Pysyykö palkkaus perässä henkilöstön toimenkuvan muutoksessa?

Kevätseminaari-iltapäivä päättyi paneelikeskusteluun aiheesta Pysyykö palkkaus perässä henkilöstön toimenkuvan muutoksessa. Keskusteluun osallistuivat työmarkkinajohtaja Teuvo Metsäpelto Valtion työmarkkinalaitoksesta, neuvottelujohtaja Pekka Hemmilä AKAVA-JS:sta, hallintojohtaja Eila Rekilä Vaasan yliopistosta sekä toiminnanjohtaja Klaus Sundbäck Tieteentekijöiden liitosta. Paneelin puheenjohtajana toimi puheenjohtaja Juhani Keinonen Professoriliitosta.

Keskustelun siivittämiseksi kuultiin kaikkien osallistujien noin 10 minuutin mittaiset alkupuheenvuorot.

Työmarkkinajohtaja Teuvo Metsäpelto kehui aluksi valtion uutta henkilöstöpoliittista ohjelmaa.

- Olen siitä aidosti ylpeä, se on hyvä linjaus.

Palkkausjärjestelmän uudistamista Metsäpelto piti vuosikymmenten tärkeimpänä uudistuksena koko valtion hallinnossa.

- Se on välttämätön, että valtion pärjäisi tulevassa sopimustoiminnassa. Miksi uusi palkkausjärjestelmä? Se on oikeudenmukaisempi kuin nykyinen, paljolti kokemuslisiin perustuva järjestelmä. Palkkaus tulee joustavammaksi ja vertailtavuus lisääntyy, kun vaatimustasot määritellään.

- Minulta kysytään usein, miksi uuteen palkkausjärjestelmään on luvassa lisärahaa. Siksi koska uusi järjestelmä on työnantajatahon mielestä kannustavampi - siksi siihen kannattaa panostaa.

Metsäpelto valotti myös loppusuoralla olevaa työnantajatyöryhmän esitystä. (Jouni Kekäleen työryhmän esityksen määräaika oli 30.4.2002. Ks. sivu 23.)

- Olisi toivottavaa, että neuvottelut järjestöjen kanssa saataisiin käyntiin vielä kevään aikana. Ja päästäisiin pilottikokeiluihin joissakin yliopistoissa.

AKAVA-JS:n neuvottelujohtaja Pekka Hemmilän mukaan neuvottelut uudesta palkkausjärjestelmästä eivät tule olemaan helppoja.

- Asiaa lähdettiin reivaamaan jo kymmenen vuotta sitten ja siitä on jauhettu paikallisesti vuosikaupalla.

- Vaikka kuinka luotaisiin kuva oikeudenmukaisesta palkkauksesta, silti se on aina neuvottelunvarainen asia. Tiedonkulku ja luottamus ovat kovin tärkeällä sijalla.

Ainakin siirtymäkauden ajaksi Hemmilä toivoisi jonkinlaista takuupalkkajärjestelmää.

- Yliopistosektorilla on vielä ongelma opetushenkilöstöstä ja muusta henkilöstöstä. Pitäisikö olla kaksi erilaista palkkausjärjestelmää?

AKAVA-JS:n viime lokakuisen kannanoton mukaan yliopistosektorilla pitäisi olla kolme erillistä palkkausjärjestelmää: yksi opettajille, toinen muulle johdolle ja asiantuntijoille sekä kolmas muille tehtäville.

Tieteentekijöiden liiton toiminnanjohtaja Klaus Sundbäck toi esille Valpas-hankkeen sekä valtion palkkauksen kaksoisepätasapainon. Kysely valtion työnantajille osoitti, että nimenomaan johto- ja asiantuntijatehtävissä olevat ovat syvimmässä palkkakuopassa.

- Valtion palkkakilpailua pitää edelleen parantaa ja Valpas-korotusten linjaa tulee jatkaa. Palkkaluokkiin A18-A19 Valpas-korotukset toivat vain yhden prosentin nousun, niihin pitäisi satsata jatkossa lisää.

Sundbäck toivoi myös, että tulevalla TUPO-kierroksella hyväksytään koulutuspalkkaerän tapainen malli, jolla korjataan vaativia tehtäviä hoitavien väärinpalkattujen asemaa.

Neuvottelumekanismin muutospaineita

Vaasan yliopiston hallintojohtaja Eila Rekilä vastasi aluksi paneelin otsikkoon Pysyykö palkkaus perässä henkilöstön toimenkuvan muutoksessa.

- Ei pysy perässä. Toivottavaa olisi, että pysyisi.

Rekilä oli ollut seminaaria edeltävänä perjantaina opetusministeriössä tulosneuvotteluissa. Hän pitää outona, että tulosohjaussysteemillä ja palkkausjärjestelmällä ei ole mitään tekemistä keskenään.

- Tulosrahaa saadaan, mutta näkyykö se huipputulosta tekevien ihmisten palkkauksessa. Näkyvätkö yliopiston painoalat henkilöstön palkkauksessa?

Rekilä kritisoi keskitettyä neuvottelumekanismia.

