Uusi kehittämissuunnitelma hyväksytty
Valtioneuvosto on 29.12.1999 hyväksynyt koulutuksen
ja tutkimuksen kehittämissuunnitelman vuosille 1999-2004.
Suunnitelmassa linjataan lähivuosien koulutus-
ja opetusministeriön hallinnonalan tutkimuspolitiikkaa.
Hyväksytty kehittämissuunnitelma vastaa pääpiirteittäin syksyllä
lausunnolla ollutta luonnosta.
Koulutuksen ja tutkimuksen
kehittämissuunnitelma vuosille 1999-2004 perustuu
korkeakoululaitoksen kehittämisestä annettuun
lakiin (1052/86) ja asetukseen koulutuksen ja yliopistoissa harjoitettavan tutkimuksen
kehittämissuunnitelmasta (987/98). Kyseisten
säädösten perusteella valtioneuvosto
hyväksyy joka neljäs vuosi hyväksymisvuotta ja
seuraavaa viittä kalenterivuotta varten
opetusministeriön hallinnonalan koulutuksen ja
yliopistoissa harjoitettavan tutkimuksen
kehittämissuunnitelman.
Edellinen kehittämissuunnitelma vuosille 1995-2000 oli hyväksytty vuoden 1995
lopussa. Valtioneuvoston 29.12.1999 hyväksymä
kehittämissuunnitelma on loogista jatkoa
tälle. Uusi kehittämissuunnitelma eroaa
edeltäjästään mm. siinä suhteessa, että se on
seikkaperäisempi, laajempi ja ehkä selvempiä
toimintaohjeita antava.
Kehittämissuunnitelman merkitys
Edellä mainituissa laissa ja asetuksessa on
yleisellä tasolla määritelty
kehittämissuunnitelman sisältö.
Nimensä mukaisesti
kehittämissuunnitelman tarkoituksena on olla suunnitelmana
koulutuksen ja yliopistoissa harjoitettavan tutkimuksen kehittämisestä
voimassaoloaikana. Kehittämissuunnitelma ohjaa täten
lainsäädännön ja muun normiston valmistelua näillä
alueilla. Kehittämissuunnitelmalla on
voimavarakehitykseen vaikuttavia ulottuvaisuuksia,
mikään budjetti se ei kuitenkaan ole.
Tulosneuvotteluihinkin suunnitelma vaikuttaa.
Kehittämissuunnitelma on hyväksytty
korkealla poliittisella tasolla,
valtioneuvostossa. Hyväksymisvaiheita edelsi laaja
lausunnonantovaihe sekä viimekädessä
ministerityöryhmän käsittely. Kehittämissuunnitelmalla
on muiden viranomaisten toimintaan nähden
täten huomattavaa vaikutusta.
Kehittämissuunnitelmaan tullaan vetoamaan usein.
Suunnitelman pääasiallinen sisältö
Suunnitelma käsittää opetusministeriön
hallinnonalan koulutuksen ja tutkimuksen. Suurin osa Suomessa harjoitettavasta
tutkimustoiminnasta jää kehittämissuunnitelman
tarkastelun ulkopuolelle, tosin suunnitelmaan
sisältyy myös yleisluontoisia tutkimuspoliittisia
kannanottoja.
Koulutuksen osalta suunnitelma on hyvin kattava käsittäen esiopetuksen ja muun
koulutuksen aina tieteellisiin jatkotutkintoihin saakka.
Suunnitelma jakaantuu kolmeen päälukuun: 1) Sivistys kuuluu kaikille, 2)
Koulutuksen ja tutkimuksen kehittämislinjat ja 3)
Koulutus ja tutkimusjärjestelmän kehittäminen.
Pääluvut jakautuvat alalukuihin.
Yliopisto-opetusta ja tutkimusta
käsitellään useassa alaluvussa. Alaluku yliopistot ja
tieteellinen tutkimus käsittää noin viisi sivua
kehittämissuunnitelman kaikkiaan 28:sta
sivusta. Tämän lisäksi yliopistoja koskevat mm.
alaluku tutkimuksen kehittämislinjat ja
korkeakoulujärjestelmä.
