Yliopistojen kaikki akateemiset vetämään
yhtä köyttä

Hienoa, että tässä lehdessä on herätetty pohdintaa yliopistojen akateemisten edunvalvonnasta. Olen vuosikaudet enemmän tai vähemmän itsekseni murissut yliopistojen akavalaisen edunvalvontamme hajanaisuudesta, joka ei ole kenenkään etu.

Jäsenistön jakautuminen eri liittoihin ja yhdistyksiin yliopistojen sisälläkin heikentää luonnollisesti toiminta- ja vaikutusmahdollisuuksiamme. Nyt puhun nimenomaan yliopistoissa toimivista yhdistyksistä. Pidän selvänä, että varsinaisesti yliopistoissa toimivat yhdistykset ovat parhaita edunvalvojiamme. Niiden piirissä on aivan toisella tavalla tietoa ja yhteyksiä kuin varsinaisilla ammattialakohtaisilla järjestöillä. Tästä syystä aika moni ammattiliittokin on tehnyt kaksoisjärjestäytymissopimuksen Tieteentekijöiden liiton kanssa. - TTL hoitaa asiantuntemuksellaan näiden ihmisten edunvalvonnan yliopistoissa.

Acatiimin numerossa 1/2001 Harri Melin kirjoittaa yliopistosta asiantuntijaorganisaationa ja mainitsee asiantuntijoiksi tutkijat, opettajat tietokonekeskuksen ja kirjaston. Muut ovat hänen mukaansa avustavaa henkilökuntaa. Esimerkiksi usein parjattu hallinto ja henkilöstöjohtaminen eivät aina olekaan ihan yksinkertaisia töitä. Tutkimus on joskus paljon helpompaa. Minä miellän yliopiston asiantuntijaorganisaationa, johon kaikki sen jäsenet kuuluvat. Samoin ajattelen, että yhteen yhteiseen akavalaiseen yliopistoalan ammattiliittoon pitäisi kuulua kaikkien yliopistossa työskentelevien akateemisten. On yksi työyhteisö. Sanonta "avustava henkilökunta" on aikansa elänyt. Tässä voisimme ottaa oppia valtionkirkoistamme pienemmästä. Luterilaisen jumalanpalveluksen suorittaa pappi, jota toiset avustavat. Ortodoksisessa kirkossa on pappi kanssapalvelijoineen.

Yliopistot tarvitsevat siis yhden kaikkikattavan akavalaisen järjestön. Tämä tarve on tullut nyt esiin erityisesti Helsingin yliopiston tutkijoiden ja opettajien virkarakenneuudistuksen yhteydessä. Tätä akateemista virkauraa valvoo kolme järjestöä: Helsingin yliopiston tieteentekijät / Tieteentekijöiden liitto, Helsingin yliopiston lehtorit / Yliopistonlehtorien liitto ja Professoriliiton HY:n osasto / Professoriliitto.

Muiden lisäksi Tieteentekijöiden edunvalvonnan piiriin kuuluvat assistentit, tohtoriassistentit ja yliopistonlehtorit / lehtorit ja kliiniset opettajat. Yliopiston lehtoreiden edunvalvontaan kuuluu tästä hierarkiasta vain yksi porras, yliopistonlehtorit / lehtorit. Ei tunnu ihan järkevältä. Toki asioita voidaan hoitaa yhdessä ja meillä tieteentekijöillä onkin hyvä yhteistyö lehtoreiden kanssa. Silti yksi yhteinen järjestö toisi monia etuja kaikille.

Myös professorit kuuluvat saumattomasti yliopiston tutkija-opettajan uraan ja siten heidän liittymisensä samaan yhteisakavalaiseen yliopistorintamaan on perusteltua. Suurin osa professoreista on sitä paitsi entisiä "alempien" asteiden yliopistolaisia. Osa professoreita toimii kyllä yliopistossa työnantajatehtävissä, mutta ymmärrykseni mukaan suurin osa heidän ongelmistaan ja tavoitteistaan on samoja kuin muillakin akavalaisilla. Samassa vuotavassa perusrahoitusveneessä ollaan. Joissakin erimielisyyksissä ja luottamusmiesasioissa saattaisi silti tulla joskus hankaliakin tilanteita.

Helsingin yliopiston virkarakenne

Helsingin yliopiston virkarakenneuudistukseen kohdistui suuria odotuksia. Sen tarkoituksena oli selkiyttää virkarakennetta ja saada vihdoinkin suurin osa yliopiston tutkija-opettajista pysyviin virkoihin assistenttien ja yliassistenttien pätkätöistä. Palkkaakin ehkä vähän lisää ja työnkuvan paraneminen. Palkkausjärjetelmä ei ole puhdasoppinen uusi, kannustava yliopistoissa vielä toteutumaton, mutta palkankorotukset perustuvat selkeästi pätevöitymiseen ja tuloksiin niin opetuksessa tutkimuksessa kuin muissakin yliopiston toimissa. Akateemista pätevöitymistä arvioidaan ja sen perustana käytetään yliopistoportfoliota. Kuulostaa ihan hyvältä, vain toteutus ontuu!

Toteutus olisi pitänyt miettiä etukäteen tarkemmin ja ennen kaikkea sen aloittamisen ehtona olisi pitänyt olla lisäraha eikä vähenevä perusrahoitus. Laitosten perusrahoituksen vähyys on johtanut virkojen vähentämiseen aikana, jolloin opiskelijamääriä lisätään. Yliopistonlehtorin virat yritetään perustaa pääsääntöisesti alimpaan (A 24) palkkausluokkaan, kun A 25-27 ovat myös käytettävissä.

Yksi yllättävä ongelma on eräiden professorien halu perustaa pysyvien yliopistonlehtorin virkojen sijasta 5-vuotisia määräaikaisia virkoja usein todella kyseenalaisin perustein. Halutaanko saada pelinappuloita ja nöyriä alamaisia?

Periaatteessa pienillä korjauksilla ja vähän enemmällä lisärahalla järjestelmä tuntuisi hyvältä pohjalta myös tutkijaopettajien palkkausjärjestelmän kehittämisen ensimmäiseksi askeleeksi. Siitä saatujen kokemusten pohjalta olisi hyvä jatkaa.

Tämän uudistusvaiheen toteuttamisen alku Helsingin yliopistossa on osoittanut entistä selvemmin yhtenäisen yliopistosaa toimivan ammattijärjestön tarpeen. Siis lehtorien ja tieteentekijöiden hyvästä yhteistyöstä huolimatta.

Yhteen hiileen

Olen monessa yhteydessä korostanut sitä, että ammattiyhdistykset ovat positiivinen osa yliopistoyhteisöä. Koko yliopiston etu on meidän etumme ja meidän hyvinvointimme on koko yliopiston etu. Työnantaja-työntekijä -vastakkainasettelun ajan pitäisi olla jo menneisyyttä. Meidän on rakennettava yhdessä parempaa yliopistoa niin hyvinä kuin huonoinakin aikoina. Ja rakennettava tämän kansan kulttuurin ja sivistyksen kestävää perustaa.

Antero Nederström
Helsingin yliopiston tieteentekijät r.y:n
puheenjohtaja

(painetun lehden sivulla 33-34)