Kilpailu korkeakoulututkinnoista

Hallitus on koulutuksen kehittämisohjelmassaan asettanut korkeakoulujen tavoitteeksi ennätysmäärän suoritettuja tutkintoja. Tutkintomäärien lisäys on suurin ammattikorkeakouluissa, ja jo ensi vuonna ammattikorkeakoulututkinnon suorittaneiden lukumäärän odotetaan ylittävän yliopistotutkintojen määrän. Ammattikorkeakoulututkintohan rinnastetaan alempaan korkeakoulututkintoon, ja hallituksen tavoitteena on luoda sille ylempään korkeakoulututkintoon rinnastettava jatkotutkinto.

Suomessa on 20 yliopistoa ja 30 ammattikorkeakoulua. Ne kykenevät tarjoamaan 70 prosentille väestöstä mahdollisuuden suorittaa korkeakoulututkinto. Eri asia on sitten, onko järkevää hyödyntää tämä kapasiteetti kokonaisuudessaan, vai olisiko viisaampaa panostaa keskiasteen ammattikoulutuksen vahvistamiseen. Teollisuuden kannasta tunnutaan olevan montaa mieltä: toisaalta sen uskotaan suosivan vankkaa keskiasteen koulutusta, toisaalta ammattikorkeakoulujen jatkotutkintoon panostamisen katsotaan vastaavan parhaiten sen tarpeita. Selvää on, ettei akateemisia työpaikkoja voi olla tarjolla 70 prosentille väestöstä.

Ammattikorkeakoulujen rehtorien neuvoston ARENE ry:n marraskuussa julkaisemassa raportissa korostetaan sitä, että ammattikorkeakoulututkinnon suorittaneilla voisi periaatteessa olla kolme väylää opintojen jatkamiseen. Ne olisivat seuraavat: 1) Opiskelu yliopistojen perinteisissä koulutusohjelmissa, ts. nykyinen malli. Yliopistolaiset kannattavat tätä mallia, mutta ammattikorkeakoulujen edustajat tähdentävät, että ammattitutkinnon suorittaneen ammattiprofiili saattaa hämärtyä hänen suorittaessaan yliopistotutkinnon; sitä paitsi opiskeluaika venyy, koska ammattikorkeakouluopintoja ei lueta sataprosenttisesti hyväksi yliopistoissa. 2) Yliopistot loisivat Master-ohjelmia ammattikorkeakoulututkinnon suorittaneille. Ratkaisu tekisi yliopistoista jossain määrin nykyistä ammatillisemmin suuntautuneita, mikä saattaisi johtaa ns. kahden pilarin järjestelmän murenemiseen. On syytä muistaa, että hallitus on tehnyt päätöksensä jatkotutkinnon luomisesta, ja että nyt ollaan jo miettimässä sitä, miten sellainen toteutetaan. 3) Ammatillisesti suuntautuneet opinnot ammattikorkeakoulujen opettajien ohjauksessa. Opinnot suoritettaisiin pääasiassa työelämässä. Tämä on se malli, joka nyt on tarkoitus toteuttaa.

Opetusministeriön muutama viikko sitten asettamat työryhmät ovat laatineet jatkotutkinto-ohjelmat tekniikan ja liikenteen, kaupan ja hallinnon aloille sekä terveysalalle. Ammattikorkeakoulututkinnon sekä sen jatkotutkinnon yhteinen laajuus on 200 opintoviikkoa, joten perustutkinnon ollessa 140-160 ov tulee jatkotutkinnon laajuudeksi 40-60 opintoviikkoa. Bolognan sopimuksen mukaisesti puhutaan Master-tutkinnosta, joka ehdotuksen mukaan vastaisi ylempää korkeakoulututkintoa. Tätä yliopistolaiset vastustavat. Lopullisia päätöksiä ei ole vielä tehty, mutta ne ovat tulossa.

Koska ammattikorkeakoulututkinnoille ollaan luomassa jatkotutkinto, jonka perustana ovat työelämän ongelmanasettelut ja joka on täysin ammattillisesti suuntautunut ja muokattu vastaamaan alueellisia tarpeita, tulee se poikkeamaan yliopistotutkinnosta, joten nämä kaksi koulutusjärjestelmää voidaan pitää erillään toisistaan. Koska molemmat tutkinnot olisivat ehdotuksen mukaan samanarvoisia, tulee niiden välinen kilpailu kiristymään: oppilaitokset kilpailevat rahoituksesta, ja valmistuneiden kesken käydään kilpaa työpaikoista. Tarkoitus olisi, että 10-15 prosentille vuosiluokasta tarjottaisiin mahdollisuus jatko-opintoihin. Opiskelupaikkaa voisi hakea, kun työkokemusta olisi karttunut 2-3 vuoden ajalta, ja jatko-opinnot suoritettaisiin 2-4 vuoden kuluessa ansiotyön ohessa. Tämä on tilanne. Kahden pilarin mallimme toinen pylväs seisoo tieteellisellä tai taiteellisella perustalla, toinen ammatillisesti suuntautuneella.

Ulkomaiset esimerkit osoittavat, että koulutusjärjestelmiä ei ole onnistuttu pitämään erillään. Siitä huolimatta Suomen keskeisenä tavoitteena tulee olla kaksi toisistaan riippumatonta järjestelmää. Tästä on hyötyä työelämälle, kun ajatellaan tarjolla olevien työtehtävien suurta kirjoa. Järjestelmät tulevat kilpailemaan keskenään, mutta niiden sulauttaminen olisi tuhoisaa.

Björn Fant, puheenjohtaja
Tieteentekijöiden liitto