Kehittämissuunnitelman pääpaino ei ole yliopistoissa.
Jäljempänä on pyritty kuvaamaan
kehittämissuunnitelmaa yliopistojen kannalta
eräiden keskeisten kysymysten osalta. Monet
keskeisetkin kysymykset jäävät kuitenkin
käsittelemättä tässä yhteydessä.
Dualistinen korkeakoulujärjestelmä
Kehittämissuunnitelman sanavalinnoissa ja painotuksissa korostetaan Suomen
korkeakoulujärjestelmän duaalimallia.
Suunnitelman mukaan korkeakoululaitos muodostuu
yliopistoista ja ammattikorkeakouluista, joita molempia kehitetään omien
vahvuusalueidensa pohjalta yhteistyötä, työnjakoa, kilpailua
ja verkostumista korostaen.
Valtionneuvoston hyväksymä
kehittämissuunnitelma korostanee lausunnolla
ollutta suunnitelmaa enemmän
korkeakoululaitoksen dualismia. Tästä huolimatta ainakin joku
voinee epäillä, että korkeakoulujärjestelmän
kaksi pilaria lähenevät tai jopa osittain
yhdentyvät. Joka tapauksessa
kehittämissuunnitelman viralliseksi tavoitteeksi on asetettu kahden
pilarin korkeakoulujärjestelmän säilyminen.
Eräänä mielenkiintoisena
korkeakoulujärjestelmään liittyvänä yksityiskohtana
voidaan todeta, että lausunnolla olleessa
kehittämissuunnitelmassa korostettiin
ammattikorkeakoulujen merkitystä alueellisessa
innovaatiotoiminnassa. Nyt hyväksytyssä
kehittämissuunnitelmassa myös yliopistot ovat
kelpuutetut tähän alueelliseen innovaatiotoimintaan.
Voimavarat
Hyväksytty kehittämissuunnitelma ei ole
suoranainen voimavaraohjelma. Suunnitelmassa tosin käsitellään myös voimavarakysymyksiä.
Lausunnolla olleessa luonnoksessa kohdassa Tutkimuksen kehittämislinjat
korostettiin ammattikorkeakoulujen tutkimus- ja
kehitystyöhön kohdennettavia
lisävoimavaroja. Valtioneuvoston hyväksymässä
kehittämissuunnitelmassa korostetaan yliopistoissa
harjoitettavan tieteellisen tutkimuksen ja
tutkijankoulutuksen sekä
ammattikorkeakouluissa tehtävän tutkimus- ja kehitystyön
perusedellytyksien vahvistamista. Tässä suhteessa on
siis tapahtunut kehitystä.
Hyväksytyssä suunnitelmassa
korostetaan myös, että saavutettu tutkimus- ja
kehittämistoiminnan kokonaisrahoituksen taso
turvataan ja julkisen rahoituksen osuutta
kokonaistutkimuspanoksesta vahvistetaan asteittain.
Vuoden 2000 loppuun voimassa olevan korkeakoululaitoksen kehittämislain ns.
voimavarapykälän mukaan yliopistojen
tehokkaan ja tuloksellisen toiminnan varmistamiseksi yliopistojen määrärahoja korotetaan
vähintään määrällä, mikä vastaa
sopimusperusteista palkkausmenojen kasvua. Koska
palkkausmenot muodostavat suuren osan yliopistojen kokonaismenoista, on
voimavarapykälä antanut yliopistojen taloussuunnittelulle
suhteellisen hyvää ja välttämätöntä pohjaa.
Lausunnolla olleesta luonnoksessa todettiin,
että yliopistojen perusrahoituksen vakaa taso
turvataan lainsäädännöllä. Hyväksytyssä
suunnitelmassa taas todetaan, että yliopistojen
perusrahoituksen kehitys turvataan
lainsäädännöllä. Kehittämissuunnitelman muutettu
sanamuoto on hyvin tulkinnallinen. Tämä viitannee
siihen, että korkeakoululaitoksen
kehittämislain voimavarapykälän jatkamisesta,
sanamuodosta ja sisällöstä tullaan vielä käymään
kovaa vääntöä.
