• pääsivu
  • sisällys
  • Kansliapäällikkö
    Vilho Hirvi
    28.11.1941 - 27.3.2001


    "Hän lähti, kuten me kaikki aikanaan lähdemme, ajattomaan aikaan tietämään, mitä ei eläessään vielä tiennyt." Näin kirjoitti kansliapäällikkö Vilho Hirvi vasta maaliskuun alussa ilmestyneessä Keskisuomalaisen osakunnan 70-vuotisjuhlakirjassa Pentti Saarikoskea siteeraten Alvar Aallosta - suurmiehestä.

    Nyt hän on jo itsekin siirtynyt tuohon ajattomaan aikaan, yllättäen, järkytykseksi laajalle ystävien ja entisten ja nykyisten työtovereiden joukolle.

    Työvuosia oli vielä jäljellä, mutta hän oli jo ehtinyt tehdä pitkän uran: äidinkielen opettajana, opetuspäällikkönä, koulutoimentarkastajana, apulaisprofessorina, täydennyskoulutuskeskuksen johtajana, dosenttina, kansliapäällikkönä lääninhallituksessa, pääjohtajana opetushallituksessa ja lopuksi kansliapäällikkönä opetusministeriössä. Virkauran rinnalla hän oli monessa mukana - tukijana, luottomiehenä: säästöpankkien hallinnossa, urheiluelämässä.

    Vilho Hirvi oli tuhti hallintomies, mutta hän oli ennen muuta opettaja, hallintomiehenäkin. Opettaminen ja kasvattaminen olivat hänelle tärkeitä silloinkin kun työ oli pääasiassa hallintoa. Äidinkielen opetus, työuran ensi vaihe, kuului hänen puheissaan läheisenä suhteena kirjallisuuteen. Hallinnossakin toimiessaan hän pyrki jatkuvasti luennoimaan ja opettamaan. Erityisen merkittäviä vaiheita olivat täydennyskoulutuskeskuksen perustaminen ja kehittäminen 1980-luvulla Jyväskylän yliopistossa ja toiminta vuodesta 1991 ensimmäisenä pääjohtajana opetushallituksessa. Opetusalan lainsäädännön laaja uudistus oli varmaankin opetusministeriökauden tärkein työ.

    Vahva usko koulutuksen merkitykseen näkyi myös siinä tuessa, jota hän antoi opetushallituksen ja opetusministeriön virkamiesten akateemisille jatko-opinnoille. Ensimmäinen opetusministeriön virkamies väitteli tohtoriksi hänen alulle panemistaan ohjelmista helmikuussa Jyväskylässä.

    Hän oli vahvasti keskisuomalainen. Jyväskylä ja Keski-Suomi olivat aina lähellä hänen ajatuksiaan. Siteet kotimaakuntaan säilyivät kiinteinä Helsinkiin muutonkin jälkeen. Hän oli mukana säännöllisesti Jyväskylän ja maakunnan tapahtumissa, loma-aikoina mökillä lähellä Jyväskylää, paikallisen säästöpankin kokouksissa, henkisesti tukemassa Jyväskylän Kirin toimintaa. Niin vahvaa oli hänen keskisuomalaisuutensa, että hänen muuttoonsa Helsinkiin 1991 oli suorastaan vaikea aluksi uskoa. Jyväskylässä oli jo asunto odottamassa eläkevuosia.

    Vilho Hirvi oli muutosjohtaja. Hän vierasti normeja, tuli lähelle johdettaviaan, uskoi ihmisiin. Hänellä oli aikaa kuunnella, keskustella, pohtia.

    Kuolema ennen työuran päättymistä jättää asioita kesken. Työpöytä jää tyhjentämättä kertyneistä papereista. Ennen kesälomaa Vilho Hirvellä oli tapana siivota pöytänsä. Lomalta oli hyvä tulla uusien asioiden pariin. Nyt pöydän ääreen ei enää ole palaajaa.

    Runot olivat lähellä Vilho Hirven sydäntä. Niillä hän sävytti puheitaan.

       - niin kulkivat tietään nuo elämän vuodet, niin
    täydet tapahtumia, kohtaamisia, toimintaa
    että niistä nyt palaa mieleen vain
    utuisia kuvia, kasvoja, varjoja ja himmeitä valoja, jotka
    yhä nopeammin sulautuvat toisiinsa, taustaansa - laineet, väreet
    veden tyvenevällä pinnalla.

    Lassi Nummi, kokoelmasta Heti, melkein heti 1980.

     

    Kari Sajavaara