	pääsivu sisällys

VALPAS-raportti

Valtion palkkaseurantatyöryhmän (VALPAS) loppuraportti osoittaa kiistatta, että yliopistojen johto- ja asiantuntijatehtävissä olevilla henkilöillä on poikkeuksellisen huono palkkakilpailukyky.

Tilanteeseen olisi saatava pikainen korjaus, koska yliopistojen tulee varautua yhä kovenevaan kilpailuun osaavasta työvoimasta.

Valtion palkkaseurantaryhmän (VALPAS) asettamisesta sovittiin valtion virka- ja työehtosopimuksen allekirjoituspöytäkirjassa kaksi vuotta sitten.

Työryhmä sai tehtäväkseen selvittää valtion henkilöstön palvelussuhteen ehtojen kehitystä ja perusteita. Selvityksenä lähtökohtana oli verrata valtiota yleisiin työmarkkinoihin. Valtiolla tarkoitettiin budjettivaltiota ja yleisillä työmarkkinoilla muita tarkastelussa mukana olleita sektoreita.

Työryhmän loppuraportti julkistettiin juuri ennen joulua.

Yliopistoissa työskentelevät nuoret syvimmässä palkkakuopassa

VALPAS-työryhmän raportista käy ilmi, että yleisten työmarkkinoiden palkkaero valtioon on sitä suurempi, mitä nuoremmasta ikäluokasta on kyse. Valtiolla yli 60-vuotiaiden palkat ovat lähes yhtä suuret kuin yleisillä työmarkkinoilla, ikäluokassa 30-59 palkkaero on yleisten työmarkkinoiden eduksi noin viisi prosenttia ja ikäluokassa 20-29 noin yhdeksän prosenttia. Nämä tulokset selittyvät osaksi sillä, että valtion vanhemmilla työntekijöillä ikälisät kaventavat tehokkaimmin palkkaeroja suhteessa yleisiin työmarkkinoihin.

Vaikkei työryhmän raportissa em. asiaa käsitellä yliopistojen osalta erikseen, voidaan muiden selvitysten perusteella todeta, että yliopistojen nuorilla työntekijöillä palkkojen jälkeenjääneisyys on vieläkin suurempaa kuin vastaavilla ikäryhmillä valtiolla keskimäärin. Erityisen huonon palkkakilpailukyvyn omaavat yliopistojen asiantuntijatehtävissä olevat, korkeasti koulutetut nuoret.

Yliopistoväen palkkakilpailukyvyssä myös muita ongelmia

Työryhmän loppuraportissa on tarkasteltu myös palkkojen kilpailukykyisyyttä erilaisissa tehtäväluokissa. Nämäkin tulokset ovat valtion ja erityisesti yliopistojen kannalta huolestuttavia.

Raportista käy nimittäin ilmi, että valtion avustavissa tehtävissä ja suoritustason tehtävissä palkkakilpailukyky on keskimäärin tarkasteltuna parempi tai vähintään yhtä hyvä kuin yleisillä työmarkkinoilla. Sitä vastoin asiantuntijoiden ja johtotehtävissä olevien palkkataso on valtiolla 10-30 prosenttia alempi kuin yleisillä työmarkkinoilla. Poikkeuksellisen huonon palkkakilpailukyvyn omaavat raportin mukaan yliopistojen johto- ja asiantuntijatehtävissä olevat henkilöt.

Johtotehtävillä tarkoitettiin organisaation hallinnollisia ja esikuntatyyppisiä johtotehtäviä. Näin ollen työnjohdollisia tehtäviä ei oltu luokiteltu johtotehtäviksi. Asiantuntijatehtävinä pidettiin tehtäviä, jotka edellyttävät asia-alueen teoreettista hallintaa ja joiden hoitaminen lähes poikkeuksetta edellyttää korkeakoulututkintoa. Ammattitehtäviksi luokiteltiin tehtävät, jotka edellyttävät vaativaa ammattiosaamista ja vähintään opistotason koulutusta. Avustavissa tehtävissä edellytettiin perusammattivalmiutta.

Palvelussuhteen ehtojen kokonaisuuteen kuuluu myös muita tekijöitä kuin palkka. Näitä ovat mm. lomat, vuosityöaika, työaikakorvaukset ja eläkkeet. Ne ovat valtiolla jonkin verran parempia kuin yleisillä työmarkkinoilla keskimäärin.

Yliopistojen tulee varautua kovenevaan kilpailuun työvoimasta

Sodan jälkeen syntyneet suuret ikäluokat alkavat muutaman vuoden kuluttua siirtyä vähitellen pois työelämästä. Samaan aikaan täysi-ikäisyyden saavuttavat uudet ikäluokat ovat pieniä. Tämä merkitsee sitä, että kilpailu työvoimasta tulee väjäämättä kiristymään. Näin ollen on välttämätöntä, että myös yliopistot alkavat nopeasti valmistautua kovenevaan kilpailuun osaavasta ja motivoituneesta työvoimasta. Olennaista tässä valmistautumisessa on se, että yliopistojen johto- ja asiantuntijatehtävissä olevien palkkakilpailukykyä parannetaan.

Varsinaisena elämän ja kuoleman kysymyksenä voidaan pitää keskeisten rekrytointivirkojen palkkakilpailukyvyn kuntoon saattamista. Mikäli näin ei tapahdu, on yliopistoille vaikeata ennustaa kovin ruusuista tulevaisuutta.

VALPAS ja uudet palkkausjärjestelmät

Varteenotettavan mahdollisuuden yliopistoväen palkkauksellisten epäkohtien korjaamiseen saattaa tarjota Itä-Suomen yliopistoissa kehitteillä oleva uusi palkkausjärjestelmä. Edellytyksenä ko. järjestelmän käyttöön otolle on kuitenkin, että johto- ja asiantuntijatehtävissä olevien palkkakilpailukykyä parannetaan Valpas-raportin hengessä.

Klaus Sundbäck