Voimavarakysymyksiä käsitellään
myös muissa yhteyksissä. Hyväksytyssä
kehittämissuunnitelmassa tavoitteksi asetetaan, että
yliopistot suuntaavat vuoteen 2002 mennessä
vähintään 3 % vuoden 1999
perusvoimavaratasosta uudelleen. Tässäkin on tapahtunut
pientä muutosta.
Voimavarojen kohdentamisessa korostetaan eri yhteyksissä myös arvioinnin
merkitystä.
Koulutus
Suunnitelman mukaan yliopistojen koulutustarjonta mitoitetaan siten, että
aloituspaikkojen määrä ei nykyisestä olennaisesti kasva.
Kasvua ennakoidaan olevan tietovaltaisilla
aloilla, biotekniikassa, kulttuuriteollisuudessa,
kaupallisella ja opettajakoulutusalueella. Yliopistokoulutuksen läpäisyä tehostetaan niin,
että aloittaneista yliopisto-opiskelijoista 75 %
suorittaa ylemmän korkeakoulututkinnon
viidessä vuodessa ja ylempää tutkintoa edeltävän
kandidaatin tutkinnon kolmessa vuodessa.
Lausunnolla olleen kehittämissuunnitelmaluonnoksen mukaan 70 %:lle ikäluokasta
tarjottaisiin mahdollisuudet yliopisto- tai ammattikorkeakouluopintoihin. Näyttäisi siltä,
ettei hyväksytyssä suunnitelmassa lähestytä
asiaa ainakaan samalla tavalla.
Suunnitelman mukaan alemman korkeakoulututkinnon asemaa vahvistetaan
yliopistojen tutkintojärjestelmässä. Lisensiaatin
tutkinto säilyy yliopistollisena tutkintona ja
sitä kehitetään ammatillisesti suuntautuneena
jatkotutkintona.
Tutkijakoulujärjestelmää luvataan
vahvistaa. Tavoitteeksi asetetaan vahvistetussa
suunnitelmassa luonnoksen tapaan 1400 tohtorintutkinnon vuositaso.
Siirryttäessä korkeakoulututkinnon
suorittamisen jälkeen korkeakoulusektorilta
toiselle luetaan samalla allalla suoritetusta
tutkinnosta hyväksi noin puolet suoritetun tutkinnon
laajuudesta. Hyväksilukeminen on korkeakoulujen tehtävä. Lausunnolla ollut luonnos
lähti jossain määrin toisista
hyväksilukemisedellytyksistä.
Tutkimustoiminta
Asetuksen mukaan kehittämissuunnitelmassa on kyse nimenomaan yliopistoissa
harjoitettavasta tutkimuksesta. Tästä lähtökohdasta
kat
soen on omituista, että ammattikorkeakoulujen harjoittama tutkimustoiminta saa
kehittämissuunnitelmassa osakseen niinkin
suuren huomion kuin se nyt on saanut. Ammattikorkeakoulujen tutkimus- ja kehittämistyötä
käsitellään lähes samalla tavalla kuin
yliopistojen tutkimustoimintaa. On tosin sanottava,
että jossain määrin tilanne on kuitenkin
parantunut hyväksytyssä suunnitelmassa verrattuna
lausunnolla olleeseen luonnokseen.
Kehittämissuunnitelma lupaa perustutkimuksen ja tutkijankoulutuksen säilymistä
julkisessa tutkimusrahoituksessa vähintään
nykyisellä tasolla. Suunnitelmassa
korostetaan kansainvälisesti korkeatasoisten
tutkimusyksiköiden syntyä, huippuyksikköajattelua
sekä tutkimustulosten hyödyntämistä.
Jorma Virkkala
5.1.2000
|