Strateginen ajattelu yliopistojen johtamisen haasteena
Yliopistojen johtamiseen liittyvät kysymykset ovat olleet keskeisesti esillä sekä
käytännön toiminnassa että korkeakoulu- ja
tiedepolitiikan suuntaviivoissa koko 1990-luvun.
Tuoreinta yliopistojen johtamiseen liittyvää
uudistusta edustaa uusi yliopistolaki, joka antaa
yliopistoille entistä suuremmat
mahdollisuudet niiden sisäisen johtamisen ja
organisoitumisen toteuttamiseen. Yliopistolaki luo näin
omalta osaltaan kasvavaa strategisen johtamisen
mahdollisuutta ja samalla tarvetta yliopistojen
toiminnassa. Kysymykseksi tässä tilanteessa
nousevat: Kuinka strateginen johtaminen tai muut New Public Managementin mukaiset
yksityiseltä sektorilta lähtöisin olevat mallit
soveltuvat lopulta yliopistoihin ja mitä
yliopistojen henkilöstö ylipäätään ajattelee uudesta
markkinaohjautuvasta yliopistomallista?
Mihin hiileen laitoksella pitäisi puhaltaa?
Oppikirjamääritelmien mukaan strategiaa
voidaan pitää joko mallina tai suunnitelmana,
jonka avulla yhdistetään organisaation
toiminnan kannalta keskeiset päämäärät ja tavoitteet.
Hyvin muotoiltu strategia auttaa kohdentamaan käytössä olevat voimavarat tehokkaasti
ympäristössä oleviin mahdollisuuksiin.
Organisaatiolle luodun strategian ajatellaan myös
vaikuttavan olennaisella tavalla sen menestymiseen pitkällä aikajänteellä. Strategia-ajattelun
lisäämistä on tarjottu lääkkeenä erityisesti
organisaation toimintaympäristön äkillisissä
muutostilanteissa.
Yliopistojen strategisen johtamisen ja strategian muotoutumisen kehikko ei
kuitenkaan ole ongelmaton, koska käytännössä
yksittäisen yliopiston toteutuvaan strategiaan
vaikuttaa varsin useita tahoja. Yliopistotason
strategisen johtamisen yhtenä ongelmakohtana ja
todellisena testinä onkin, kuinka saada
kohtaamaan organisaatiosta eri tieteenaloilta
alhaalta ylöspäin rakentuvat yksittäiset ja erilaisilta
arvoperustoiltaan nousevat strategiat, yliopiston ylimmän johdon instituuttiulottuvuuden
tahtotila, kansallisen korkeakoulu- ja
tiedepolitiikan painotukset sekä nykyisin yhä
suuremmassa määrin markkinoiden toiveet.
Mihin hiileen yliopistolaitoksessa työskentelevien tulisi
puhaltaa?
Omaleimaisuutta yliopistojen strategiatyöhön aiheuttaa se, ettei yhteistä hiiltä ole
löydettävissä. Tietty hajaannus, erilaiset toiveet ja
painotukset kuuluvat yliopistomaailmaan. Tekemäni
tutkimuksen johtopäätöksenä
voidaankin tehdä, että yliopistolaitoksen sisällä
vallitsee varsin suuret näkemyserot
yliopistolaitoksen ideaalista mallista ja siitä, mitä tehtäviä
yliopistojen tulisi tehdä ja millä keinoilla päämääriin
tulisi pyrkiä.
Osa tiedemaailmassa toimivista tutkijoista ja opettajista tulkitsee ideaalina
yliopistomallina varsin itsenäistä akateemista tehtävää
suorittavaa instituution. Suuntauksen kannattajien,
tutkimuksessa sivistysyliopiston kannattajiksi nimettyjen vastaajien mukaan
yliopistokoulutusta ja kansantaloudellisia hyötynäkökohtia ei
tulisi kytkeä toisiinsa ainakaan nykyisellä
voimakkuudella. Sivistyksen ja hyödyn käsitteiden
nähdään olevan ristikkäisiä ja esimerkiksi
valtiovallan nähdään helposti ajavan toimillaan vain
jälkimmäistä ulottuvuutta.
Osa tiedemaailmassa toimivista tutkijoista ja opettajista taas tulkitsee ideaalina
yliopistomallina businessmaisia piirteitä korostavaa
yliopiston. Nykyisen johtamis- arviointi- tai
rahoitusjärjestelmän ei nähdä vaarantavan akateemista
itsenäisyyttä tai perustutkimuksen asemaa
ainakaan merkittävissä määrin. Yliopistojen
kasvava riippuvuus ulkopuolisen rahoituksen
lisäämisestä, tilaustutkimusten suorittamisesta tai
kasvavista sidosryhmäpaineista hyväksytään,
jolloin akateemisessa yhteisössä pyritään
toimimaan nykyisen ohjausjärjestelmän pelisääntöjen
mukaan. Kasvavien ympäristöpaineiden
huomiointi yliopiston perustoiminnoissa ja
strategioiden laadinnassa nähdään yhtenä tehtävänä
tämän päivän yliopistomaailmassa. Yliopistoja
joudutaan siis tällä hetkellä johtamaan eri
arvoperusteista nousevien näkemysten tilanteessa.
Mitä alueita yliopistojen strategiatyössä on
perusteltua huomioida?
Kuvio 1 ilmentää yhtä näkemystä
alueista, mihin yliopistojen strategisen johtamisessa
on syytä kiinnittää huomiota.
Liiketaloustieteestä lähtöisen olevan mallin sovittamisen
perusteluna yliopistosektorille on, että
tutkimukseni empiirisestä aineistosta löytyy aineksia
muotoutuneeseen ydinkategoriaan kaikista strategia-ajattelun alueista: avainhenkilöistä ja
kulttuurista, koulutus- ja tutkimustoimintaan
liittyvistä valinnoista, järjestelmistä ja
olosuhteista sekä yhteistyöstä ja kilpailusta.
Yliopistojen strategia-ajattelun ja johtamisen keskeiseksi tekijäksi kerätyllä
aineistolla ja yliopistolaitoksen nykyisessä kehitysvaiheessa
muodostuu kuitenkin avainhenkilöiden ja kulttuurin lohko. Useat
kategorioiden ominaisuuksista liittyvät henkilöstöön ja sen asemaan
organisaatiossa. Tutkijan toiveena eri tasojen strategian laatijoille
onkin, että pohdittaisiin aidosti, mitä
henkilöstön kautta johtaminen yliopistoissa tarkoittaa ja ehkä
"seuraavan sukupolven" järjestelmiä
kehitettäessä on myös huomioitava
aikaisempaa paremmin eri tieteenalojen eroavaisuudet. Tutkijan
toiveena taas omille tutkija- ja opettajakollegoille on, että tunnistetaan
aikaisempaa paremmin yliopiston muuttunut asema
yhteiskunnassa, jolloin ehkä vältytään
monilta muutosvastarintaa
herättäviltä kamppailuilta ja
hyväksytään muutos yhtenä osana
yliopistojenkin toimintaa.
Pertti Malkki
Terveyshallinnon ja -talouden laitos
Kuopion yliopisto
Artikkeli perustuu väitöskirjaani, joka
tarkastettiin Kuopion yliopistossa 8.10.1999.
Malkki, Pertti 1999: Strategia-ajattelu
yliopiston johtamisessa. Neljän yliopiston hallituksen
jäsenten käsitykset strategia-ajattelun keskeisistä
alueista. Kuopion yliopiston julkaisuja E.
Yhteiskuntatieteet 75. Kuopio.
|