1/16

  • pääsivu
  • sisällys
  • Seppo Sainio
    puheenjohtaja,
    Yliopistojen opetusalan liitto YLL
     

    Pääkirjoitus

    Sanattomat sopimukset romuttumassa

    Yhteiskuntaa ohjaillaan monin säädöksin, mutta yhteiselämä perustuu myös moniin hyväksi koettuihin käytäntöihin. Ne perustuvat yhteisen ideaan ja keskinäiseen luottamukseen.

    Esimerkiksi lentokentällä voi luottaa siihen, että jokainen ottaa matkatavarahihnalta vain oman laukkunsa. Tätä varten ei tarvitse allekirjoittaa sitoumuksia tai palkata hihnojen viereen vartijoita.

    Sanaton sopimus on jopa sopimusta luotettavampi, sillä se perustuu kaikkien osapuolten tahtoon toimia tietyllä tavalla. Elämme kuitenkin murroksen aikaa. Toimintaympäristön muuttuessa ovat monet totutut toimintatavat uudelleen arvioinnin kohteena.

    Yliopistolaiset ovat hahmottaneet eduskunnan koulutuksen ja sivistyksen puolustajiksi. Nyt juuri sieltä käsin kuitenkin tehdään yliopistoihin jopa pysyviä vaurioita. Koulutus ja tutkimus ovat siilautuneet suurleikkausten kohteeksi.

    Eräs aksiooma Suomessa on ollut, että työnantaja- ja työntekijäjärjestöt ovat ne, jotka sopivat työehdoista (tätä tosin tukee myös kansainvälinen työlainsäädäntö). Päättäjät ovat laskeneet toisin. Palkan alentaminen 5 prosentilla on arvokkaampaa kuin luottamuspääoma. Matematiikkaakin voi näköjään tulkita eri tavoin.

    Työpaikoilla lähdetään siitä, että työnantaja sitoutuu työntekijöihinsä. Turun yliopisto on ollut niitä harvoja, joka asetti yt-neuvotteluille aidosti kaksi vaihtoehtoa. Se valitsi työpaikkojen säilyttämisen. Työntekijät varmasti arvostavat tätä, vaikka kaikki joutuvat säästöjen puristuksessa koville.

    Tunnelma yliopistoissa on monin paikoin alakuloinen. Vaalilupaukset on petetty. Ilmoituksia ytneuvotteluista tulee taukoamatta, työkaveri vierestä laitetaan kilometritehtaalle. Jäljelle jäävät ovat entistä suuremman työkuorman alla jo perustehtäviensä kanssa. Heillä on kuitenkin myös aina uudet uudistukset toteutettavanaan. Samaan aikaan yllä on uhka uusien yt-neuvotteluiden aloittamisesta.

    Hallitus voisi vielä miettiä, mitä se on tekemässä yliopistoille. Taloudelliseen kurittamiseen liittyy viesti siitä, ettei oikein uskota ratkaisujen löytyvän kyseiseltä taholta. Mikähän sitten on sivistyksen, koulutuksen ja tutkimuksen merkitys?

    Innovaatiotehtaita yliopistoista ei tule. Tuotteistaminen, kaupallistaminen ja markkinointi eivät ole toiminnan ydintä. Yrityksissä se on. Ei kai Suomessa sentään vallitse väärinkäsitystä yliopistojen olemuksesta? Se veisi pohjan pois koko toiminnalta.

    OKM:n ehdotuksessa rahoitusmalliksi 20172020 todetaan, että julkisen talouden tulot eivät riittäisi rahoittamaan nykyisiä menoja normaalinkaan talous- ja työllisyyskehityksen vallitessa. Voinemme yliopistoissa todistaa, että leikattu on.

    Korkeakouluilta edellytetään entistä vahvempia strategisia valintoja ja yhteistyötä. Kansalliselta työnjaolta (profilointi) odotetaan tehokkuutta ja laadun parantamista.

    Merkitseekö profilointi uutta, työpaikkojen vähentämiseen tähtäävää yt-kierrosta? Signaalia siitä, että yliopistot sitoutuisivat yhdessä työpaikkojen säilyttämiseen, ei ole saatu.

    Nyt tarvitaan viestejä, jotka saavat ihmiset jaksamaan, inspiroitumaan ja luottamaan. Innostunut henkilöstö kyllä ottaa haasteista kopin. Tämänkin näkökulman voisi huomioida osana päätöksentekoa.

    Luottamusta herättävä toimenpide voisi olla profiloitumisen toteuttaminen työpaikat säilyttäen. Tähän sopisi painopistealoihin perustuva pitkäjänteinen rekrytointistrategia kertarysäyksen sijaan. Fokusta soisi tarkennettavan myös laatukysymyksiin yliopiston arjessa: osana säästöjä on suurelta määriltä opettajia katoamassa tutkimusaika kokonaan.

    Seppo Sainio
    puheenjohtaja,
    Yliopistojen opetusalan liitto YLL

    • Painetussa lehdessä sivu 2