteentekijöiden liiton strategia

Miksi ammattiliitto on olemassa? Mitkä ovat ammattiliiton keskeiset tavoitteet? Tieteentekijöiden liiton strategiset päätökset ja siihen liittyvät keskeiset tavoitteet muotoutuvat liiton hallintoelinten käsittelyssä ja liiton seminaareissa. Strategiset linjaukset saattavat osittain olla suullisesti muotoiltuina, mutta liiton asettamat lähitavoitteet ovat kiteytyneinä vuotuiseen toimintasuunnitelmaan. Noin vuosi sitten liiton hallituksen seminaarissa syntyi ajatus siitä, että liiton olisi syytä määritellä asemansa ja esittää ajatuksensa lähivuosien tavoitteista kirjallisessa muodossa. Strategisen suunnittelun prosessi lähti liikkeelle, ja prosessi sinänsä on liiton toiminalle arvokas. Prosessin aikaansaama strategiapaperi on nyt lausuntokierroksella liiton jäsenyhdistyksissä. Tavoitteena on saada strategiapaperi syysliittokokouksen käsittelyyn.

Tieteentekijöiden liitto täyttää tänä vuonna 35 vuotta. Liitto perustettiin v. 1967 Korkeakoulujen Assistenttiliittona, jolloin ydinporukkaan kuuluivat nimen perusteella assistentit ja amanuenssit. Tänä päivänä liittoon jäsenyhdistyksensä kautta kuuluvien jäsenten nimikkeiden kirjo on erittäin suuri. Lyhyesti voidaan todeta, että Tieteentekijöiden liitto on yliopistojen ja tutkimuslaitosten akateemisten asiantuntijoiden ammattijärjestö. Tänä päivänä jäsenistä lähes 41 % toimii nimikkeillä muu virka- tai työsuhteinen tutkija (21,2 %), assistentti (11,0 %) ja tutkijakoulutettava tutkijakoulussa (8,5 %). Tutkijoiden edunvalvonnasta liitto huolehtii tiiviissä yhteistyössä jäsenyhdistyksensä Suomen akateemisten tutkijoiden yhdistyksen kanssa.

Tieteentekijöiden liiton keskeisenä tehtävä on jäsenten palkkatason nostaminen. Koska tehdyt selvitykset osoittavat, että varsinkin yliopistojen johto- ja asiantuntijatehtävissä toimivien palkkojen kilpailukyky on heikko, on tähän tehtävään todella syytä keskittyä. Johtotehtävissä olevien palkkaukseen on Valpas-ratkaisun kautta saatu jonkin verran korjausta, mutta asiantuntijatehtävissä olevien palkkauksen korjaus on ollut vähäisempi. Yliopisto- ja tutkimuslaitosurasta on saatava palkkauksellisesti kilpailukykyinen uraputki.

Tieteentekijöiden liitto esittää visiossaan, että akateemisen loppututkinnon suorittaneen alkupalkkaus vuonna 2010 on yliopistoissa ja tutkimuslaitoksissa kilpailukykyinen muiden sektoreiden palkkojen kanssa. Edelleen visioidaan, että valtaosa liiton jäsenistöstä vuonna 2010 työskentelee pysyvissä tai vähintään viiden vuoden mittaisissa palvelussuhteissa, ja että apurahatutkijat voivat parantaa sosiaaliturvaansa yhteiskunnan ja apurahan myöntäjän tuella. Näistä visioista johdetaan sitten toiminnan lähivuosien tavoitteet.

Tieteentekijöiden liitto tekee yhteistyösopimuksensa kautta tiivistä yhteistyötä Professoriliiton kanssa ja on lehtiyhteistyössä Yliopistonlehtorien liiton kanssa. Yhteistyössä näiden puhtaasti opetushenkilökunnan ammattijärjestöjen kanssa Tieteentekijöiden liitto voi ajaa opetushenkilöstön edunvalvontaa. Yliopistojen ja tutkimuslaitosten muiden akateemisten asiantuntijoiden edunvalvonta jää yksinomaan Tieteentekijöiden liiton kannettavaksi. Keskeinen palkkauksellinen asia, joka koskee sekä opettajakuntaa että muuta henkilökuntaa, on palkkausjärjestelmäuudistus. Tieteentekijöiden liitto edellyttää, että jäsenistön palkkataso nostetaan jäsenistön korkeaa koulutustasoa, työtehtävien vaativuutta ja yhteiskunnallista vaikuttavuutta vastaavaksi, ja että henkilökohtainen palkkaus määräytyy pätevyyden, tehtävien vaativuuden sekä osaamisesta palkitsemisen perusteella.

Kilpailukykyinen palkka alalla tuo mukanaan kiristyvää kilpailua viroista ja mahdollisesti suurempaa läpivirtausta. Järjestelmään toivotaan kuitenkin pysyvyyttä, mikä voidaan saavuttaa pitempien työsuhteiden kautta. Kun työntekijät tiiviimmin kiinnitetään tehtäviinsä ja työpaikkoihinsa, halukkuus vaihtaa tehtävää vähenee. Osasyynä määräysten ketjuttamiseen on tietenkin henkilöstön suuri liikkuvuus. Määräaikaisuusongelmatiikka, uudet palkkausjärjestelmät, henkilöstön hyvinvointi jne. asettavat, kuten me aikaisemmissa kirjoituksissa olemme todenneet, haasteita henkilöstöpolitiikalle ja johtamiskulttuurille. Yhdessä voimme myötävaikuttaa hyvän henkilöstöpolitiikan syntymiseen.

Björn Fant
puheenjohtaja
Tieteentekijöiden liitto

(painetun lehden s. 3)