- Muutoin päätösvaltaa on siirretty yliopistoihin, mutta palkkausasiat on keskitetty. Työnantajatyöryhmä pitää saada mukaan opetusministeriön neuvottelupöytään.

Rekilä kommentoi myös virkojen täyttöjärjestelmää.

- Onko virkojen täyttöjärjestelmä joustava, sellainen, että se vastaisi palkkausjärjestelmän kehitystä. Muunkin pitäisi joustaa kuin palkkausjärjestelmän.

Professoriliiton puheenjohtaja Juhani Keinonen listasi lopuksi professorien palkkaukseen vaikuttavia tekijöitä.

- Valpas-ratkaisu, jolla korjattiin johto- ja asiantuntijatehtävissä olevien palkkakilpailukykyä, korotti professorien palkkoja kahden vuoden aikana lähes 10 prosenttia. Tämä ratkaisu samoin kuin A26-palkkausluokasta luopuminen sekä Helsingin yliopiston virkarakenteeseen liittyvä akateemisen pätevyyden arviointi ovat korjanneet professorien palkkoja enemmän kuin perinteiset työmarkkinaratkaisut.

- Tutkijankoulutuslisät muodostavat professorin palkasta noin 10 prosenttia. Esimiespalkkio on keskimäärin yhden tutkijankoulutuslisän suuruinen. Ulkoisen rahoituksen johtamispalkkioita saa professoreista viitisen prosenttia.

- Professoriliiton jäsenkysely osoitti, että monet professorit saavat lisäksi henkilökohtaisia palkanlisiä. Eli yhä suurempi osa palkasta muodostuu työmarkkinaratkaisujen ulkopuolella.

Puhutaanko samaa kieltä?

Alkupuheenvuoroja seuranneessa keskustelussa Metsäpelto torjui Keinosen näkemyksen siitä, että esimerkiksi Helsingin yliopiston virkarakenteeseen liittyvä akateemisen pätevyyden arviointi täyttäisi uuden palkkausjärjestelmän tunnuspiirteitä.

- Helsingin yliopiston malli ei ole uusi palkkausjärjestelmä. Se ei ole sellainen, joka perustuisi työn vaativuuteen, olisi analyyttinen ja edustaisi uutta ajattelua. Helsingin yliopiston malliin valtio ei tule satsaamaan lisärahaa.

- Miksei AKAVA ymmärrä, että uusi palkkausjärjestelmä toisi lisää nimenomaan akavalaisille. Puhutaanko enää samaa kieltä? Ollaanko enää Suomessa, Metsäpelto ihmetteli viitaten laivan määränpäähän.

- Jos kenttä haluaa, tottakai mennään uusiin palkkausjärjestelmiin. Ne ovat kuitenkin hyvin työläitä eikä monessakaan virastossa ole niiden edellyttämää työmarkkinakulttuuria. Olenkin joskus sanonut, että palkkausjärjestelmä ei voi toimia, jos se ei ole soveltajiaan yksinkertaisempi, hauskutti Pekka Hemmilä kuulijakuntaa.

Hallintojohtaja Rekilä ihmetteli, miksi yliopistoissa ei pystyttäisi sopimaan palkoista kun siihen pystytään yksityiselläkin sektorilla. Hän toivoi luottamusta siihen, että yliopistoissa osataan asia hoitaa yhtä hyvin kuin muuallakin. Rekilä piti myös professorien palkkatasoa tulppana muiden ryhmien palkkojen nousulle.

Klaus Sundbäckin mielestä yliopistosektorin laajuus ja monimuotoisuus tulisi ottaa huomioon palkkausjärjestelmien laatimisessa.

- Nykyinenkin neuvottelumekanismi on toiminut suhteellisen hyvin ja opetusministeriön kanssa neuvoteltava tarkentava VES pitää sisällään tuloksellisuuslisät. Käytännössä yliopistot päättävät jo nyt muun henkilöstön potista.

Professori Keinonen vastasi Eila Rekilän vaatimukseen joustavammasta virantäyttömenettelystä.

- Professoriliitto ei kannata pikareittejä virkoihin.

Panelistien ja yleisön välinen keskustelu oli vilkasta ja niin kuin monissa seminaareissa aikatekijä asetti rajansa ajatusten vaihdolle.

- Ymmärrän hyvin, että yliopistoissa on erityisiä syitä, joiden takia uusiin palkkausjärjestelmiin on vaikea lähteä mukaan. Toivoisin kuitenkin, että joskus vielä pidettäisiin erityinen palkkausjärjestelmäseminaari, jossa puhuttaisiin samaa kieltä, päätti työmarkkinajohtaja Metsäpelto osuutensa.

Puheenjohtaja Juhani Keinonen piti lyhyen loppupuheenvuoron. Henkilöstön kannalta yliopistoihin kohdistuvat paineet ovat merkinneet sitä että työehdot eivät ole seuranneet työolosuhteiden muutosta.

- Yliopistojen pysyvin olotila on muutostila. Henkilöstö on liiankin olympiaalista ja se uhraa liiaksi sopeutumiseen.

Kirsti Sintonen

(painetun lehden s. 27-29)